Etana
Etana on yleisnimitys nilviäisille, joilla ei ole kuorta tai joilla on vain pieni sisäkuori.
Etanat kuuluvat useisiin eri perheisiin, joihin kuuluvat myös kuorelliset etanat. Etanat ovat niveljalkaisia, joilla on kierteinen kuori, joka on riittävän suuri, jotta eläin voi vetäytyä sisälle. Maaetukasvien suvut eivät ole kovin läheistä sukua keskenään, vaikka ne näyttävätkin samankaltaisilta. Kuoreton etanatyyppi on esimerkki konvergentista evoluutiosta, joten luokka "etana" ei ole taksonominen kategoria.
Nimitystä "etana" käytetään ilmaa hengittävistä maaetanoista, kun taas meressä elävät muodot tunnetaan yleensä nimellä merietanat. Maatietokoneita, joiden kuori on liian pieni peittääkseen ruumiin, kutsutaan joskus puoliksi etanoiksi.
Ruumiinosat ja käyttäytyminen
Kuten maaetanoilla, useimmilla etanoilla on neljä "tuntosarkaa" tai lonkeroa päässään. Kaksi ylempää ("optiset lonkerot") näkevät valoa, ja niiden päissä on silmäpisteet, kun taas kahta alempaa ("aistilonkerot") käytetään hajujen havaitsemiseen. Lonkerot ovat sisäänvedettäviä, ja ne voivat kasvaa uudelleen, jos ne katoavat.
Etanan yläosassa, pään takana, on ruumiinosa, jota kutsutaan vaipaksi, ja sen alla ovat sukupuolielinten aukko ja peräaukko. Vaipan toisella puolella (lähes aina oikealla puolella) on hengitysaukko, joka on helppo nähdä, kun se on auki, mutta vaikea nähdä, kun se on kiinni. Joillakin lajeilla vaipan sisällä on hyvin pieni, litteä kuori.
Etanan pohjaa kutsutaan "jalaksi". Muiden etanoiden tavoin etana liikkuu rytmikkäiden lihassupistusten aaltojen avulla, jotka kohdistuvat sen jalan pohjaan. Samalla se erittää limakerroksen, jonka päällä se liikkuu ja joka auttaa estämään jalan vaurioitumisen. Jalan reunan ympärillä on "jalkahapsu".
Jotkin etanoiden lajit talvehtivat maan alla talven yli kylmillä talvilla, mutta toisilla lajeilla aikuiset kuolevat syksyllä.
Etanan ruumiinosat
