Bartonella – bakteerisuku, ihmisten ja eläinten taudit sekä vektorit
Bartonella on bakteerisuku, joka sisältää useita ihmisiä ja eläimiä infektoivia lajeja. Nämä on luokiteltu ainoaksi suvuksi Bartonellaceae-heimossa. Laji voi toimia loisena ja aiheuttaa erilaisia taudinkuvia eläimille ja ihmisille: ne ovat Gram-negatiivisiä, sauvamaisia, hitaasti kasvavia ja vaativat usein erikoisolosuhteet viljelyssä. Suvut elävät pääasiassa isännän soluissa solunsisäisinä loisina, erityisesti punasoluissa (erytrosyyteissä) ja endoteelisoluissa.
Lajit, isännät ja taudit
Bartonella-lajeja tunnetaan useita, ja ainakin kahdeksan lajia tai -alalajin tiedetään tarttuvan ihmiseen. Merkittävimpiä ihmisen kannalta ovat:
- Bartonella henselae – aiheuttaa kissan raapima -tautia (cat‑scratch disease) ja erityisesti immuunipuutteisilla potilailla bacillary angiomatosista ja kontrolloimatonta infektiota.
- Bartonella quintana – perinteisesti yhteydessä "trench fever" -tautiin ja voi aiheuttaa toistuvia kuumejaksoja sekä endokardiittia erityisesti asunnottomilla tai hygienian ongelmista kärsivillä ihmisillä.
- Bartonella bacilliformis – aiheuttaa Carrionin tautia (Oroya fever ja verruga peruana) Latinalaisessa Amerikassa, vakava verisairaus.
- Muita ihmiseen infektoivia lajeja ovat mm. B. elizabethae, B. vinsonii, B. koehlerae ja useat muut, jotka voivat aiheuttaa mm. endokardiittia, verenmyrkytyksen kaltaisia oireita tai kroonisia infektioita.
Tartunta ja vektorit
Bartonellalajit leviävät usein vektoreiden välityksellä. Tavallisimpia vektoreita ja levittäjäeliöitä ovat:
- punkit
- kirput – esimerkiksi kissan kirput toimivat B. henselae:n säilyttäjinä ja välittäjinä kissojen välillä.
- hiekkakärpät (sandflies) – merkittäviä erityisesti B. bacilliformis:n levittämisessä tietyillä alueilla.
- hyttyset ja muut veriruokailijat
Lisäksi jotkut lajit leviävät ihokontaktin, eläimen pureman tai raapimisen kautta tai vektorin ulosteen välityksellä saastuneen haavan kautta. B. quintana leviää myös kehon syyläpunkin (body louse) kautta.
Oireet ja taudinkuvat
Taudinkuvat vaihtelevat lievistä paikallisista tulehduksista vakaviin systeemisiin infektioihin. Yleisiä oireita ovat kuume, väsymys, lihas- ja nivelkivut sekä paikalliset imusolmukeparanemiset kissan raapima -taudissa. Immunosuppressio lisää riskiä verisuonimuutoksiin (angiomatoosi), krooniseen bacteremiaan ja endokardiittiin.
Diagnostiikka ja hoito
Bartonella-infektioiden diagnostiikka voi olla haasteellista: bakteerit kasvavat hitaasti ja tavallinen veriviljely voi jäädä negatiiviseksi. Käytössä ovat:
- PCR-tekniikat verestä, kudosnäytteestä tai imusolmukkeesta
- serologiset testit (vasta-ainetesti), jotka voivat osoittaa altistuksen
- erityiset viljelymenetelmät ja pitkitetty inkubaatio laboratorioissa
Hoidossa käytetään antibiootteja. Lievissä tapauksissa, kuten kissan raapima -taudissa, käytetään usein makrolideja (esim. atsitromysiini). Vakavammat infektiot, endokardiitti tai disseminoituneet taudit vaativat usein pidempää hoitoa yhdistelmällä tetrasykliinejä, rifampisiinia, aminoglykosideja tai muita antibiootteja potilaan ja bakteerilajin mukaan. Immunosupressoiduilla potilailla hoito voi olla vaikeampaa ja vaatia moniammatillista seurantaa.
Ennaltaehkäisy
- Vektoreiden torjunta (punkki-, kirppu- ja hyönteiskontrolli) ja sen estäminen, että eläimet kantavat kirppuja tai juoksevat vapaana infektioherkillä alueilla.
- Eläinten käsittelyssä varovaisuus: käsienpesu raapimisen tai pureman jälkeen, haavojen puhdistus ja hoito.
- Hygienia ja suojaavien olojen parantaminen erityisesti riskiryhmissä (esim. asunnottomuus, immunosuppressio).
Epidemiologia ja merkitys
Bartonella-infektiot esiintyvät maailmanlaajuisesti, mutta yksittäisten lajien esiintyvyys vaihtelee alueellisesti ja riippuu vektoreiden sekä eläinreservoirien yleisyydestä. Monet infektiot ovat keskutautisia tai alidiagnosoituja, koska oireet voivat olla epäspesifisiä ja diagnostiikka vaatii erikoistutkimuksia.
Bartonella on nimetty lääketieteellisen mikrobiologin Alberto Leonardo Bartonin (1870-1950) mukaan, joka oli mukana tunnistamassa sukuun liittyviä taudinaiheuttajia. Tutkimus jatkuu aktiivisena, sillä uusia lajeja ja ihmisiin liittyviä alalajeja kuvataan edelleen, ja taudin mekanismit, leviäminen sekä hoitostrategiat vaativat jatkuvaa seurantaa.
