Bauhaus (1919–1933) – modernismin saksalainen taide- ja muotoilukoulu

Bauhaus (1919–1933) — saksalainen modernismin taide- ja muotoilukoulu, jonka arkkitehtuuri, opetustapa ja mestarit muuttivat maailmaa.

Bauhaus oli suunnittelukoulu, joka toimi Saksassa vuosina 1919–1933. Sitä pidetään yleisesti 1900-luvun vaikutusvaltaisimpana taidekouluna ja modernismin tärkeimpänä edistäjänä. Koulu opetti laajasti maalaustaiteesta, valokuvauksesta ja mainonnasta aina kudontaan, arkkitehtuuriin sekä huonekalujen ja kotitaloustuotteiden suunnitteluun. Sen tuottamilla teoksilla, opetusmetodeilla ja työpajarakenteella oli maailmanlaajuinen vaikutus taiteeseen, muotoiluun, valokuvaukseen, arkkitehtuuriin ja taidekasvatukseen.

Vuosina 1919–1932 sitä kutsuttiin virallisesti nimellä "Staatliches Bauhaus", koska se oli tuona aikana valtion rahoittama. Vuosina 1919–1925 se sijaitsi Weimarissa, Thüringenin osavaltiossa, ja vuosina 1926–1932 Dessaussa, Sachsen-Anhaltin osavaltiossa. Vuoden 1932 lopusta huhtikuuhun 1933 se toimi yksityisrahoitteisena kouluna Berliinissä.

Perusta ja tavoitteet

Bauhaus perustettiin vuonna 1919 arkkitehti Walter Gropiuksen toimesta yhdistämään taide ja käsityö käytännön suunnittelutyöhön. Koulu halusi murtaa rajan taiteen ja käsityön välillä ja luoda kokonaisvaltaisen taideteoksen (Gesamtkunstwerk), jossa arkkitehtuuri, kalusteet, tekstiilit ja esineet muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Tavoitteena oli myös sovittaa muotoilu teolliseen tuotantoon: kauniin ja funktionaalisen tuotteen tuli olla valmistettavissa massatuotantona.

Opetus ja työpajat

Bauhausin opetuksessa keskeinen rooli oli työpajoilla (Werkstätten), joissa yhdistettiin käsityöperinne ja uudenlaiset materiaalit sekä teolliset valmistusmenetelmät. Tunnettuja työpajoja olivat mm. kudonta-, metallityö-, lasi-, keramiikka-, puu-, kaluste- ja typografiatyöpajat. Opetuksessa käytettiin alkukurssia (Vorkurs), jonka tarkoituksena oli opettaa materiaali- ja muoto-oppi sekä kehittää opiskelijoiden visuaalista ajattelua. Alkukurssin tunnettuja vetäjiä olivat mm. Johannes Itten ja myöhemmin László Moholy-Nagy.

Opetustavassa siirryttiin Weimarin vaiheessa usein ekspressionistisemmistä ja taiteellisista lähestymistavoista kohti Dessauksen funktionalistisempaa, teollisuuteen ja arkkitehtuuriin suuntautuvaa otetta. Typografiaa ja visuaalista viestintää kehittivät mm. Herbert Bayer ja muut graafisen suunnittelun pioneerit.

Vaiheet: Weimar, Dessau ja Berliini

Weimarin (1919–1925) kausi painottui taidekoulun ja käsityön yhteenliittymään sekä taiteellisen kokeilun vapauteen. Vuonna 1925 poliittisista syistä ja rahoituserimielisyyksistä koulu siirrettiin uuteen omistettuun rakennukseen Dessaussa, missä arkkitehtuuri ja teollinen yhteistyö korostuivat. Dessau-vaiheesta tuli Bauhausin ehkä tunnetuin kausi: sen arkkitehtoniset työt, julkiset rakennukset ja kodit sekä opetuksen teollinen suunta vahvistuivat.

Vuoden 1932 poliittinen paine oikeistopopulistisen ja natsihallinnon kasvun myötä pakotti Bauhausin lopulta sulkemaan valtion rahoituksen piirissä. Koulun toiminta siirtyi hetkeksi yksityisrahoituksella Berliiniin vuoden 1933 alussa, mutta natsihallinto sulki sen lopullisesti saman vuoden huhtikuussa. Monet opettajat ja opiskelijat pakenivat ulkomaille ja levittivät Bauhausin ajatuksia kansainvälisesti.

Tunnetut opettajat ja opiskelijat

• Ludwig Mies van der Rohe – toimi myöhemmin Bauhausin johtajana ja vaikutti kansainvälisen arkkitehtuurin syntyyn.
• Wassily Kandinsky, Lyonel Feininger, Paul Klee, László Moholy-Nagy – merkittäviä taiteilija-opettajia, jotka tuovat teorian ja käytännön kohtaamiseen vahvan taiteellisen näkemyksen.
• Marcel Breuer, Josef Albers, Anni Albers, Oskar Schlemmer ja Hannes Meyer – kukin omalla alallaan vaikuttaneet niin muotoiluun, tekstiileihin kuin arkkitehtuuriin.
• Myös opiskelijoista kuten Marianne Brandt ja Gunta Stölzl tuli alan kansainvälisiä nimiä.

Vaikutus ja perintö

Bauhausin perintö näkyy nykyaikaisessa arkkitehtuurissa ja muotoilussa: funktionalistinen muotokieli, yksinkertaiset linjat, avoimet tilaratkaisut, litteät katot ja suurten lasipintojen käyttö tulivat osaksi niin teollisen rakennuksen kuin kodin muotokieltä. Arkkitehti- ja muotoilukoulujen opetuksessa Bauhausin työtavat korostavat edelleen materiaalituntemusta, kokeilua ja monialaisuutta.

Bauhaus vaikutti voimakkaasti myös typografian, valokuvauksen ja näyttelysuunnittelun kehitykseen. Koulu loi pohjan modernille graafiselle ilmeelle ja teolliselle muotoilulle. Kun monet opettajat ja entiset opiskelijat muuton tai pakenemisen myötä levittäytyivät Eurooppaan ja Amerikkaan, Bauhausin ideat levisivät kansainvälisesti ja loivat pohjan muun muassa kansainväliselle arkkitehtuurityylille (International Style).

Rakennukset ja muistaminen

Sen entiset rakennukset Weimarissa ja Dessaussa otettiin yhdessä Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996. Dessau on myös paikka Bauhausin arkkitehtuurin ja näyttelytoiminnan tutkimukselle: Bauhaus Dessau -säätiö ylläpitää museoita, näyttelyitä ja koulutusohjelmia, jotka pitävät perinnettä elossa nykypäivän kontekstissa.

Bauhausin perintö näkyy laajasti museoissa, näyttelyissä ja opetuksessa ympäri maailmaa. Sen periaatteet — yhdistää taide, käsityö ja teollisuus, sekä etsiä funktionaalista, selkeää muotokieltä — ovat edelleen keskeisiä monilla muotoilun aloilla.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Bauhaus?

K: Minkälaista taidetta Bauhaus edisti?

K: Mitä oppiaineita Bauhausissa opetettiin?

K: Miten Bauhausin tuottama työ vaikutti maailmaan?

K: Missä Bauhaus sijaitsi?

Kysymys: Keitä kuuluisia taiteilijoita ja arkkitehtejä työskenteli Bauhausissa?

Kysymys: Onko Unesco tunnustanut Bauhausin entiset rakennukset?

Hae kirjaimella