Majava on eräänlainen suuri jyrsijä. Se on puolivesieläin, eli se elää osan aikaa vedessä ja osan aikaa maalla. Majavia esiintyy vain Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopassa ne melkein kuolivat sukupuuttoon, mutta ne ovat palaamassa takaisin. Majavia esiintyy muun muassa Elbe- ja Rhone-joissa sekä Baijerissa, Puolassa ja Skandinaviassa. Majavat ovat tunnettuja siitä, että ne rakentavat ja pitävät patoja jokiin.
Biologia ja tunnistus
Majavasta käytetään tieteellistä nimeä Castor. Sukuun kuuluu kaksi nykyistä lajia: euroopanmajava (Castor fiber) ja pohjoisamerikanmajava (Castor canadensis). Aikuinen majava on kookas jyrsijä: kehon pituus ilman häntää on tavallisesti 50–80 cm ja paino vaihtelee lajista ja vuodenajasta riippuen noin 8–30 kg. Majavan tunnusmerkki on litteä, pärstänmallinen häntä, paksu turkki ja voimakkaat oranssit etuhampaat, joilla se kaataa puita.
Majavalla on useita sopeumia vesielämään: takaraajat ovat räpylämäiset, korvat ja sieraimet voidaan sulkea vedenalaisen uimisen ajaksi, ja silmien luomissa on usein suojaava kalvonomainen rakenne. Majavat ovat pääosin yöaktiivisia tai hämärän eläimiä.
Ravinto ja lisääntyminen
Majavat ovat kasvinsyöjiä. Niiden ravintoon kuuluvat puiden kuori ja juurihermot (erityisesti lehtipuut kuten haapa, koivu ja pähkinäpensas), oksat, juuret ja vesikasvit. Talvella ne käyttävät usein varastoituja oksia ja paksumpaa kasvimateriaalia vedenalaisista kätköistä.
Majavat elävät perheyksiköissä, joissa on yleensä pariskunta ja niiden poikasia eri vuosiluokista. Ne ovat usein pitkäaikaisia pareja (parisuhde voi olla elinikäinen). Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä, tiineys kestää noin 3 kuukautta ja pesueessa on tavallisesti 1–4 poikasta. Poikaset pysyvät emon ja perheen hoivassa useita kuukausia ennen itsenäistymistään.
Patojen ja pesien rakentaminen
Yksi majavan tunnetuimmista käyttäytymismalleista on patoaminen. Majavat kaatavat puita ja kuljettavat oksia ja savea rakentaakseen patoja ja pesiä. Patojen ja pesien tarkoitus on nostaa veden korkeutta, jolloin majavan pesän (lammikon tai pesärakennelman) vedenalainen sisäänkäynti pysyy suojassa petoeläimiltä ja pesä lämpimänä.
Pato rakentuu yleensä oksista, puunrungoista, kivistä ja mudasta. Majavat käyttävät vahvoja etuhampaitaan puun kaatamiseen, pilkkovat materiaalin sopivan kokoisiksi ja pakkaavat sen paikoilleen. Pesät (lodge) ovat munamaisia tai pesämäisiä rakenteita, joissa on usein vedenalainen sisäänkäynti ja kuiva tila pesimistä ja lepoon varten.
Ekologinen merkitys ja ihmisten kanssa konfliktit
Majavat ovat niin sanottuja ekosysteemin "insinöörejä": niiden patoaminen muuttaa virtaamia, luo uusia kosteikkoja ja lisää paikallista lajistoa. Nämä kosteikot voivat tarjota elinympäristön monille linnuille, kaloille, hyönteisille ja kasveille, parantaa veden varastointia ja vähentää eroosiota.
Toisaalta majavien toiminta voi aiheuttaa haittaa ihmiselle: padot saattavat tulvia peltoja, teitä tai rakennuksia, ja puiden kaataminen voi vahingoittaa metsätaloutta tai maisemaa. Konflikteja hoidetaan usein muun muassa vesivirran hallintalaittein (esim. virtaussäätimet), puunsuojauksella, rauhoituksella tai tilanteen mukaan luvallisilla siirroilla tai pyyntitoimenpiteillä, riippuen alueen lainsäädännöstä.
Suojelu ja nykytilanne
Euroopassa majavat olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa voimakkaasti harventuneet metsästyksen ja elinympäristöjen häviämisen vuoksi. Monissa maissa on tehty onnistuneita suojelu- ja uudelleenasutusohjelmia, minkä ansiosta populaatiot ovat palautuneet useilla alueilla. Majavat ovat useimmiten suojeltuja eläimiä, ja niiden kohtelu säädellään kansallisilla ja EU-tasoisilla laeilla.
Majavan läsnäolo voi olla merkki elinympäristön elvytyksestä, mutta sen paikallista vaikutusta tulee arvioida tapauskohtaisesti ja ratkaista ihmisten ja luonnon etujen tasapainon turvaamiseksi.
