Silphium – muinainen Kyreneen mauste ja kadonnut lääkekasvi
Tutustu Silphiumiin: muinaisen Kyreneen arvostettuun mausteeseen ja kadonneeseen lääkekasviin — historia, kolikoiden kuvat, sukupuuttoarvoitus ja korvikkeet.
Silphium oli kasvi, jota käytettiin klassisessa antiikissa mausteena ja lääkkeenä. Se tunnetaan myös nimillä silphion, laserwort tai laser. Se oli muinaisen Pohjois-Afrikan Kyreneen kaupungin keskeinen kauppatavara. Useimmissa Kyrenestä peräisin olevissa kolikoissa on kasvin kuva. Arvokas tuote oli kasvin hartsi (jota kutsutaan laseriksi, laserpiciumiksi tai lasarpiciumiksi).
Silphium oli tärkeä laji. Egyptiläiset ja Knossoksen minolainen sivilisaatio käyttivät silfium-kasvista erityistä kirjoitusasua. Sitä käytettiin useimmissa muinaisissa Välimeren alueen kulttuureissa. Roomalaiset pitivät sitä "denareina" (hopeakolikoina) arvokkaana. Legendan mukaan se oli Apollon-jumalan lahja.
On epäselvää, mikä kasvilaji silphium oli. Yleisesti uskotaan, että se on nyt sukupuuttoon kuollut Ferula-suvun kasvi. Toisena mahdollisuutena on esitetty yhä elävää kasvilajia Ferula tingitana. Toista eri Ferula-lajin hartsia, asafoetidaa, käytettiin silfiumin halvempana korvikkeena. Asafoetida on edelleen saatavilla.
Historiallinen käyttö ja lähteet
Antiikin tekstit kuvaavat silphiumia sekä mausteena että lääkkeenä. Tunnetut luonnontutkijat kuten Theophrastoksen ja Plinius vanhemman teokset mainitsevat kasvin arvostuksen ja sen hartsin lääkinnälliset vaikutukset. Muinaislähteissä silphium mainitaan ruoissa, parfymeissa ja erilaisissa hoitoihin liittyvissä valmisteissa.
Käyttötavat ja vaikutukset
Mausteena silphiumin hartsia käytettiin pieninä määrinä antamaan ruoalle voimakas, kitkerähkö ja muistuttava aromi — antiikin lähteet vertaavat sen makua ja hajua myöhempään asafoetidaan. Lääkkeenä sitä on kuvattu ruoansulatusta helpottavana, yskää ja hengitysteitä lievittävänä sekä kuukautiskiertoon vaikuttavana aineena; antiikin kirjoituksissa sille annetaan myös abortti- tai ehkäisyyn liittyviä ominaisuuksia. Näitä kuvauksia on syytä käsitellä varauksella: tiedot perustuvat pääosin historiallisten lähteiden kertomuksiin, eikä kasvin kemiallisia vaikutuksia ole täysin rekonstruoitu nykyaikaisin kliinisin menetelmin.
Tunnistaminen ja sukupuutto
Silphiumin tarkka taksonominen sijoittelu on yhä kiistanalainen. Useimmat tutkijat pitävät todennäköisenä, että kyseessä oli jokin Ferula-suvun laji tai läheistä sukua oleva umbelliferae-kasvi, mutta mitään yksiselitteistä näyttöä ei ole. Kuvauksissa ja Kyrenen kolikoissa esiintyvät tyypilliset muotokuvat ovat auttaneet tunnistamisessa, mutta ne ovat usein tyyliteltyjä.
Syitä silphiumin häviämiseen pidetään muun muassa liiallisena keruutuotantona, laidunnuksena, maankäytön muutoksina ja mahdollisina ilmastollisina muutoksina. Antiikin kertomuksissa on myös legendaarisia tarinoita, kuten se, että viimeinen kasvi olisi annettu Roomaan — nämä kertomukset ovat kuitenkin vaikeasti varmennettavissa.
Perintö ja nykyinen tutkimus
Silphiumin perintö näkyy kulttuurihistoriassa muun muassa Kyreneen symbolina – kasvi oli alueen tunnus ja esiintyy laajasti kolikoissa sekä muissa esineissä. Moderni tutkimus pyrkii yhdistämään arkeobotaanisia löydöksiä, antiikin kuvauksia ja nykyisten Ferula-lajien ominaisuuksia selvittääkseen, mikä laji silphium oikeastaan oli. Kemialliset vertailut ja kasvin hartseille tehdyt analyysit osoittavat samankaltaisuuksia asafoetidan kanssa, mutta yksiselitteistä identifikaatiota ei ole saatu.
Nykykäytössä silphiumin korvikkeena mainittu asafoetida (eri Ferula-lajeista saatava hartsi) on edelleen saatavilla ja käytössä etenkin Lähi-idässä ja Intiassa. Silphiumin tarina toimii esimerkkinä siitä, miten taloudellinen kysyntä, luonnonvarojen hyödyntäminen ja ihmistoiminta voivat johtaa uhanalaisten eliöiden katoamiseen.
Yhteenvetona: Silphium oli antiikin arvostama mauste ja lääkeaine, jonka tarkka luonnontieteellinen identiteetti on yhä epävarma. Sen historia yhdistyy tiiviisti Kyreneen maakuntaan ja antiikin lähteisiin, ja kasvin katoaminen herättää edelleen kiinnostusta sekä tieteellisessä että kulttuurisessa mielessä.
Antiikin hopeakolikossa Kyrenestä on Silphiumin varsi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mihin silfiumia käytettiin klassisessa antiikissa?
V: Silphiumia käytettiin mausteena ja lääkkeenä.
K: Mistä silfiumilla käytiin pääasiassa kauppaa?
V: Silfiumilla käytiin kauppaa pääasiassa muinaisesta Pohjois-Afrikan Kyrenen kaupungista.
K: Mikä on silfium-kasvin arvokas tuote?
V: Silfium-kasvin arvokas tuote on sen hartsi, jota kutsutaan laseriksi, laserpiciumiksi tai lasarpiciumiksi.
K: Mitkä antiikin kulttuurit käyttivät silfiumia kirjoituksissaan?
V: Egyptiläiset ja Knossoksen minolainen sivilisaatio käyttivät silfium-kasvin kirjoitusasussaan erityistä glyfonia.
K: Miten roomalaiset suhtautuivat silfiumiin?
V: Roomalaiset pitivät silfiumia "denareina" (hopeakolikoina) arvokkaana.
K: Mikä on silfiumin alkuperä legendan mukaan?
V: Legendan mukaan silfium oli Apollon-jumalan lahja.
Kysymys: Mitä muuta kasvilajia on ehdotettu silphiumin mahdolliseksi vaihtoehdoksi?
V: Ferula tingitana on toinen kasvilaji, jota on ehdotettu silphiumin mahdolliseksi lähteeksi.
Etsiä