Siperian kurki (Grus leucogeranus) — uhanalainen valkokurki ja muutot

Siperian kurki (valkokurki) — uhanalainen laji kolmessa ryhmässä; muutot Itä-, Keski- ja Länsi-Siperiasta Kiinaan, Intiaan ja Iraniin. Lue suojelusta ja muutto­reiteistä.

Siperian kurki (Grus leucogeranus) eli siperianvalkokurki tai lumikurki on erittäin uhanalainen kurki. Ne esiintyvät kolmessa ryhmässä: itäryhmässä, joka muuttaa Itä-Siperiasta Kiinaan, keskiryhmässä, joka muuttaa Länsi-Siperiasta Intiaan, ja länsiryhmässä, joka muuttaa Länsi-Venäjältä Iraniin.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

Siperian kurki on suurikokoinen, lähes kokonaan valkoinen kurkilaji. Tunnusomaista on:

• puhdasvalkoinen höyhenpeite aikuisilla
• mustat etusiiven peitinhöyhenet (näkyvät parhaiten lennossa)
• paljas punertava tai punainen iho silmän ympärillä ja osittain otsassa
• pitkä kaula ja pitkät jalat, kuten muilla kurkilajeilla
• nuoret linnut ovat harmahtavia tai ruskeasävyisiä ennen täysikasvuista valkoista puvustoa

Ääntely on kurkimaisen kuuluva; laji käyttää muun muassa kaksiosaisia ja kantavia ääniä yhteydenpitoon parin ja lajinjäsenten välillä.

Elinympäristö ja lisääntyminen

Siperian kurket pesivät laajoilla tundran soilla ja kostea‑alueilla Pohjois‑Siberian aroissa. Pesä on yleensä maan pintaan tehty alustava keko suohon tai matalaan rantavyöhykkeeseen. Parit ovat usein elinikäisiä; pesintään kuuluu 1–2 munan munaerä, ja molemmat vanhemmat hoitavat poikasia. Poikaset kehittyvät suhteellisen nopeasti, mutta ensimmäiset vuodet ovat riskialttiita saalistuksen ja sääolosuhteiden vuoksi.

Muutot ja tärkeät levähdyspaikat

Siperian kurjen populaatiot tekevät pitkiä muuttomatkoja, ja laji jaetaan maantieteellisesti kolmeen pääryhmään, joilla on omat muuttoreittinsä ja talvehtimisalueensa:

• Itäryhmä: talvehtii Kiinassa (mm. Jangtse‑joen laaksossa ja siihen liittyvissä kosteikoissa)
• Keskiryhmä: talvehtimisalueena Intian alueet (historiallisesti mm. Pohjois‑Intia)
• Länsiryhmä: talvehtii alueilla lähellä Persianlahtea ja Caspianmeren eteläosia (mm. Iranin rannikkoalueet)

Muutto tapahtuu keväällä kohti pesimäalueita ja syksyllä takaisin talvehtimisalueille; matkoilla tärkeitä ovat kosteikot ja suot levähdyspaikkoina. Monet perinteisistä levähdyspaikoista ovat kuitenkin uhattuina, mikä vaikeuttaa onnistunutta muuttamista.

Uhat

Siperian kurjen uhanalaisuutta aiheuttavat useat tekijät:

• kastelualueiden, kosteikkojen ja jokiympäristöjen häviäminen ja kuivatus
• muuttoreittien ja levähdyspaikkojen tuhoutuminen sekä rakentaminen
• satojen vähentyminen ja ravinnon muuttuminen paikallisesti
• metsästys ja salametsästys muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla
• voimalinjoihin ja muuhun infrastruktuuriin törmäykset
• saasteet ja vesiekosysteemien heikkeneminen
• pieni populaatiokoko ja geneettinen pullonkaula

Suojaus ja suojelutoimet

Siperian kurki on suojeltu useissa maissa ja sen suojeluun on käynnistetty useita toimenpiteitä:

• luonnonsuojelualueiden ja tärkeiden kosteikkoalueiden (mm. Ramsar‑kohteiden) suojelu
• kansainvälinen yhteistyö muuttoreittien ja talvehtimisalueiden turvaamiseksi
• kasvatus‑ ja vieroitusohjelmat, joilla lisätään luonnonvaraista kantaa ja palautetaan kadonneita muuttoreittejä
• satelliittiseuranta ja rengastukset, joilla pyritään seuraamaan muuttoreittejä ja paikantamaan tärkeitä levähdyspaikkoja
• valistustyö paikallisväestön kanssa salametsästyksen vähentämiseksi ja häirinnän ehkäisemiseksi

Esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Iranin suojeluviranomaiset sekä kansainväliset järjestöt ovat tehneet yhteistyötä lajin pelastamiseksi. Joitakin onnistuneita kasvatuksesta vapauttamisen ja opastetun muuton opetushankkeita on myös toteutettu.

Kanta ja uhanalaisuus

Siperian kurjen kannan koko on erittäin pieni ja jakaantunut kolmelle erilliselle ryhmälle. Itäinen ryhmä on selvästi suurin, kun taas länsiryhmä on erityisen uhanalainen ja pienilukuinen. Kannan pienen koon vuoksi laji on herkkä paikallisille häiriöille ja elinympäristön muutoksille.

Miten tunnistaa ja havainnoida

Jos haluat havaita siperian kurkea, etsi laajoja kosteikkoalueita ja talvehtimisalueiden reunavyöhykkeitä. Turvalliset havainnot tehdään kaukaa kiikareilla tai kaukoputkella, sillä lintujen häiritseminen voi johtaa pesintään liittyviin epäonnistumisiin tai muuttohäiriöihin. Kaikki havainnot kannattaa ilmoittaa paikalliselle lintuyhdistykselle tai viranomaisille, jotta suojelutyötä voidaan suunnata tehokkaasti.

Samankaltaiset lajit

Ulkonäöltään siperian kurkea voi verrata mm. Pohjois‑Amerikan whooping kurkeen (Grus americana), joka on myös valkoinen ja punaposkinen. Euroopassa yleisempi harmaakurkien (esim. tavallinen kurki, Grus grus) väri ja koko poikkeavat kuitenkin selkeästi siperian kurkesta.

Loppusanat

Siperian kurki on yksi maailman uhanalaisimmista kurkilajeista. Sen pelastaminen vaatii laajaa kansainvälistä yhteistyötä, kosteikkojen suojelua sekä jatkuvia seurantatoimia. Yksittäisten ihmisien panos — elinympäristöjen puolustaminen, häirinnän välttäminen ja havainnointitietojen jakaminen — voi auttaa lajin säilymistä tuleville sukupolville.

Hae kirjaimella