Spiritismi — Allan Kardecin oppi: henkimaailma, mediumit ja periaatteet

Spiritismi — Allan Kardecin oppi: syvä katsaus henkimaailmaan, medioihin ja periaatteisiin. Historia, teoriat ja istuntojen käytännöt selkeästi esitetty.

Spiritismi on ranskalaisen professorin Allan Kardecin ajama oppi, joka pyrkii selittämään ihmisen olemassaolon, kuoleman jälkeisen elämän ja henkimaailman ilmiöt rationaalisesti ja eettisesti. Kardec kokosi opetuksensa pääasiassa istunnoista saatujen viestien pohjalta ja jäsensi niistä järjestelmän, joka on sekä filosofinen että käytännöllinen ohje ihmiselle.

• Henkien kirja – Määrittelee opin suuntaviivat ja kattaa muun muassa seuraavat asiat: Jumala, henki, maailmankaikkeus, ihminen, yhteiskunta, kulttuuri, moraali ja uskonto. Kirja esittelee keskeiset käsitteet kuten sielun kuolemattomuuden, moraalisen kehityksen ja syy–seuraussuhteiden merkityksen.
• Medioiden kirja – Tässä kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti henkimaailman mekaniikasta, henkien kanavointiin liittyvistä prosesseista, medioiden kehittämistä tekniikoista ja istuntojen järjestämisestä. Kirjassa käsitellään myös käytännön varotoimia, todistelua ja todellisuuden arviointia.

Hänen muita keskeisiä piirteitään olivat:

• Kolmen klassisen tiedon muodon (tiede, filosofia ja uskonto) välisen vuoropuhelun edistäminen todellisuuden täydellisemmän ymmärtämisen saavuttamiseksi;
• Uskonnollisten järjestelmien peruskohdat alistetaan kriittiseen ja empiiriseen tarkasteluun, jotta fantasia ja todellisuus voidaan erottaa toisistaan. Tällä tavoin ihmiset voivat välttää materialismin ja dogmatismin yhtä aikaa olemalla sekä kriittisiä että hengellisiä.
• Korostetaan ihmisen vapautta, vastuuta ja kykyä toimia, luoda ja muuttaa ympäröivää maailmaa sekä kehittää itseään moraalisesti ja älyllisesti.

Keskeiset periaatteet

• Usko Jumalaan ja sielun kuolemattomuuteen: kardecilainen spiritismi pitää Jumalaa korkeimpana älynä ja moraalisena ohjaajana sekä tunnustaa sielun jatkuvan olemassaolon kuoleman jälkeen.
• Renessanssi ja edistys: ihmiset ja henget ovat kehityksessä; sielun kehitys tapahtuu monien elämien ja kokemusten kautta (sielunvaellus/moninkertainen ruumiillistuma).
• Syy–seuraus ja moraalinen vastuu: teot vaikuttavat yksilön kehitykseen, ja moraalinen parannus tapahtuu henkilökohtaisen vastuun ja hyvän tahdon kautta.
• Kommunikaatio henkimaailman kanssa: henget voivat viestiä eläville eri tavoin, ja näitä yhteyksiä tutkitaan ja luokitellaan systemaattisesti.
• Tieteellinen ja kriittinen ote: ilmiöitä suositellaan tutkittaviksi havainnoimalla, kokeilemalla ja vertailemalla, ei uskomaan sokeasti ilman todistusaineistoa.

Käytännöt, mediumisuus ja istunnot

Kardec painotti medioiden koulutusta ja eettistä kehittymistä: hyvän mediumin katsottiin olevan moraalisesti tasapainoinen, sivistynyt ja itsekriittinen henkilö. Tyypillisiä käytäntöjä ovat:

• Istunnot ja istunnoista saadut viestit: järjestetyt tilaisuudet, joissa pyritään saamaan yhteys henkiin joko puheen, kirjoituksen (psykografia), piirtämisen tai muiden välitteiden kautta.
• Automaattikirjoitus ja transsitilat: viestien välittäminen kirjoittamalla tai puhumalla transsitilassa.
• Fyysiset ilmiöt: joissain istunnoissa raportoitiin myös fyysisiä ilmiöitä (koputtelu, liikkuvat esineet), joiden aitoutta ja selityksiä on pyritty dokumentoimaan.
• Metodiikka: Kardec kehotti kokeilemaan, toistamaan ja kirjaamaan havainnot, asettamaan kontrollitilanteita ja arvioimaan viestien laatua, johdonmukaisuutta ja moraalista sisältöä.

Suhde muihin suuntauksiin ja kritiikki

Vaikka Kardec itse korosti oman järjestelmänsä erityispiirteitä, hänen oppinsa muistuttaa monilta osin laajempaa spiritualismia: spiritismiä (englanninkielisessä kirjallisuudessa yleensä "spiritualism"). Kardecin painotus järjestelmällisyyteen, opilliseen johdonmukaisuuteen ja moraaliseen kehitykseen erottaa hänen muotonsa monista muista spiritualistisista käytännöistä.

Monet tunnetut 1800–1900-lukujen tutkijat ja kirjoittajat ottivat kantaa henkisiin ilmiöihin. Arthur Conan Doyle käsitteli aihetta kirjassaan History of Spiritualism ja totesi, että Kardecin spiritismi on erään muoto spiritualismista, mutta kaikki spiritualismi ei välttämättä noudata Kardecin järjestelmää. Tämän seurauksena monet spiritistien teokset ja havainnot – muun muassa joidenkin tieteentekijöiden, kuten Sir William Crookesin ja Oliver Lodgen työt – ovat vaikuttaneet laajemmin spiritualistiseen keskusteluun.

Kritiikkiä on esitetty sekä menetelmistä että tulkinnoista: skeptikot viittaavat huijauksiin, havaintovirheisiin ja subjektiivisuuteen, ja tieteellinen yhteisö on yleisesti hyväksynyt vain ne ilmiöt, jotka ovat toistettavissa ja kontrolloitavissa. Kardecilainen spiritismi itse kuitenkin korostaa jatkuvaa tutkimusta ja oman kritiikin merkitystä.

Vaikutus ja levinneisyys

Kardecin oppi levisi erityisen laajasti Latinalaisessa Amerikassa, etenkin Brasiliassa, jossa se on edelleen merkittävä uskonnollinen ja sosiaalinen liike. Spiritismi on vaikuttanut myös kirjallisuuteen, filosofiseen keskusteluun ja tietyissä piireissä terveydenhuollon ja hyväntekeväisyyden käytäntöihin, joissa painotetaan henkistä välittämistä ja eettistä elämää.

Nykyään spiritismi näkyy sekä uskonnollisina yhdyskuntina että itsenäisinä tutkimusyhteisöinä. Oppi jatkaa muotoutumistaan: osa seuraajista keskittyy enemmän hengelliseen käytäntöön, osa taas historialliseen ja tutkimukselliseen tarkasteluun.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Kardecin spiritismi on monitahoinen järjestelmä, joka yhdistää teoreettisen kuvauksen henkimaailmasta, käytännön menetelmiä median kehittämiseen ja vahvan moraalisen painotuksen yksilön kehityksessä. Samalla se kohtaa kritiikkiä ja skeptisyyttä, mikä on osa sen jatkuvaa arviointia ja keskustelua nykyaikana.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mitkä ovat Allan Kardecin kirjoittamat kaksi tärkeintä kirjaa?

K: Mikä on spiritismin tavoite Allan Kardecin mukaan?

K: Miten spiritismi eroaa spiritismistä?

K: Keitä olivat jotkut tiedemiehet, joiden työt hyväksyttiin sekä spiritismissä että spiritismissä?

K: Mitä Allan Kardec korostaa keskustellessaan ihmisen voimasta?

K: Mitä Arthur Conan Doyle kirjoitti spiritismin ja spiritualismin välisestä suhteesta?

Hae kirjaimella