Ruusunen (ranskaksi La Belle au bois dormant) on kansansatu, jonka tunnetuimmat kirjalliset versiot ovat Charles Perrault'n "Ruusunen metsässä" ja Grimmin veljesten "Ruusunen" (saksaksi: Dornröschen). Tarina kertoo prinsessasta, joka vaipuu pitkään uneen saatuaan tikusta tai rukista neulanpiston ja jonka lopulta herättää prinssi — kertomukseen liittyy myös ennustus, satavuotinen tai pitkähkö uni sekä prinssin sankarillinen saapuminen.

Yleistajuinen juonikuvaus

Perinteinen juoni alkaa syntymäjuhlasta, johon ei kutsuta yhtä tai useampaa taikahenkilöä (tai velhoa/haltijaa). Lähes poikkeuksetta syntyy kirous tai ennustus, että prinsessa joko kuolee neulanpistoon tai vaipuu syvään uneen, josta hänet herättää vasta prinssin saapuminen ja suudelma tai kosketus. Unen aikana linna usein peittyy ruusuköynnöksiin tai tiheään metsään, joka eristää sen ulkopuoliselta maailmalta. Tarinaan voi kuulua myös jatkojaksoja, kuten liitto ja myöhemmät koettelemukset.

Perrault'n versio

Charles Perrault'n versio tunnetaan ensisijaisesti siitä, että se julkaistiin osana kokoelmaa Histoires ou contes du temps passé (suomeksi: Tarinoita tai kertomuksia menneistä ajoista)) vuonna 1697. Perrault julkaisi kertomuksen myös aiemmin Mercure galant -lehden sivuilla 1696. Hänen tekstinsä on tyyliltään moralisoiva ja sisältää usein lisäjaksoja, jotka selittävät sankareiden myöhempiä elämänkäänteitä ja antavat moraalisen loppupisteen. Perrault'n tulkinnassa on myös yksityiskohtia ja lisäkohtauksia, joita myöhäisemmät kertojat eivät aina siirtäneet mukaan.

Grimmin versio

Grimmit julkaisivat oman versionsa kokoelmassa Children's and Household Tales (saksaksi: Kinder- und Haus-Märchen) vuonna 1812. Grimmin veljesten muokkaus painottaa kansanomaista tyyliä ja useimmiten karsii Perrault'n moralisoivat lisäykset, mutta säilyttää keskitetyn ja usein tummasävyisemmän kertomuksen ydinjuonen: ennustus, pitkä uni ja herätys. Grimmin kokoelmassa tarina asettuu osaksi laajempaa joukkoa kansansatuja, ja heidän versionsa on vaikuttanut suuresti länsimaiseen käsitykseen sadusta.

Variaatiot ja esiintymiä

  • Ruusunen kuuluu kansanperinteen tunnistettuihin kertomatyyppeihin (ATU 410 "Sleeping Beauty").
  • Tarinalle on löydetty sekä muinaisia folkloristisia lähteitä että keskieurooppalaisia ja italialaisia esikuvia; esimerkiksi Giambattista Basilen varhaiset kertomukset sisältävät samankaltaisia elementtejä.
  • Tarina on sovitettu lukuisiin esitysmuotoihin: perinteisiksi kertomuksiksi, lastenkirjoiksi, näytelmiksi ja musiikkiteoksiksi. Se on ollut inspiraationa mm. James Robinson Planchén pantomiimille, useille balettisovituksille (erityisesti Tšaikovskin kuuluisa baletti) sekä lukuisiin elokuville ja piirroksille, kuten Disney-animaatioelokuvalle.

Keskeiset erot versioiden välillä

Perrault'n ja Grimmin versiot eroavat muun muassa tyyliltään, päähenkilöiden kohtaloiden kuvaukselta ja lisäjaksojen sisällöstä. Perrault'n kerronta voi sisältää pidempiä jatko-osia ja moraalisia huomautuksia, kun taas Grimmit korostavat kertomuksen kansanomaista ydintä. Myös yksityiskohdat — kuten taikahenkilöiden määrä, unen kesto ja heräämisen tapa — voivat vaihdella eri painosten ja kansanperinteen mukaan.

Vaikutus ja nykyaika

Ruusunen on yksi Euroopan tunnetuimmista saduista ja se on muovannut lukemattomia uudelleenversiointeja, feministisiä tulkintoja ja subversiivisia muunnelmia. Nykykirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa tarinaa käytetään usein teemojen kuten valta-aseman, itsenäisyyden, sukupuoliroolien ja perheen dynamiikan käsittelyyn.

Tämä artikkeli antaa yleiskatsauksen kertomuksen keskeisistä versioista ja niiden eroista; aiheesta on runsaasti lisälähteitä ja akateemisia tutkimuksia, jotka pureutuvat yksityiskohtaisemmin tekstihistoriaan ja kulttuurisiin merkityksiin.