Basilosaurus — muinainen eoseenivalas, fossiilit ja evoluutio

Tutustu Basilosaurukseen: eoseenikauden jättivalas, Egyptin ja Louisianan fossiilit, anatomia ja valaiden evoluutio selkeästi ja mukaansatempaavasti.

Basilosaurus on valaiden suku, joka eli noin 40–34 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä eoseenikaudella. Se on yksi tunnetuimmista varhaisista niin kutsutuista arkaeotseeteista (varhaiset valaat), ja sen fossiilit ovat antaneet paljon tietoa siitä, miten maaeläimistä kehittyi täysin merieläimiä.

Löydöt ja nimen historia

Ensimmäiset Basilosaurus-fossiilit löydettiin Louisianasta, Yhdysvalloista. Pian sen jälkeen samankaltaisia fossiileja löydettiin runsaasti Egyptin Fayumin esiintymistä, joissa erityisesti laji B. isis on hyvin edustettuna. Ensimmäinen kuvattu laji oli B. cetoides, jonka perusteella alun perin ajateltiin otuksen olevan matelija – tästä juontuu myös nimi, jossa esiintyy pääte "-saurus" (lisko). Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli merinisäkäs.

Richard Owen esitti myöhemmin nimen muuttamista muotoon Zeuglodon ("jokkihammas"), mutta taksonomisten sääntöjen mukaan alkuperäinen sukunimi Basilosaurus jäi pysyväksi. B. isisin fossiileja on löydetty myös Jordaniasta.

Ulkonäkö ja anatomia

Basilosaurus oli kookas merieläin: yksilöiden pituudeksi on arvioitu yleisesti noin 15–20 metriä, jolloin se kuului aikansa suurimpiin merieläimiin. Keho oli pitkänomainen ja selkärangan nikamat olivat verrattain pitkät, mikä antoi eläimelle aikaisemmin erehdyttävästi käärmemäisen ulkonäön.

• Hampaat ja ruokavalio: Basilosauruksella oli terävät, erilaistuneet hampaat, jotka viittaavat lihansyöntiin. Se todennäköisesti saalisti kalaa, kalmareita ja pienempiä merinisäkkäitä.
• Sivuttaiset raajat: Basilosaurusilla oli pienet, kehittyneet eturaajat (evämäiset eturaajat toimivat todennäköisesti ohjailuun) ja hyvin pienet jäljelle jääneet takaraajat – nämä takaraajat eivät olleet yhteydessä selkärankaan ja olivat liian pienet kävelyyn, mutta ne saattoivat toimia paritteluun liittyvinä kiinnittyminä.
• Kuulo ja hengitys: sisäkorvan rakenne ja nenäaukkojen siirtyminen pään takaosaan kertovat sopeutumisesta kuulemiseen veden alla ja pinnalla hengittämiseen, eli Basilosaurus oli täysin merielämään sopeutunut nisäkäs.
• Evänmuotoinen häntä: vaikka täydellisiä pehmeäosaisia jäänteitä harvoin säilyy, nikamarakenteesta ja lihasliitoksista päätellään, että Basilosauruksella oli mahdollisesti kehityksen vaihe, joka tuki selvästi mäntämäistä (flukemaista) häntärakennetta, jolla se liikkui tehokkaasti vedessä.

Evoluutio ja merkitys

Basilosaurus edustaa vaihetta, jossa valaiden esi-isät olivat jo sopeutuneet kokonaan merelliseen elämäntapaan mutta säilyttivät joitakin perinnöllisiä piirteitä maaympäristöstä. Se on tärkeä tukipiste valaiden evoluutioketjussa, sillä fossiilit osoittavat siirtymisen nelijalkaisista maaeläimistä kohti nykyisten valaslajien rakenteita.

Tämän vuoksi Basilosaurus on usein mainittu esimerkkinä niin kutsutusta siirtymämuodosta: sillä oli sekä alkuperäisiä nisäkäsmäisiä piirteitä (esim. hampaat ja lukuisat sisäelinten piirteet) että täysin merellisiä sopeumia (täysin veteen sopeutunut kehonmuoto, vedenalainen kuulo).

Elintavat ja ekologia

Basilosauruksen elämäntavoista tiedetään periaatteessa fossiilianatomian perusteella. Se oli todennäköisesti aktiivinen petoeläin, joka käytti hampaitaan ja voimakasta kehoa saalistukseen. Usein fossiilikerrostumista löytyy saalistusjäännöksiä ja toisinaan lajin jäämiä, jotka kertovat pedon ja saaliin välisistä suhteista. Sosiaalinen käyttäytyminen on vaikeampi päätellä, mutta suuret petoeläimet elävät nykyään usein joko yksin tai pienissä ryhmissä, joten kumpikin vaihtoehto on mahdollinen.

Fossiililöydöt ja levinneisyys

Basilosauruksen fossiileja on löydetty erityisesti Pohjois-Amerikan rannikkoalueilta ja Pohjois-Afrikan Fayumin alueelta. Fayumin esiintymät Egyptissä ovat erityisen rikkaat eoseenisia merieläinten fossiileja, minkä vuoksi alueella on kuvattu runsaasti valaiden kehitystä valaisevia lajeja. Löydöt Jordaniasta laajentavat lajien levinneisyyttä itäiselle Välimeren ja Lähi-idän alueelle.

Sukupuutto

Basilosaurus kuoli sukupuuttoon eoseenikauden lopulla. Syitä sukupuuttoon ovat voineet olla ilmastonmuutos ja merien lämpötilojen sekä merenpinnan muutokset eoseenin ja oligoseenin vaihteessa, jotka muokkasivat saaliskantaa ja elinympäristöjä. Lisäksi kilpailevat ja kehittyneemmät valaiden ryhmät (esim. varhaiset odontocetit ja mystaset) saattoivat syrjäyttää basilosaureja ruokakilpailussa tai muilla ekologisilla tavoilla.

Miksi Basilosaurus on tärkeä?

Basilosaurus on yksi näkyvimmistä todisteista siitä, miten nisäkkäät siirtyivät maalta mereen ja kehittyivät nykyisiksi valaslajeiksi. Sen fossiilit havainnollistavat evoluution vaiheittaisuutta: rakenteellisia muutoksia, jotka mahdollistivat kokonaan vesielämään sopeutumisen. Siksi se on sekä tieteellisesti että yleisölle kiinnostava laji.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Basilosaurus?

K: Milloin Basilosaurus eli?

K: Mistä ensimmäiset Basilosauruksen fossiilit löydettiin?

K: Miksi Basilosaurusta pidettiin aluksi matelijana?

K: Mitä Richard Owen halusi nimetä Basilosaurukseksi uudelleen ja miksi hän ei voinut?

K: Kuinka pitkä Basilosaurus on?

K: Milloin Basilosaurus kuoli sukupuuttoon?

Hae kirjaimella