Kotitaloustyöntekijä (kotiapulainen) – määritelmä, historia ja oikeudet

Tutustu kotitaloustyöntekijän (kotiapulainen) määritelmään, historiaan ja oikeuksiin — työsuhde, palkka ja ILO:n yleissopimus 189 turvaavat työn ehdot.

Kotitaloustyöntekijä tai varsinkin aiemmin kotiapulaispalvelija on henkilö, joka työskentelee jonkun palveluksessa auttaakseen häntä kodinhoidossa. Kotitaloustyöntekijän tehtäviin voi kuulua esimerkiksi siivous, ruoanlaitto, lastenhoito, vanhustenhoito, pyykinpesu, ostosten teko, pihan hoito ja kuljettaminen. Monet kotityöntekijät asuvat työnantajansa kotona (”live‑in”), mutta osa käy töissä vain tiettyinä tunteina (”live‑out”).

Määritelmä ja työsuhteen luonne

Kotityöntekijä on työntekijä: hän on jonkun palveluksessa ja saa tästä palkkaa. Työsuhde voi olla virallinen kirjallinen sopimus tai epävirallinen, käteispalkalla maksettu järjestely. Virallisessa työsuhteessa työntekijälle kuuluvat usein samankaltaiset oikeudet kuin muille työntekijöille: palkka, sosiaaliturva, lepoajat ja sairausloma. He voivat halutessaan jättää työsuhteensa, ja työnantajalta edellytetään lain noudattamista.

Työasu, asemointi ja tehtävänjako

Monien kotityöntekijöiden työnantaja vaatii, että heidän on käytettävä työasua tai univormua. Historia tuntee erilaisia rooleja: esimerkiksi viktoriaanisessa Britanniassa oli selkeä hierarkia, jossa hovimestari toimi tärkeänä johtajana ja ateria-aikoina muodollisesti tarjoilijapäällikkönä. Muita työntekijäryhmiä olivat esimerkiksi henkilökohtaiset palvelijat, kokit, lastenhoitajat ja puutarhurit, jotka hoitivat puutarhatöitä.

Historia lyhyesti

1800-luvulla monissa suurissa kotitalouksissa Euroopassa tai Yhdysvalloissa ja muissa maissa oli kotiapulaisia. Usein työnantajien ja palvelusväen välillä vallitsi selkeä sosiaalinen ero, ja osa kotityöntekijöistä asui työnantajansa kanssa. Esimerkiksi viktoriaanisessa ajassa Britanniassa kotitalouksilla oli usein useita eri tehtäviä tekeviä palvelijoita.

1700–1800-luvuilla jotkin ammatit ja tehtävät olivat tiukasti sidottuja palvelussuhteeseen. Erityisesti esimerkki, jossa säveltäjä Johann Sebastian Bach joutui vaikeuksiin sanoessaan vuonna 1717 haluavansa jättää työnsä, kuvaa sitä, miten vähän vapauksia työntekijällä usein oli: hänen työnantajansa, herttua, saattoi jopa panna hänet vankilaan.

Lainsäädäntö ja työntekijän oikeudet

1900-luvun alussa monissa maissa alettiin säätää lakeja kotityöntekijöiden suojelemiseksi. Tänään kotitaloustyöntekijöiden oikeuksiin ja suojeluun liittyvä kansainvälinen keskeinen sopimus on kotityöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189, jonka on laatinut Kansainvälinen työjärjestö (ILO). Sopimus tunnustaa kotityöntekijät työntekijöiksi ja pyrkii takaamaan heille ihmisarvoisen työn perusoikeudet.

Perusoikeuksia ja suojakeinoja, joita yleisesti pidetään tärkeinä kotitaloustyöntekijöille:

• kirjallinen työsopimus, jossa määritellään palkka, työajat ja tehtävät;
• vähimmäispalkka tai ainakin oikeus kohtuulliseen palkkaan ja palkkaturvaan;
• sosiaaliturvaan ja työeläke-etuuksiin kuuluminen;
• riittävä lepoaika ja viikoittainen vapaa päivä;
• työturvallisuus ja terveydenhuolto; oikeus turvalliseen työympäristöön;
• suojelu pakotettua työtä, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja ihmiskauppaa vastaan;
• maahanmuuttajatyöntekijöiden kohdalla oikeus liikkua vapaasti ja mahdollisuus hakea ratkaisua riitatilanteisiin ilman pelkoa karkotuksesta.

Monissa maissa kotitaloustyöntekijät olivat perinteisesti jätetty lakien ulkopuolelle tai heidät luokiteltiin erityisellä tavalla, mikä vaikeutti oikeuksien toteutumista. ILO:n sopimus C189 korostaa yhdenvertaista kohtelua ja velvoittaa valtioita suojelemaan kotityöntekijöitä kuten muitakin työntekijöitä.

Nykytilanne ja haasteet

Nykyään monissa osissa maailmaa rikkaiden maiden asukkaat palkkaavat usein köyhistä maista kotoisin olevia kotityöntekijöitä. Maahanmuuttajatyöntekijät ovat suuri osa alaa useissa maissa, ja he ovat herkempiä haavoittuvuuksille kuten liikkuvuuden rajoittamiselle, sopimattomalle palkkaukselle, ylityölle sekä rekrytointikustannusten (recruitment fees) aiheuttamalle velkaantumiselle.

Haasteita, jotka toistuvat eri maissa:

• epäviralliset työsuhteet ja käteispalkka ilman sosiaaliturvaa;
• pitkät työpäivät ja rajattomat yövuorot etenkin live‑in‑järjestelyissä;
• pahimmillaan fyysinen ja henkinen väkivalta sekä palkkojen pidättäminen tai passiensa takavarikointi;
• rekrytointivälittäjien hyväksikäyttö ja korkeiden välityspalkkioiden periminen;
• puutteelliset valitettamis- ja valvontamekanismit paikallisissa viranomaisissa.

Kansainväliset toimet ja suositukset

Kansainvälinen työjärjestö ja monet kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia kotitaloustyöntekijöiden oikeuksia ajavassa työssä. Yleissopimus nro 189 sisältää muun muassa vaatimuksen kohtuullisesta työajasta, lepopäivistä ja työehtojen selkeydestä. Useat maat ovat ratifioineet sopimuksen ja muuttaneet lakejaan; kuitenkin soveltaminen ja valvonta vaihtelevat suuresti.

Lisäksi suositellaan käytännön toimia, kuten:

• kielletään työntekijöiltä perittävät kohtuuttomat rekrytointimaksut;
• tarjotaan tiedotusta työntekijöiden oikeuksista lähtömaissa ja kohdemaaissa;
• luodaan selkeät valitusmekanismit ja yhteyspisteet, joihin työntekijä voi ottaa yhteyttä tarvittaessa;
• edistetään työntekijöiden järjestäytymistä ja tukiryhmiä sekä työnantajien koulutusta vastuullisesta työnantajuudesta.

Työnantajalle ja työntekijälle — käytännön neuvot

Työnantajan vastuulla on varmistaa, että kotitaloustyöntekijä saa lainmukaiset ehdot ja kohtelun. Hyviä käytäntöjä:

• laadi kirjallinen työsopimus selkeästi määritellyillä ehdoilla;
• tarjoa kohtuullinen lepo ja yksityisyyden kunnioitus erityisesti live‑in‑järjestelyissä;
• älä takavarikoi henkilöllisyystodistuksia tai rajoita työntekijän liikkuvuutta; kunnioita perusoikeuksia.

Kotitaloustyöntekijälle suositeltavaa on pyrkiä kirjalliseen sopimukseen, neuvotella työajoista ja palkasta etukäteen, pitää kirjaa työtunneista ja hakea apua paikallisilta viranomaisilta tai kansalaisjärjestöiltä, jos oikeuksia rikotaan.

Yhteenveto

Kotitaloustyöntekijä on keskeinen osa monien kotitalouksien arkea. Historiallisesti tehtävä on muuttunut paljon: työn luonne, asema ja oikeudet ovat kehittyneet, mutta haasteita riittää edelleen. Kansainvälisen tason sopimukset, kuten ILO:n yleissopimus nro 189, tähtäävät siihen, että kotityöntekijöillä olisi samat ihmisarvoa ja työoikeuksia koskevat perusnormit kuin muillakin työntekijöillä. Sekä lainsäädännön että käytännön valvonnan kehittäminen on tarpeen, jotta kotitaloustyöntekijöiden oikeudet toteutuvat käytännössä.

Lisätietoja ja tuki: kotitaloustyöntekijöitä tukevat paikalliset ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja kansainväliset järjestöt, jotka tarjoavat neuvontaa, koulutusta ja tarvittaessa oikeusapua.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on kotitaloustyöntekijä?

K: Voivatko kotityöntekijät halutessaan lähteä työstään?

K: Onko kotityöntekijöiltä vaadittu virkapukua?

K: Keitä olivat tärkeimmät miespuoliset kotityöntekijät viktoriaanisen aikakauden aikana?

Kysymys: Keitä olivat naispuoliset kotiapulaiset tällä ajanjaksolla?

Kysymys: Millaisia lakeja on viime vuosina annettu kotityöntekijöiden suojelusta?

Hae kirjaimella