Valvonta – määritelmä ja muodot sekä salakuuntelun selitys

Valvonta tarkoittaa jonkun tai jonkin systemaattista tarkkailua tai seurantaa. Valvontaa voi tehdä monin eri menetelmin ja tarkoituksin: turvallisuuden ja rikostorjunnan vuoksi, tiedustelutarkoituksissa, työpaikan toimintojen valvomiseksi, markkinoinnin kohdentamiseksi tai vaikkapa julkisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Menetelmiin kuuluvat esimerkiksi puhelinkuuntelu, piilotetut mikrofonit ja kamerat, suljetun piirin videovalvonta (CCTV), sijaintitiedon seuranta, verkkoliikenteen tarkkailu sekä laajamittainen metatietojen analysointi. Teknologian kehitys on laajentanut valvontamahdollisuuksia digitaaliseksi: selain- ja sovellusseuranta, evästeet, älypuhelinten sijaintitiedot ja pilvipalveluiden sisältö voidaan kaikki liittää valvontaan.

Valvonnan muodot

• Kohdennettu valvonta: tietyn henkilön tai ryhmän seuraaminen perustuen epäilyihin tai turvallisuussyyhyihin (esim. yhden henkilön puhelinkuuntelu).
• Laajamittainen/yleisvalvonta: suurten tiedonlähteiden jatkuva kerääminen ja analysointi (esim. massadataohjelmat, kameraverkosto kaupungissa).
• Sähköinen valvonta: signaalien, puhe- ja dataliikenteen sieppaaminen ja analysointi (SIGINT, signaalitiedustelu).
• Fyysinen valvonta: havainnointi, seuraaminen katutasolla, salakuuntelulaitteiden sijoittaminen tiloihin.
• Työpaikkavalvonta: työntekijöiden sähköpostien, työaikojen tai tuotannon seuraaminen työnantajan toimesta.

Valtiollisella tasolla organisaatiot kuten tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut sekä armeija ovat rakentaneet laajoja järjestelmiä ja tukikohtia viestinnän seuraamiseksi. Esimerkiksi jotkin kansainväliset tukikohdat kuuntelevat ja analysoivat signaaleja eri puolilta maailmaa; tunnettu esimerkki on suuri tukikohta Pine Gapissa lähellä Alice Springsin aluetta Australiassa, joka on yhdistetty globaaliin signaalitiedusteluun.

Laillisuus, valvonta ja vastuullisuus

Valvonnan laillisuus riippuu oikeusjärjestelmästä, kansallisista laeista ja mahdollisista kansainvälisistä sopimuksista. Monet maat edellyttävät viranomaisilta oikeusperustaa, kuten tuomioistuimen myöntämää määräystä tai lakeihin perustuvaa valtuutusta, ennen kuin esimerkiksi puhelinkuuntelua tai viestinnän salaista tarkkailua voidaan suorittaa. Samalla on olemassa sääntelyä ja valvontaelimiä (kuten tietosuojaviranomaiset, riippumattomat tarkastuskomiteat ja tuomioistuimet), joiden tehtävänä on arvioida valvonnan laillisuutta ja suhteellisuutta.

Salakuuntelu – mitä se tarkoittaa

Salakuuntelu on yksi valvonnan muoto, mutta sillä ymmärretään usein nimenomaan tahallista, salassa tehtävää kuuntelua tai tiedonkeruuta, joka tapahtuu ilman asianomaisen lupaa tai tietoista suostumusta. Salakuuntelu voi olla ammattimaista tiedustelutoimintaa tai yksityishenkilön tekemää laitonta salakuuntelua. Se kattaa mm. huoneeseen sijoitetut salakuuntelulaitteet, puhelimien salakuuntelun ilman lupaa, vakoiluohjelmat (spyware) ja muut keinot, joilla pyritään kuulemaan asioita, joita ei pitäisi kuulla.

Seuraukset ja riskit

• Turvallisuus vs. yksityisyys: Valvonta voi lisätä turvallisuutta ja estää rikoksia, mutta se voi myös rikkoa yksityisyyttä ja perusoikeuksia, jos käytöt ovat laajamittaisia tai lainvastaisia.
• Luottamus: Salaiseen valvontaan liittyy usein luottamuspulaa valvottujen ja valvovien tahojen välillä.
• Abusoituminen: Ilman tehokasta oikeudellista valvontaa valvontavälineitä voidaan väärinkäyttää poliittiseen vainoon, kiristykseen tai taloudelliseen etuun.

Kuinka tunnistaa ja suojautua salakuuntelulta

• Merkkejä salakuuntelusta voivat olla outo sähkömagneettinen kohina, akkujen tyhjeneminen tavallista nopeammin, laitteiden ylikuumeneminen tai epätavallinen verkkoliikenne. Nämä merkit eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä.
• Tekniset suojaukset: laitteiden päivittäminen, vahva salaus (esim. viestinnässä päästä-päähän-salaus), palomuurit ja haittaohjelmien torjuntaohjelmistot vähentävät riskiä.
• Ammattilaisapu: tarvittaessa tekninen tai oikeudellinen tarkastus (tietoturvakartoitus, sähkömagneettinen tarkastus, fyysinen huone- ja laitetarkastus) paljastaa piilotettuja laitteita tai vakoiluohjelmia.
• Oikeudelliset keinot: jos epäilee laittomasta salakuuntelusta, kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin, tietosuojaviranomaiseen tai asianajajaan.

Yhteenvetona: valvonta on laaja käsite, joka kattaa sekä lailliset, säännellyt toimenpiteet että laittoman tai salatun salakuuntelun. Laillisuuden, läpinäkyvyyden ja asianmukaisen valvonnan merkitys korostuu, jotta turva- ja tiedustelutarpeet eivät johtaisi tarpeettomiin yksityisyyden loukkauksiin. Samalla yksilöillä on mahdollisuuksia suojautua teknisin ja oikeudellisin keinoin.

Valvontamenetelmät

Monet ihmiset harjoittavat valvontaa moniin eri tarkoituksiin. Tarkoituksena voi olla rikosten ehkäiseminen, iskujen varoittaminen tai yleinen tiedonkeruu poliittista tarkoitusta varten. Valvonnan tuloksia kutsutaan joskus "tiedustelutiedusteluksi". Valvonnalla kerätään tietoja poliisille, tiedustelupalveluille, sotilaallisille suunnittelijoille tai kaupallisille yrityksille.

Tähän voi sisältyä elektronisten laitteiden (kuten valvontakameroiden) avulla tapahtuvaa etäältä tapahtuvaa tarkkailua tai sähköisesti välitettyjen tietojen (kuten Internet-liikenteen tai puhelujen) sieppaamista.

Valvontaan voi sisältyä yksinkertaisia, suhteellisen matalan teknologian menetelmiä, kuten vartiotornit, tiedusteluvaltuutetut ja postin kuuntelu. Toisaalta maailmanlaajuista valvontaa tehdään päivittäin satelliittikameroiden avulla. Tällaisia satelliitteja kutsutaan "tiedustelusatelliiteiksi" tai vakoilusatelliiteiksi.

Sana valvonta tulee ranskankielisestä sanasta "valvoa" ("sur" tarkoittaa "ylhäältä" ja "veiller" tarkoittaa "valvoa").

Toisen maailmansodan aikainen ilmakuva V2-rakettien koeasemasta Peenemündessä.


Atomiohjuksia kuljettava neuvostoliittolainen kuorma-autosaattue San Cristobalin lähellä Kuubassa 14.10.1962 (U-2:n ottama)

Hae kirjaimella