Tanggun välirauha

Tausta

Syyskuun 18. päivänä 1931 sattuneen Mukdenin välikohtauksen jälkeen Japanin Kwantung-armeija hyökkäsi Mantšuriaan ja oli helmikuuhun 1932 mennessä vallannut koko alueen. Japanilaiset kutsuivat Tianjinissa maanpaossa eläneen Qing-dynastian viimeisen keisarin Puyin ottamaan vastaan Japanin armeijan hallitseman uuden Mantshukuon keisarikunnan valtaistuimen. Tammikuussa 1933 Mantshukuon etelärajojen vartioimiseksi Japanin ja Mantshukuon yhteiset joukot tunkeutuivat Reheen, ja valloitettuaan kyseisen maakunnan maaliskuuhun mennessä ne ajoivat loput Kiinan armeijat koilliseen Suuren muurin ulkopuolelle Hebein maakuntaan.

Länsivallat syyttivät Japanin toimia, mutta eivät tehneet juuri mitään muuta. Kun Kansainliitto vaati Japania lopettamaan taistelut, Japani erosi liitosta 27. maaliskuuta 1933.

Koska Japanin armeijalla oli keisari Hirohitolta (joka halusi lopettaa taistelun Kiinan kanssa nopeasti) selkeä käsky olla hyökkäämättä Kiinan muurille, japanilaiset keskeyttivät hyökkäyksensä toukokuussa 1933.

Keskustelut

Toukokuun 22. päivänä 1933 Kiinan ja Japanin edustajat tapasivat keskustellakseen taistelun päättymisestä. Japanin vaatimukset olivat vakavia: oli perustettava demilitarisoitu vyöhyke, joka kattoi sata kilometriä Kiinan muurin eteläpuolella, Pekingistä Tianjiniin, ja itse Kiinan muuri oli Japanin valvonnassa. Kuomintangin tavallisia sotilasyksiköitä ei sallittaisi alueelle, vaikka japanilaiset saivatkin käyttää tiedustelulentokoneita tai maapartioita sopimuksen noudattamisen tarkistamiseksi. Vyöhykkeen yleistä järjestystä piti ylläpitää poliisiyksikkö Demilitarisoidun vyöhykkeen rauhanturvajoukot. Lisäksi he pakottivat Kiinan tunnustamaan Mantshukuon lailliseksi hallitukseksi.

Kahdessa salaisessa lausekkeessa jätettiin kaikki Japanin vastaiset vapaaehtoisarmeijat tämän rauhanturvajoukkojen ulkopuolelle ja määrättiin, että kaikki ongelmat, joita rauhanturvajoukot eivät pystyneet ratkaisemaan, oli ratkaistava Japanin ja Kiinan hallitusten välisellä sopimuksella. Koska Kiinan hallitus oli hävinnyt kaikki merkittävät taistelut ja paljon alueita ja koska Chiang Kai-shekin johtama Kiinan hallitus oli enemmän kiinnostunut taistelemaan Kiinan kommunistista puoluetta vastaan kuin japanilaisia vastaan, Kiinan hallitus suostui kaikkiin vaatimuksiin. Lisäksi uusi demilitarisoitu vyöhyke sijaitsi suurimmaksi osaksi Mantšurian sotapäällikön Zhang Xueliangin jäljellä olevalla alueella.

Tulos

Tanggun välirauha johti siihen, että Kuomingtangin hallitus tunnusti tosiasiallisesti Mantshukuon ja hyväksyi Rehen menetyksen. Se lopetti lyhyeksi aikaa Kiinan ja Japanin väliset taistelut, ja lyhyeksi aikaa maiden väliset suhteet paranivat. Toukokuun 17. päivänä 1935 Japanin Kiinan-lähetystö muutettiin suurlähetystön asemaan, ja 10. kesäkuuta 1935 tehtiin He-Umezu-sopimus. Tanggun välirauha antoi Tšiang Kai Shekille aikaa yhdistää joukkonsa ja keskittää voimansa Kiinan kommunistista puoluetta vastaan, tosin Pohjois-Kiinan kustannuksella. Kiinan yleinen mielipide vastusti kuitenkin Japanille niin suotuisaa ja Kiinalle niin häpeällistä aselepoa. Vaikka välirauhalla luotiin demilitarisoitu puskurivyöhyke, Japanin aluepoliittiset halut Kiinaa kohtaan säilyivät, ja välirauha osoittautui vain lyhyeksi tauoksi, kunnes taistelut syttyivät uudelleen toisen kiinalais-japanilaisen sodan alkaessa vuonna 1937.