Espanjan aakkoset – 27 kirjainta, eñe (ñ) ja aksenttien säännöt
Tutustu Espanjan aakkosiin: 27 kirjainta, ainutlaatuinen eñe (ñ) ja selkeät aksenttisäännöt – opi ääntämään ja kirjoittamaan oikein nopeasti.
Espanjalaiset aakkoset ovat 27 kirjaimesta koostuvat latinalaiset aakkoset, joita käytetään espanjan kielen kirjoittamiseen. Aakkosissa on samat peruskirjaimet kuin ISO:n latinalaisissa perusaakkosissa, mutta lisäksi se sisältää erillisen kirjaimen ñ, joka kirjoitetaan isona Ñ ja jonka nimi on eñe (lausutaan EN-yay). Espanjan kirjoitusjärjestelmä on melko foneeminen: sanat kirjoitetaan yleensä suunnilleen niin kuin ne ääntyvät. Vaikka espanjassa on alueellisia variantteja ja erilaisia aksentteja, ääntäminen ja oikeinkirjoitus sopivat usein hyvin yhteen.
Kirjaimet
Virallinen järjestys nykyään on 27 kirjainta:
A B C D E F G H I J K L M N Ñ O P Q R S T U V W X Y Z
Kirjainten nimet suomeksi selitettynä: A (a), B (be), C (ce), D (de), E (e), F (efe), G (ge), H (hache), I (i), J (jota), K (ka), L (ele), M (eme), N (ene), Ñ (eñe), O (o), P (pe), Q (cu), R (erre), S (ese), T (te), U (u), V (uve tai ve), W (uve doble / doble ve), X (equis), Y (i griega tai ye), Z (zeta).
Erityispiirteet
- Ñ (eñe): Tämä on espanjan erottuva kirjain: n-kirjaimen päällä oleva pieni aalto, eli tilde, muodostaa uuden äänen /ɲ/ (kuten esp:n 'señor').
- Ch ja ll: Aikaisemmin ch ja ll luettiin omiksi aakkosikseen, mutta RAE (Real Academia Española) muutti käytännön 1994 — ne eivät enää ole erillisiä kirjaimia sanakirjojen järjestyksessä.
- Isot kirjaimet: Myös Ñ:llä on iso muoto Ñ. Sana- ja lausekohtainen isotuksen käyttö noudattaa samoja sääntöjä kuin useimmissa kielissä.
- Vierasperäiset kirjaimet: K (ka) ja W (uve doble) esiintyvät pääasiassa lainasanoissa ja nimissä.
Aksenttimerkit ja ääntämisen merkit
Espanjassa käytetään lähinnä kahta diakriittista merkkiä:
- Akut (´) merkitsee korostettua (painollista) tavua ja näkyy vokaaleissa: á, é, í, ó, ú. Akut asetetaan silloin, kun sanan ääntotapa poikkeaa kielen perussäännöistä tai kun halutaan erottaa kirjoitusasuista johtuvia monimerkityksiä.
- Diereesi (¨) merkitään ü-kirjaimessa ja kertoo, että 'u' ääntyvässä yhdistelmässä gue/gui tulee lausua (esim. pingüino, vergüenza). Ilman diaereesiä u on yleensä äännetön näissä yhdistelmissä (guerra, guitarra).
Akkentin pääsäännöt
Yksinkertaistetut säännöt äänenpaineen merkitsemiseksi:
- Jos sana päättyy vokaaliin, n- tai s-kirjaimeen, tavallinen painotus on toiseksi viimeisellä tavulla (esim. "casa" → CA-sa). Jos paino on muualla, merkitään akuutilla: "café" (ca-FÉ).
- Jos sana päättyy muuhun konsonanttiin kuin n tai s, tavallinen painotus on viimeisellä tavulla (esim. "comer" → co-MER). Jos painotus on toisella tavulla, käytetään akuuttia: "árbol" (ÁR-bol).
- Akuuttia käytetään myös erottamaan homonyymejä tai korostamaan merkityseroa: esimerkiksi tú (sinä) vs. tu (sinun), él (hän) vs. el (määrite "the"), sí (kyllä tai itsereflektoiva) vs. si (jos).
Muita huomioita
- Pistekirjoitus ja sanakirjajärjestys: Kuten mainittu, ch ja ll käsitellään nykyään kahden erillisen kirjaimen yhdistelminä (C+H, L+L) aakkosjärjestyksessä.
- Interpunktion erityispiirteet: Espanjassa kysymys- ja huudahduslauseissa käytetään avaavia käänteisiä merkkejä alussa: ¿ ja ¡ — nämä eivät ole aakkosia mutta ovat tärkeitä oikeinkirjoituksessa.
- Monosyllabinen aksentointi: Historiallisesti jotkin yksitavuiset sanat saatettiin aksenttoida erottelun vuoksi (esim. sólo), mutta nykysuosituksen mukaan akuutti jätetään yleensä pois, ellei se selvästi estä väärinymmärrystä.
Espanjan aakkoset ja aksenttisäännöt tekevät kirjoitusjärjestelmästä pääosin loogisen ja ennustettavan, mutta poikkeuksia ja erikoistapauksia esiintyy, joten sanakirjojen ja virallisten ohjeistusten seuraaminen (esimerkiksi RAE:n suositukset) auttaa parhaiten oikeinkirjoituksessa.
Etsiä