Tambourin: provencelainen rumpu ja 1700-luvun ranskalainen musiikki
Tambourin: provencelainen rumpu ja 1700-luvun ranskalainen musiikki — Rameau, Gossec, Duruflé, historiallinen tausta ja orkesterikäyttö.
Tambourin (lausutaan ranskaksi suunnilleen "tã-bu-rɛ̃") on musiikkikappale ja tanssi, joka oli erityisen suosittu Ranskassa 1700-luvulla. Se perustuu provencelaiseen kansantanssiin ja on rytmisesti vahva, nopea ja iloisen tahdikas. Tambourin-kappaleet jäljittelevät rummun ääntä ja rytmiä niin sointinsa kuin fraseerauksensakin kautta, minkä vuoksi nimi viittaa nimenomaan pieneen ranskalaiseen rumpuun eli "tambourin":iin. Yleinen muoto on kaksiosainen tanssimuoto (A–B), usein toistoineen (AABB), ja teemat liikkuvat selkeästi rytmisen ehdollisuuden ympärillä.
Ranskan barokin kontekstissa tambourin esiintyi sekä kamarimusiikissa että oopperoissa ja baleteissa; säveltäjät käyttivät sitä paikallisvärin ja kansantunnelman luomiseen. Jean-Philippe Rameau kirjoitti oopperoihinsa ja baletteihinsa useita tambourin-tyylisiä kohtia, joissa provencelainen rytmi ja reipas tempo tuovat näyttämöön alueellista väriä. Muita tamburiinia säveltäneitä tai sitä tyylillisesti käyttäneitä säveltäjiä ovat muun muassa François-Joseph Gossec ja Maurice Duruflé. Tambourin-muoto ja -rytmi esiintyvät myös myöhemmissä sovituksissa ja orkesteriteoksissa, kun säveltäjät haluavat viitata provencelaiseen tai kansanomaisempaan perinteeseen.
Instrumentti: provencelainen tambourin
Tambourin tarkoittaa myös erityistä provencelaista rumpua. Se on pitkä, lieriön muotoinen rummuntyyppi, jota soitetaan yhdellä rumpukepillä tai -nuijalla. Perinteessä tambourin usein kannetaan olkapäällä tai olkahihnassa ja se antaa selkeän, kantavan rytmin. Instrumentin yksinkertainen rakenne ja kirkas ääni soveltuvat hyvin ulkotapahtumiin, tansseihin ja katuesityksiin.
Galoubet ja soittotapa
Provencelaisessa perinteessä tambourin esiintyy usein yhdessä pienen nokkahuilua muistuttavan galoubet'n kanssa. Yksi soittaja saattaa soittaa galoubet'ta yhdellä kädellä ja lyödä tambourinia toisella, jolloin syntyy yhdistetty melodis-rytminen esitys. Tämä parivaljakko on tärkeä osa Etelä-Ranskan kansanmusiikkia ja sen omaleimaista sointia.
Tambourin esiintyy myös orkesterimusiikissa: sen sointia ja rytmiikkaa on käytetty ohjelmamusiikissa ja näyttämöteoksissa tuomaan provencelaista tunnelmaa. Esimerkkinä mainittakoon orkesterikäyttö, kuten Georges Bizet'n teoksessa L'Arlésienne Suite no. 2.
Nykykäyttö ja perintö
Nykyisin tambourin kuuluu sekä folk- että klassisen musiikin kenttään: se on osa provencelaista perinnettä ja sitä käytetään myös historiallisten esitysten ja kansanmusiikin elvyttämisessä. Klassiset säveltäjät viittaavat tambouriniin, kun he haluavat tuoda teokseensa alueellista väriä tai tanssillista energiaa. Tambourinin rytminen luonne ja yksinkertainen soitto tekevät siitä helposti tunnistettavan elementin niin alkuperäisessä kansanmusiikissa kuin sävellyskonteksteissakin.
Etsiä