Sveinn Björnsson Islannin ensimmäinen presidentti ja regentti 1881–1952

Sveinn Björnsson (27. tammikuu 1881 - 25. tammikuuta 1952) oli Islannin ensimmäinen presidentti ja merkittävä valtiomies maan itsenäistymisen ja tasavallan perustamisen vaiheissa. Hänet valittiin Reykjavikin kaupunginvaltuuston jäseneksi vuonna 1912 ja hän toimi sen puheenjohtajana vuosina 1918–1920. Sveinn syntyi Kööpenhaminassa, Tanskassa, ja toimi myös Althingin jäsenenä vuosina 1914–1916 ja 1920.

Itsenäistymisen jälkeen Tanskasta vuonna 1918 Sveinn toimi Islannin lähetystö- eli ministerinä Tanskassa vuosina 1920–1924 ja uudelleen 1926–1940. Kun Saksa miehitti Tanskan keväällä 1940, Tanska ei voinut enää hoitaa Islannin ulkopolitiikkaa ja kuninkaallinen edustus oli käytännössä katkolla. Tämän tilanteen vuoksi Björnsson valittiin Islannin regentiksi (valtionhoitajaksi) useaan otteeseen vuosina 1941–1943, jolloin hän hoiti kuninkaalle aiemmin kuuluneita etuoikeuksia ja toimi maan käytännön päämiehenä sotavuosina.

Kun Islannista muodostettiin tasavalta vuonna 1944, Althing valitsi hänet Islannin ensimmäiseksi presidentiksi. Sveinn Björnsson toimi presidenttinä vuodesta 1944 1952. Hänet valittiin uudelleen ilman vastustajaa vuosina 1945 ja 1949. Presidenttinä hän edusti uutta tasavaltaa ulospäin, vahvisti valtion jatkuvuutta itsenäistymisprosessin jälkeen ja toimi yhtenä turvallisena, yhtenäisyyttä korostavana hahmona maan politiikassa.

• 27.1.1881 – syntymä Kööpenhaminassa (Kööpenhamina).
• 1912 – valittu Reykjavikin kaupunginvaltuustoon; puheenjohtaja 1918–1920.
• 1914–1916, 1920 – jäsen Althingissa.
• 1920–1924, 1926–1940 – Islannin ministeri Tanskassa.
• 1941–1943 – valittiin regentiksi hallinnoimaan kuninkaalle kuuluneita tehtäviä sotavuosina.
• 1944 – Althing valitsi hänet Islannin ensimmäiseksi presidentiksi.
• 25.1.1952 – kuoli Reykjavikissa (Reykjavik) virassa ollessaan.

Sveinn Björnssonin perintö liittyy läheisesti Islannin siirtymään itsenäisestä kuningaskunnasta itsenäiseksi tasavallaksi. Hän oli näkyvä ja arvostettu valtiomies, jonka toiminta sotavuosina ja tasavallan ensivuosina auttoi vakiinnuttamaan uuden valtiomuodon uskottavaksi ja toimivaksi. Hän kuoli Reykjavikissa 25. tammikuuta 1952 virassa ollessaan, ja hänen kuolemansa huomioitiin laajasti sekä kotimaassa että ulkomailla.