Ruusunen — Tšaikovski ja Petipan baletti (ensiesitys 1890)
Ruusunen — Tšaikovski & Marius Petipan klassinen baletti (ensiesitys 1890): historia, sävellys, koreografia ja ikoniset esitykset Mariinski-teatterissa.
Ruusunen on klassinen baletti, joka sisältää prologin ja kolme näytöstä. Libretto laadittiin yhteistyössä Marius Petipan ja Ivan Vsevolozhskyn kanssa, ja se perustuu Charles Perraultin vuonna 1697 julkaistuun satuun "Ruusunen metsässä". Musiikin sävelsi merkittävä venäläinen säveltäjä Tšaikovski, ja alkuperäiset koreografiat suunnitteli pääosin Marius Petipa. Teos sai ensi-iltansa Pietarin Mariinski-teatterissa 15. tammikuuta 1890; ensi-illan päärooleissa esiintyivät Carlotta Brianza (prinsessa), Pavel Gerdt (prinssi), Marie Petipa (Lilakeiju) ja Enrico Cecchetti (Carabosse).
Rakenne ja musiikki
Baletti rakentuu prologista ja kolmesta näytöksestä, ja sen juoni seuraa Perraultin satuversiota: prinsessa Aurora saa syntymäpäivälahjaksi lahjakkuuksia eri keijuilta, mutta pahansuopa keiju Carabosse langettaa loitsun, jonka mukaan prinsessa pistää itsensä neulaan ja vaipuu satavuotiseen uneen. Lilakeiju pehmentää loitsun seurauksia ja viimein prinssi herättää prinsessan suudelmallaan. Kolmas näytös esittää juhlaa ja seremonioita prinsessan herättyä.
Musiikillisesti Tšaikovski loi rikkaan orkesterikuorrutuksen ja melodisesti tunnistettavia numeroita, joita esiintyy usein konserttiohjelmissa. Tunnetuimpia kohtia ovat muun muassa ruusun adagio (Rose Adagio) — Auroraa kuvaava vaativa soolokohtaus — sekä seppelivalssi (Garland Waltz) ja juhlaa päättävät divertissement-osiot. Tšaikovskin sävellys on saanut ylistystä orkestroinnistaan, teemanmuodostuksestaan ja siitä, kuinka se tukee koreografiaa ja tarinankerrontaa.
Esityshistoria ja vaikutus
Ruusunen kuuluu balettirepertuaarin kulmakiviin ja on yksi klassisen venäläisen baletin tärkeimmistä teoksista. Sen näyttämöversioita on muokattu ja uudelleensovitettu lukuisia kertoja: osia on lyhennetty, koreografioita vaihdettu ja sovitettu eri aikakausien makuun. Esimerkiksi Ballets Russes esitti teoksen lyhennetyn version Euroopassa ensimmäisen kerran Lontoossa 2. marraskuuta 1921.
Yhdysvalloissa ensimmäisen täyspitkän, kokonaisen version koreografian suunnitteli ja esitti Philadelphian baletin kanssa toimintansa aloittanut Catherine Littlefield 12. helmikuuta 1937 Philadelphian Academy of Musicissa. Sittemmin teoksen eri tulkinnat ovat vakiintuneet ympäri maailmaa; monissa ammattilaisryhmissä esitykset sisältävät alkuperäisiä pas de deux -kohtauksia ja juhla-alueita, mutta koreografiaa ja lavastusta päivitetään usein käytännön ja nykykatsojan tarpeisiin.
Merkitys: Ruusunen on paitsi koreografian ja musiikin taidonnäyte myös klassisen baletin opintokappale: se sisältää teknisesti vaativia sooloja, näyttäviä coryphée- ja corps de ballett -kohtauksia sekä juhlavia ensemble-osiota, joita koulut ja ammattiryhmät ympäri maailmaa harjoittelevat ja esittävät.
Tausta
Noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Tšaikovskin Joutsenlampi oli esitetty ensimmäisen kerran, Tšaikovskia pyydettiin kirjoittamaan baletti Pietarin Mariinski-teatteriin. Baletti perustuisi Charles Perrault'n satuun "Ruusunen metsässä". Tšaikovski oli hyvin iloinen, että tämä tarina oli valittu. Se sijoittui Ludvig XIV:n aikaan. Hänellä olisi mahdollisuus säveltää musiikkia barokkityyliin.
Petipa antoi Tšaikovskille hyvin erityisiä ohjeita tempoista, tahdista ja muista musiikillisista asioista. Hän jopa määritteli tiettyjen kappaleiden pituuden tarkan tahtiluvun. Hän pyysi 1. näytöksen valssia, 2. näytöksen masurkkaa ja 3. näytöksen poloneesia. Balettia sitoo yhteen (ja sen draamaa ja jännitystä lisää) kahden musiikillisen teeman toistuva käyttö, jotka edustavat hyvää ja pahaa ja joita ilotyttö Keiju ja Carabosse personoivat. Petipan määrittelyt pikemminkin stimuloivat Tšaikovskin mielikuvitusta kuin estivät sitä, kuten voisi olettaa.
Tšaikovskin kiinnostus tarinan sovittamiseen ulottuu vuoteen 1867. Tuolloin hän kirjoitti tarinasta pienen baletin sisarensa Alexandra Davydovan lapsille. Saman hän oli tehnyt myös Joutsenlammelle. Marraskuussa 1888 hän piti kokouksen teatterin virkamiesten ja Petipan kanssa. Skenaariosta laadittiin luonnos. Petipa toimitti Tšaikovskille yksityiskohtaisen analyysin musiikillisista vaatimuksista. Säveltäjä ryhtyi työhön ja sai partituurin valmiiksi 1. syyskuuta 1889.
Tarina
Prologi
Lyhyt alkusoitto asettaa vastakkain ilkeän Carabossen ja hyväntahtoisen Lilac Fairyn teemat. Kun esirippu nousee, hovi kokoontuu prinsessa Auroran ristiäisiin. Kuusi keijua esittelee lahjansa. Carabosse, seremoniamestarin unohtama keiju, astuu sisään. Hän kiroaa Auroran. Prinsessa kuolee 16-vuotissyntymäpäivänään, hän sanoo pistettyään sormensa kehrääjäpyörän karaan. Jäljelle jäänyt seitsemäs keiju, syreenikeiju, astuu esiin. Hän ei voi poistaa kirousta, mutta hän voi pehmentää sitä. Prinsessa ei saa kuolla, hän käskee, vaan nukkua sata vuotta. Sen jälkeen prinssi herättää hänet todellisen rakkauden suudelmalla.
1. näytös
Kuusitoista vuotta prinsessa Auroran ristimisen jälkeen hovi kokoontuu palatsin puutarhaan juhlimaan Auroran syntymäpäivää. Kyläläiset tanssivat valssia. Aurora tanssii adagion neljän jalon kosijan kanssa. Carabosse tulee huomaamatta ja ojentaa Auroralle karan. Prinsessa pistää sormensa karaan. Hän kaatuu maahan ja nukahtaa. Ylhäiset kosijat kantavat prinsessan palatsiin. Lilakeijukeiju nukuttaa koko hovin ja saa sitten linnan ympärille tiheän metsän puita ja orjantappuroita.
2. näytös
|
Joutsenjärvi (1877) |
Kohtaus 1. Prinssin metsästys. Metsäaukio, taustalla joki. Näyttämö on tyhjä. Metsästyssarvet kuuluvat. Prinssi Desire, hänen opettajansa Galifron ja hänen ystävänsä astuvat sisään. He ovat keskeyttäneet metsästyksen ottaakseen virvokkeita. Hovin naiset esittävät useita tansseja. Metsästystä jatketaan. Prinssi on väsynyt ja päättää jäädä yksin metsään. Siellä hän tapaa Lilakeijukeijun, joka nousee helmiäisveneestä joella. Lumikki on valinnut hänet prinssiksi herättämään prinsessa Auroran ja esittää hänelle erilaisia näkyjä prinsessasta. Hän rakastuu näkyjen perusteella nopeasti prinsessaan ja rukoilee syreenikeijua johdattamaan hänet prinsessan luo. Lilakeijukeiju opastaa häntä metsän läpi, kunnes he pääsevät lumottuun linnaan, jossa Aurora lepää.
Kohtaus 2. Prinsessa Ruususen linna. Prinsessa Ruusunen makaa katoksellisella sängyllä. Kuningas ja kuningatar nukkuvat läheisissä nojatuoleissa. Hovimiehet ja palvelijat nukkuvat seisaaltaan ja toisiinsa nojautuen. Pöly ja hämähäkinseitit peittävät kaiken. Lakkikeiju ja prinssi astuvat sisään. Hän yrittää herättää prinsessan ja hovin, mutta tuloksetta. Lilakeiju seisoo sivussa puuttumatta asiaan. Prinssi suutelee prinsessaa. Prinsessa herää. Pöly ja hämähäkinseitit katoavat. Hovi herää. Kuningas hyväksyy prinssin ja prinsessan avioliiton.
3. näytös
Prinssi Désirén ja prinsessa Auroran häät kuningas Florestanin palatsin esplanadilla. Hovi kokoontuu juhlimaan prinssi Désirén ja prinsessa Auroran avioliittoa. Kuningas ja kuningatar astuvat sisään hääparin kanssa. Juhlallisuudet alkavat divertissementeillä. Timantti-, kulta-, hopea- ja safiirikeijut tanssivat. Useat satuhahmot tanssivat: Punahilkka ja susi, Tuhkimo ja prinssi Fortuné ja lopuksi Hop o' My Thumb veljiensä ja jättiläisen kanssa. Prinssi ja prinsessa tanssivat pas de deux'n. Roomalaiset, persialaiset, intialaiset, amerikkalaiset ja turkkilaiset hahmot tanssivat sarabandea. Näytös päättyy keijujen loistoa esittävään tableau vivant'iin. Pöytätaulu muutettiin Apollon kunniaa esittäväksi.
Galleria
| Petipan baletit |
|
|
· 
Sinilintu ja prinsessa Florine, 2011
· 
Leon Bakstin suunnittelu Carabossea varten
· 
Leon Bakstin pukusuunnitelma kiinalaiselle naiselle elokuvassa Ruusunen (1921).
· 
Marie Petipa Lilakeijuna ja Ljubov Vishnevskaja avustajana, 1890.
· 
Carlotta Brianza ja Pavel Gerdt 3. näytöksessä, 1890
· 
Alkuperäinen kokoonpano, 1890
· 
Anna Johannson ja kaksi sivua, 1892
· ._1890.JPG)
Enrico Cecchetti ja Varvara Nikitina Sinilintuna ja prinsessa Florine, 1890.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on baletin nimi?
V: The Sleeping Beauty.
K: Kuka kirjoitti baletin tarinan?
V: Marius Petipa ja Ivan Vsevolozhsky kirjoittivat tarinan, joka perustuu Charles Perrault'n vuonna 1697 kirjoittamaan satuun "Ruusunen metsässä".
K: Kuka sävelsi Ruususen musiikin?
V: Tšaikovski sävelsi musiikin.
K: Kuka suunnitteli tanssit Ruususen tansseihin?
V: Marius Petipa suunnitteli tanssit.
K: Missä Ruusunen esitettiin ensimmäisen kerran?
V: Se esitettiin ensimmäisen kerran Mariinski-teatterissa Pietarissa Venäjällä 15. tammikuuta 1890.
K: Milloin Ruususen lyhennetty versio sai ensi-iltansa Euroopassa?
V: Ballets Russes esitti sen lyhennettynä versiona Euroopassa Lontoossa 2. marraskuuta 1921.
K: Kuka suunnitteli ja esitti täydellisen version Nukkuva Kaunottaresta Amerikassa?
V: Catherine Littlefield suunnitteli ja esitti siitä täydellisen esityksen 12. helmikuuta 1937 Philadelphian Academy of Musicissa Philadelphian baletin kanssa.
Etsiä