Plasseyn taistelu 1757 — Britannian voitto ja Intian siirtomaavallan alku
Plasseyn taistelu 1757 — Britannian ratkaiseva voitto Bengalin nawabista, joka käynnisti Intian siirtomaavallan. Lue taistelun tausta, kulku ja seuraukset.
Plasseyn taistelu oli merkittävä taistelu, joka käytiin 23. kesäkuuta 1757 Palashissa, Bengalissa. Se oli ratkaiseva voitto Britannian Itä-Intian komppanialle Siraj-ud-Daulahin ja tämän ranskalaisista liittolaisista vastaan. Taistelu oli osa kolmatta Karnatian sotaa ja samaan aikaan käynyt maailmanlaajuinen seitsenvuotinen sota, jossa Ranska ja sen liittolaiset mittelivät Britanniaa vastaan. Britannian voiton seurauksena yhtiö sai käytännössä määräysvallan Bengalista ja myöhemmin sen kautta laajeni vaikuttavansa koko Intian niemimaahan; seuraavan vuosisadan aikana heidän poliittinen ja taloudellinen otteensa Intiasta voimistui merkittävästi.
Paikka ja osapuolet
Taistelu käytiin Palashissa, Bengalissa Bhagirathi–Hooghly-joen rannalla, joka on Gangesin sivujoki. Taistelukenttä sijaitsee noin 150 kilometriä Kalkutasta pohjoiseen ja lähellä tuon ajan merkittävää kaupunkia Murshidabadia, joka oli Bengalin pääkaupunki. Paikan nimi Plassey on Palashin englanninkielinen versio. Vastakkain olivat Siraj ud-Daulah, Bengalin viimeinen itsenäisemmin toiminut nawab, ja brittiläinen Itä-Intian komppania eversti Robert Cliven johdolla.
Taustalla olevat syyt
Siraj-ud-Daulahin ja brittiläisten välit kiristyivät useasta syystä. Ydinkysymyksiä olivat:
- Britit vahvistivat Fort Williamin linnoitusta ilman nawabin lupaa, mikä herätti epäluottamusta.
- Komppania käytti hyväkseen mogulien myöntämiä kauppaoikeuksia tavalla, joka aiheutti hallitukselle tulojen menetyksiä ja paikallista tyytymättömyyttä.
- Britit antoivat suojaa hallinnon virkamiehille, joiden katsottiin olevan korruptoituneita tai syyllistyneen kavallukseen — esimerkiksi Rajballavin pojan Krishnadasin tapaukseen, joka pakeni Dhakasta.
Kun Itä-Intian komppania lisäsi sotilaallista valmiutta Fort Williamissa, Siraj vaati toimien lopettamista. Kun britit eivät noudattaneet vaatimusta, Siraj valloitti Kalkutan kesällä 1756 (kaupunki nimettiin väliaikaisesti Alinagariksi) ja otti Fort Williamin hallintaansa. Tästä seurasi brittien kostotoimet ja sotilaiden lähettäminen Intian etelästä.
Sotilaalliset tapahtumat
Britit lähettivät lisäjoukkoja Madrasista eversti Robert Cliven ja amiraali Charles Watsonin johdolla. Komppania otti takaisin Kalkutan ja Clive valtasi ranskalaisten hallinnoiman Chandernagorin linnoituksen. Ranskan Itä-Intian komppania lähetti pienen tukiryhmän tukemaan Sirajia, mutta ranskalaisilla ei ollut tässä vaiheessa määräävää vaikutusta taistelun kulkuun.
Britit muodostivat myös sisäpiirissä salaliiton Siraj-ud-Daulahin upseereiden ja hovimiesten kanssa. Keskeinen sopimukseen osallistunut oli Mir Jafar, joka oli Sirajin laivasto- tai armeijajohtoon kuuluva komentaja, sekä muita kuten Yar Lutuf Khan ja Rai Durlabh. Heille luvattiin etuoikeuksia — esimerkiksi Nawabin arvonimi — jos he eivät taistelussa tehokkaasti puolustaisi Sirajia. Näiden salaliittojen ja taktisten erehdysten seurauksena britit pystyivät voittamaan taistelun huolimatta siitä, että heidän omat sotilasjoukkonsa olivat määrällisesti selvästi pienemmät (Clivenin joukot olivat noin 2 000–3 000 sotilasta).
Taistelun aikana Mir Jafar ja muut salaliittolaiset toivat paikalle omat joukkonsa mutta eivät osallistuneet taisteluun Siraj-ud-Daulahin puolella. Siraj-ud-Daulahin armeija mureni, ja hän pakeni taistelukentältä — eversti Robert Clive julistettiin voitokkaaksi.
Seuraukset ja merkitys
Plasseyn taistelua pidetään yhtenä käännekohdista, jonka myötä eurooppalaiset siirtomaavallat alkoivat saada poliittista ja taloudellista ylivaltaa Intiassa. Voiton jälkeen britit käytännössä asettivat itselleen vaikutusvallan Nawabin valtaan ja alkoivat hyödyntää alueen kaupallisia tuloja oman sotilaallisen ja hallinnollisen voimansa kasvattamiseen. Tämä heikensi entisestään paikallisia valtarakenteita ja edisti muiden eurooppalaisten kilpailijoiden, kuten hollantilaisten ja ranskalaisen vaikutusvallan vähenemistä Etelä-Aasiassa. Tapahtuma merkitsee usein alkua brittiläisen imperiumin laajentumiselle Aasiassa.
Plasseyn jälkeen Mir Jafar palkittiin virallisesti Nawabin asemalla osana Cliven ja komppanian tekemiä sopimuksia, mutta hän toimi pitkälti brittiläisten tukemana marionettina. Myöhemmin Mir Jafarin asemasta seurasi lisää valtataisteluita: hänet syrjäytettiin ja hänen seuraajakseen tuli Mir Qasim (Mir Kasim), mikä johti uusiin yhteenottoihin, kuten continuaatioihin seitsemänvuotisessa sodassa vaikuttaneisiin konflikteihin ja lopulta Buxarin taisteluun (1764), jonka jälkeen Komppania vahvisti asemansa entisestään.
Taloudelliset ja poliittiset vaikutukset
Plasseyn voitto ei heti johtanut suvereniteetin täydelliseen siirtymiseen brittiläisille, mutta se loi perustan yrityksen poliittiselle ohjaukselle. Vuonna 1765 Mughal-keisari myönsi Itä-Intian komppanialle diwani-oikeudet eli veronkantovallan Bengalissa, Biharin ja Odishan alueilla. Tämä oikeus muutti komppanian taloudelliseksi hallitsijaksi ja mahdollisti sen, että kaupasta ja verotuksesta saadut tuotot käytettiin yhtiön sotilaallisen ja hallinnollisen koneiston kehittämiseen. Tulonsiirrot ja uusi talousjärjestelmä aiheuttivat myös laajaa sosiaalista ja taloudellista kuormitusta alueen väestölle.
Historiaan ja muistin jättämät jäljet
Plasseyn taistelua tutkitaan ja tulkitaan monin tavoin: se on esitetty sekä strategisena sotilasvoittona että esimerkkinä brittien poliittisesta manipuloinnista ja paikallisten liittolaisten lahjonnasta. Tapahtuma symboloi siirtymää kaupallisesta läsnäolosta suvereeniin vaikutusvaltaan, ja sen seuraukset muovasivat Intian historian kulkua seuraavien vuosisatojen ajaksi.
Taistelusta ja sitä seuranneista tapahtumista on säilynyt runsaasti lähteitä sekä brittiläisistä arkistoista että paikallisista kertomuksista, ja historian tutkimus on edelleen aktiivista — etenkin sen osalta, kuinka paljon henkilökohtaisten sopimusten, lahjontojen ja sisäisten vihamielisyyksien katsotaan ratkaisseen taistelun lopputuloksen.
Eurooppalaiset siirtokunnat Intiassa vuosina 1501-1739
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Plasseyn taistelu?
V: Plasseyn taistelu oli merkittävä taistelu, joka käytiin 23. kesäkuuta 1757 Palashissa, Bengalissa. Se oli tärkeä Britannian Itä-Intian komppanian voitto Bengalin Nawabista ja hänen ranskalaisista liittolaisistaan. Se oli osa kolmatta Karnatian sotaa ja maailmanlaajuista seitsenvuotista sotaa, jossa Ranska ja sen liittolaiset taistelivat Britanniaa ja sen liittolaisia vastaan.
Kysymys: Missä taistelu käytiin?
V: Taistelu käytiin Plasseyssa, Bengalissa Bhagirathi-Hooghly-joen, Gangesin sivujoen, rannalla. Se oli lähellä Murshidabadia, joka oli tuolloin Bengalin pääkaupunki.
Kysymys: Ketkä osallistuivat tähän taisteluun?
V: Taistelu käytiin Siraj ud-Daulahin, Bengalin viimeisen itsenäisen nawabin, ja brittiläisen Itä-Intian komppanian välillä. Lisäksi mukana oli ranskalaisia joukkoja, jotka Itä-Intian komppania lähetti taistelemaan Britannian joukkoja vastaan.
K: Mikä johti tähän taisteluun?
V: Siraj-ud-daulahin ja brittien väliset riidat johtivat tähän konfliktiin. Ensinnäkin he vahvistivat linnoituksia Fort Williamin ympärillä ilmoittamatta siitä hänelle; toiseksi he käyttivät väärin mogulien hallitsijoiden heille myöntämiä kauppaoikeuksia; kolmanneksi he antoivat suojaa joillekin upseereille, jotka olivat kavaltaneet väärin valtion varoja Dhakan kaupungista; ja lopuksi, kun Itä-Intian komppania aloitti sotilaallisten valmiuksien parantamisen Fort Williamissa Kalkutassa ilmoittamatta siitä hänelle, hän kosti valloittamalla Kolkatan (jonka nimi muutettiin nimeksi Alinagar).
K: Miten se päättyi?
V: Eversti Robert Cliven johtama brittiarmeija kukisti Siraj-ud Daulahin joukot, joissa oli noin 3 000 sotilasta, Plasseyn taistelukentällä, jolloin Siraj-ud Daulah pakeni sieltä. Palkkioksi petoksestaan Mir Jafarista tehtiin Bengalin nawab, kun taas entinen nawab Mutsheed Kiki Khan määräsi kaikki maanomistajat olemaan myymättä tonttialueita Brittiläiselle Itä-Intian yhtiölle.
Kysymys: Mitä vaikutuksia sillä oli siirtomaavalloille?
V: Tätä pidetään yhtenä tärkeimmistä taisteluista, joita siirtomaavallat kävivät Intian niemimaan hallinnasta, sillä sen seurauksena briteillä oli nyt vaikutusvaltaa Nawabeihin ja he saivat paljon tuloja kaupasta, mikä kasvatti heidän sotilaallista voimaansa ja työnsi muut eurooppalaiset siirtomaavallat, kuten hollantilaiset ja ranskalaiset, pois Etelä-Aasiasta.
Etsiä