Sternin raportti: Ilmastonmuutoksen taloustiede ja vaikutukset

Sternin raportti: perusteellinen analyysi ilmastonmuutoksen taloustieteestä ja sen globaalista vaikutuksista — ratkaisuja, kustannuksia ja politiikkasuosituksia.

Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloustieteestä (The Stern Review on the Economics of Climate Change) on 700-sivuinen raportti, jonka taloustieteilijä lordi Nicholas Stern julkaisi 30. lokakuuta 2006 Ison-Britannian hallitukselle. Raportti kokoaa tieteellistä näyttöä, talousmallinnuksia ja politiikkasuosituksia siitä, miten ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan arvioida taloudellisesta näkökulmasta ja mitä toimenpiteitä tarvitaan riskien lieventämiseksi.

Siinä käsitellään ilmastonmuutoksen ja ilmaston lämpenemisen vaikutusta maailmantalouteen. Se on laajin ja laajimmin tunnettu ja keskusteltu raportti. Nicholas Stern, jota kutsutaan "maailman parhaaksi ilmastotaloustieteilijäksi", kannattaa 350 ppm:ää "erittäin järkevänä pitkän aikavälin tavoitteena". Raportti yhdistää luonnontieteelliset skenaariot talousvaikutusten analyysiin ja arvioi sekä lyhyen että pitkän aikavälin kustannuksia ja hyötyjä politiikkatoimille.

Lord Stern on talouden ja ilmaston maailmanlaajuisen toimikunnan (Global Commission for the Economy and Climate) toinen puheenjohtaja.

Keskeiset havainnot

• Kustannukset vs. hyödyt: Stern arvioi, että vahvat ja varhain toteutetut päästövähennystoimet maksavat suunnilleen noin 1 % maailman bruttokansantuotteesta (BKT) vuosittain. Sen sijaan toimimattomuuden pitkän aikavälin kustannukset voivat olla merkittävästi suuremmat — raportissa mainitaan arviot noin 5–20 % maailman BKT:stä ja lisäksi olemassa on riski erittäin vakavista, katastrofaalisten vaikutusten skenaarioista.
• Tarve nopeille toimille: Jotta pitkäaikaiset päästöt ja ilmaston lämpeneminen saadaan hallintaan, raportti korostaa välittömiä ja kunnianhimoisia toimia, kuten hiilen hinnan asettamista, investointeja puhtaaseen teknologiaan ja energiatehokkuuteen sekä kansainvälistä yhteistyötä.
• Pitkän aikavälin tavoite: Stern kannattaa 350 ppm:n hiilidioksidipitoisuustavoitetta "erittäin järkevänä pitkän aikavälin tavoitteena", mikä kuvastaa pyrkimystä rajoittaa lämpeneminen pieneksi ja minimoida vakavat riskit.

Suositellut politiikkatoimet

• Hiilen hinnoittelu: raportti suosittelee tehokasta hiilen hinnoittelua (verot tai päästökauppa) poliittisena työkaluna, joka ohjaa talouden siirtymää vähähiiliseen ratkaisuun.
• Teknologian kehitys ja käyttöönotto: suuret julkiset ja yksityiset investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja uusiin vähäpäästöisiin teknologioihin.
• Poliittinen paketti: yhden toimenpiteen sijaan Stern katsoo tarvitsevän laaja-alaisen politiikkapaketin: markkinamekanismit, infrastruktuuri-investoinnit, sääntely ja kansainvälinen yhteistyö sekä kehitysmaiden tukeminen sopeutumisessa.
• Sosiaalinen oikeudenmukaisuus: erityishuomiota kehitysmaille ja haavoittuville yhteisöille, joilla voi olla vähiten resursseja sopeutumiseen.

Metodologia ja keskustelua

Raportin menetelmät yhdistävät ilmastomalleja, talousmallinnuksia ja arviota epävarmuuksista. Erityisen keskustelunaiheen muodostivat raportin käyttöön ottamat diskonttausperiaatteet: Stern käytti hyvin alhaista aikapreferenssiä ja siten verraten alhaista diskonttokantaa, mikä kasvatti tulevien ilmastovahinkojen nykyarvoa ja perusteli voimakkaita nykytoimia. Tämä valinta herätti laajaa tieteellistä ja taloudellista keskustelua — jotkut ekonomistit (esim. William Nordhaus ja muut) ovat kritisoineet Sternin diskonttausvalintoja ja joidenkin oletusten vaikutusta lopputuloksiin.

Kritiikki ja arvioinnit

• Kritiikki: keskeiset kritiikin kohdat koskevat diskonttauskannan valintaa, epävarmuuksien käsittelyä sekä joidenkin teknisten oletusten herkkyyttä. Joidenkin mukaan Stern saattoi aliarvioida politiikkojen toteuttamiskustannuksia tai yliarvioida inaktiivisuuden kustannuksia tietyissä skenaarioissa.
• Tuki: toisaalta monet tutkijat, päättäjät ja ympäristöjärjestöt pitävät Sternin raporttia tärkeänä käännekohtana: se toi taloustieteen kielen ja suuren taloudellisen näkökulman ilmastokeskusteluun ja painotti moraalista ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

Vaikutus politiikkaan ja myöhempi kehitys

Sternin raportti vaikutti laajasti kansalliseen ja kansainväliseen keskusteluun ilmastopolitiikasta, ja se toi painoa argumentille, että varhainen ja kunnianhimoinen politiikka on kustannustehokasta pitkällä aikavälillä. Raportti on ollut taustana monille politiikkatoimille, julkiselle keskustelulle ja myöhemmille taloudellisille arvioille, vaikka tieteellinen ja taloudellinen keskustelu jatkuu edelleen — esimerkiksi liittyen 1,5 °C- ja 2 °C-tavoitteisiin, pitkäaikaisiin päästöskenaarioihin ja poliittisen toimeenpanon haasteisiin.

Yhteenvetona: Sternin raportti on merkittävä ja laaja analyysi ilmastonmuutoksen taloustieteestä. Se painottaa, että päästöjen hillitseminen nyt on sekä taloudellisesti että eettisesti perusteltua ja että kansainvälinen yhteistyö, hiilen hinnoittelu sekä investoinnit puhtaaseen teknologiaan ovat keskeisiä keinoja riskien minimoimiseksi.

Hae kirjaimella