[1] Vivekananda (sanskrit: स्वामी विवेकानन्द; bengali: স্বামী বিবেকানন্দ, Shami Bibekānondo) (12. tammikuuta 1863 - 4. heinäkuuta 1902) oli Sri Ramakrishna Paramahansan tärkein oppilas. Syntyessään häntä kutsuttiin nimellä Narendranath Datta (bengali: নরেন্দ্রনাথ দত্ত). Hän oli Ramakrishna Missionin perustaja. Hän esitteli hindulaiset filosofiat Vedanta ja Yoga Euroopassa ja Amerikassa. Hän nosti hindulaisuuden merkittäväksi maailmanuskonnoksi 1800-luvun lopulla. Vivekanandaa pidetään merkittävänä voimana hindulaisuuden elvyttämisessä nyky-Intiassa. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten inspiroivasta puheestaan, joka alkoi sanoilla "Amerikan sisaret ja veljet". Sen avulla hän esitteli hindulaisuutta maailman uskontojen parlamentissa Chicagossa vuonna 1893.

Varhaiselämä ja koulutus

Syntyi Kalcutassa (nykyinen Kolkata) varakkaaseen ja sivistyneeseen perheeseen. Hänen isänsä oli juristi ja äiti syvästi uskonnollinen. Nuorena Narendranath kiinnostui sekä länsimaisesta tieteestä että itämaisesta filosofiasta; hän opiskeli Presidency Collegessa ja myöhemmin Scottish Church Collegessa. Kouluvuosinaan hän luki paljon filosofiaa, kirjallisuutta ja uskontoja sekä kehitti voimakkaan taipumuksen hengelliseen etsintään.

Ramakrishna ja hengellinen herääminen

Vuonna 1881 Narendranath tapasi Sri Ramakrishnan Dakshineswarin temppelissä ja hänestä tuli tämän oppilas. Ramakrishnan yksinkertainen mutta syvä henkisyys vaikutti Narendranathiin ratkaisevasti. Guru opetti uskontojen harmonian ja henkilökohtaisen jumalankokemuksen tärkeyden. Ramakrishnan kuoleman jälkeen (1886) Vivekananda ja muut oppilaat muodostivat askeettisen yhteisön Baranagar Mathissa.

Matkat Intiassa ja yhteiskunnallinen näkemys

Norendranath lähti vuosina 1887–1890 vaeltavaksi munkiksi (sannyasin), matkustellen läpi Intian nähden köyhyyttä, sairautta ja sorron muotoja. Nämä kokemukset muovasivat hänen näkemyksensä: hengellisyys ei saa olla erillään yhteiskunnallisesta vastuusta. Hän korosti selfless service -ajatusta eli karma yogaa, jossa hengellinen harjoitus kietoutuu toisten auttamiseen.

Matka länteen ja Chicagon parlamentti

Vivekananda matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1893 osallistuen maailman uskontojen parlamenttiin Chicagossa. Hänen avauspuheensa "Sisters and Brothers of America" lumosi yleisön ja teki hänestä kansainvälisen tunnetun hahmon. Tämän jälkeen hän perusti Vedanta-seuroja ja luentokiertueita Yhdysvalloissa ja Euroopassa, esittäen Vedantan ja joogaperinteen rationaalisina ja universaaleina hengellisyyden muotoina.

Ramakrishna Mission ja organisatorinen työ

Vuonna 1897 Vivekananda muodosti Ramakrishna Missionin, jonka motto voidaan tiivistää sanskritinkieliseen ajatukseen "Atmano mokshartham jagat hitaya cha" — "oman pelastuksen ja maailman parhaaksi". Mission yhdistää luostariyhteisön hengellisen elämän ja laajat sosiaaliset palvelut: kouluja, sairaaloita, avustusjärjestöjä ja hätäapua. Belur Math lähellä Kalkuttaa muodostui järjestön keskuspaikaksi.

Opetukset ja kirjat

  • Universalismin korostus: Vivekananda opetti, että eri uskonnolliset perinteet ovat monia teitä samaan totuuteen.
  • Neljä joogaa: hän painotti eri polkuja — karma (toiminnan), bhakti (rakkauden), jnana (tiedon) ja raja (meditaation) — jotka soveltuvat eri luonteille.
  • Käytännön hengellisyys: hengellisyyden tulee näkyä arkielämän teoissa ja yhteiskunnallisessa vastuussa.

Vivekanandan puheet ja kirjoitukset on koottu laajasti, ja niiden vaikutus näkyy sekä länsimaisessa kiinnostuksessa itämaisiin harjoituksiin että Intian modernissa hengellisessä ja kansallisessa liikehdinnässä.

Perintö

Vivekanandan elämäntyö vaikutti laajasti sekä intialaiseen yhteiskuntaan että länsimaiseen käsitykseen hindulaisuudesta ja joogasta. Hänen oppilaansa ja seuraajansa, kuten Sister Nivedita (Margaret Noble), jatkoivat koulutuksellista ja sosiaalista työtä. Ramakrishna Mission toimii yhä kansainvälisesti, tarjoten koulutusta, terveydenhuoltoa ja avustustoimintaa. Vivekanandan korostama uskonnollinen suvaitsevaisuus ja käytännön palvelu ovat edelleen keskeisiä hänen perinnössään.

Swami Vivekananda kuoli 4. heinäkuuta 1902 Belur Mathissa 39-vuotiaana. Vaikka hänen elämänsä oli lyhyt, hänen vaikutuksensa uskonnolliseen ajatteluun, sosiaaliseen elämään ja Intian heräämiseen oli merkittävä ja kestävä.