Islanti | saarivaltio Pohjois-Atlantilla

Historia

Ensimmäisten Islannissa asuneiden ihmisten uskotaan olleen irlantilaisia munkkeja. He tulivat Islantiin noin vuonna 800.

Islannista tuli kristitty valtio vuonna 1000 jKr., jolloin kristinuskosta tuli lakisääteinen uskonto. Islanniksi tämä tapahtuma tunnetaan nimellä kristnitaka, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "kristinuskon ottamista".

9. vuosisadalla norjalaiset asettuivat asumaan Islantiin. Ensimmäinen Islannissa asunut norjalainen oli Flóki Vilgerðarson. Hän oli myös se, joka antoi Islannille sen nimen. Ingólfur Arnarsons oli saaren ensimmäinen pysyvä asukas. Tämä norjalainen päällikkö asettui asumaan Lounais-Islantiin ja perusti Reykjavikin kaupungin.

Vuonna 930 Islannin hallitsijat kirjoittivat perustuslain. He perustivat Althingin, eräänlaisen parlamentin Þingvellir-nimiseen paikkaan. Näin ollen Islanti on vanhin olemassa oleva tasavalta.

Vuonna 985 Erik Punainen lähetettiin pois saarelta, koska hän oli tappanut jonkun. Hän purjehti länteen ja löysi Grönlannin. Erikin poika Leif Ericson löysi Amerikan vuonna 1000. Hän antoi sille nimen Vinland. Ericin, Leifin ja muiden matkat kirjattiin saagoihin (pitkiin kertomuksiin).

Vuonna 1262 Islannista tuli osa Norjaa. Tämä kesti 400 vuotta. Vuonna 1662 siitä tuli osa Tanskaa. 1800-luvulla monet islantilaiset halusivat itsenäistyä Tanskasta. Vuonna 1918 Islanti sai monia omia valtuuksia, mutta Tanskan kuningas oli edelleen Islannin kuningas.

Kun Saksa valtasi Tanskan 9. huhtikuuta 1940, Althing päätti, että islantilaisten tulisi hallita maata itse, mutta he eivät vielä julistautuneet itsenäisiksi. Brittiläiset ja myöhemmin amerikkalaiset sotilaat miehittivät Islannin estääkseen saksalaisten hyökkäyksen. Vuonna 1944 Islannista tuli lopulta täysin itsenäinen.

Toisen maailmansodan jälkeen Islannista tuli Pohjois-Atlantin liiton (Nato) mutta ei Euroopan unionin jäsen. Vuosina 1958-1976 Islannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä käytiin kolme keskustelua turskanpyyntioikeuksista. Niitä kutsuttiin turskasodiksi.

Vuonna 1980 Vigdís Finnbogadóttir valittiin Islannin presidentiksi. Hän oli kaikkien aikojen ensimmäinen nainen, joka valittiin maan presidentiksi.

Vuonna 2016 Guðni Th. Jóhannessonista tuli Islannin presidentti.

 
Islannin kartta, joka julkaistiin 1600-luvun alussa.  

Politiikka

Islannissa on monipuoluejärjestelmä. Vuoden 2013 vaaleista lähtien Islannin suurimmat poliittiset puolueet ovat olleet keskustaoikeistolainen itsenäisyyspuolue ja edistyspuolue. Muita vaikutusvaltaisia puolueita Islannissa ovat muun muassa keskusta-vasemmistolainen Sosiaalidemokraattinen liitto ja Vasemmistovihreä liike. Ks: Luettelo Islannin poliittisista puolueista.

Islanti on edustuksellinen demokratia ja parlamentaarinen tasavalta. Islannilla on presidentti (Guðni Th. Jóhannesson) ja pääministeri (Katrín Jakobsdóttir). Parlamentissa, Althingissa, on 63 jäsentä, ja kukin jäsen voi olla siinä vain neljä vuotta. Presidentin valitsevat islantilaiset, ja hän on hallituksessa neljä vuotta. Presidentti voidaan valita rajoittamattoman monta kertaa.

Islannilla ei ole pysyvää armeijaa. Yhdysvaltain ilmavoimilla oli tukikohta Reykjanesbærin lähellä, mutta ne lähtivät sieltä vuonna 2006. Vuodesta 2008 lähtien Nato-maiden ilmavoimat ovat satunnaisesti partioineet Islannissa. Islannin hallitus on pyytänyt tätä.

Divisioonat

Islanti on jaettu 8 alueeseen, 6 vaalipiiriin ja 74 kuntaan (vuodesta 2013). Alueita käytetään pääasiassa tilastointiin. Vaalipiirejä käytetään valitsemaan poliitikkoja, jotka edustavat niitä parlamentissa. Kunnat tarjoavat palveluja alueensa asukkaille. Näihin palveluihin kuuluvat koulutus, jätehuolto, julkinen liikenne ja niin edelleen.

Ennen vuotta 2003 vaalipiirit olivat samat kuin alueet, mutta tämä muutettiin, koska se tarkoitti, että ääni Reykjavikissa merkitsi vähemmän kuin ääni maaseudulla. Vaikka tähän puututtiin, ongelma on edelleen olemassa.

 

Talous

Kalastus ja kalanjalostus on Islannin tärkein elinkeino. Huolimatta monipuolistamispyrkimyksistä, erityisesti matkailualan suuntaan, merenelävien vienti muodostaa edelleen lähes kolme neljäsosaa tavaraviennistä ja noin puolet kaikista valuuttatuloista.

Geoterminen energia tuottaa suurimman osan Islannissa kulutetusta sähköenergiasta, mikä johtuu pääasiassa siitä, että saari sijaitsee Keski-Atlantin harjun päällä ja siellä on runsaasti kuumavesivarastoja ja geysirejä. Tämä alentaa huomattavasti sähkön hintaa Islannissa, ja se on houkutellut useita energiaintensiivisiä teollisuudenaloja.

Alumiinisulatus (alumiinimalmien pelkistäminen alumiinimetalliksi) on Islannin suurin energiaintensiivinen teollisuudenala, ja maa tuotti vuonna 2013 yli 800 000 metristä tonnia vuodessa, mikä tekee siitä maailman kymmenenneksi suurimman alumiinimetallin tuottajan.

 

Maantiede

Islanti on geologisesti hyvin aktiivinen, ja siihen virtaavan Golfvirran lämpimien vesien aiheuttamien suurten sade- ja lumimäärien ansiosta on kehittynyt monia mielenkiintoisia ja epätavallisia maantieteellisiä piirteitä, jotka erottavat sen muista saarista, jotka ovat niin lähellä napapiiriä.

Islannissa on lukuisia vuoria, tulivuoria, kuumia lähteitä, jokia, pieniä järviä, vesiputouksia, jäätiköitä ja geysirejä. Sana geysir on itse asiassa peräisin Geysiristä, joka on saaren eteläpuolella sijaitsevan erityisen kuuluisan geysirin nimi. Jäätiköt peittävät noin 11 prosenttia saaresta, ja suurin, Vatnajökull, on jopa 1 km paksu ja ylivoimaisesti Euroopan suurin jäätikkö.

Vaikka Islantia pidetäänkin Euroopan maana, se sijaitsee osittain Pohjois-Amerikassa, sillä se sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välistä rajaa merkitsevän Keski-Atlantin selänteen päällä. Harju kulkee suoraan Reykjavikin ja Thingvellirin asuttujen historiallisten alueiden läpi, ja näiden mannerlaattojen erottamisen aiheuttama tektoninen toiminta on alueen runsaan geotermisen energian lähde.

 
Kolme erilaista maisemaa Islannissa.  

Kaupungit ja kaupungit

Reykjavík on Islannin pääkaupunki. Reykjavík on myös Islannin tärkein satama. Muita tärkeitä kaupunkeja Islannissa ovat Akureyri, Kópavogur, Hafnarfjörður, Keflavík, Seyðisfjörður ja Vestmannaeyjar.

 
Reykjavik.  

Ihmiset

Islannin asukkaat ovat enimmäkseen skandinaavista alkuperää. He puhuvat islannin kieltä. Kieli ei ole juurikaan muuttunut tuhannessa vuodessa, joten islantilaiset pystyvät yhä lukemaan viikingeistä kertovia saagoja ilman suurempia ongelmia. Suurin osa islantilaisista on kristittyjä. Suurin osa heistä on luterilaisia.

Islantilaisia pidetään maailman onnellisimpina ihmisinä. Islannissa on Euroopan korkein syntyvyysluku, korkein avioeroluku ja korkein osuus kodin ulkopuolella työskentelevistä naisista.

Nimet

Islannissa ei ole oikeita sukunimiä. Lapset saavat isänsä (joskus myös äitinsä) etunimen ja -s+son, jos kyseessä on poika, ja -s+dóttir, jos kyseessä on tyttö. Esimerkiksi miehellä nimeltä Jón Stefánsson on poika nimeltä Fjalar. Fjalarin sukunimi ei ole Stefánsson kuten hänen isänsä, vaan siitä tulee Fjalar Jónsson. Sama pätee myös naisiin. Jón Stefánssonin tyttärellä Katalla ei olisi sukunimeä Stefánsson, vaan Jónsdóttir. Useimmissa maissa ihmiset kutsuvat toisia ihmisiä heidän sukunimellään, mutta Islannissa ihmiset kutsuvat toisia ihmisiä heidän etunimellään. Kun ihmiset siis puhuvat Halldór Ásgrímssonista, he eivät kutsu häntä Ásgrímssoniksi vaan Halldóriksi.