Tanggu-varauma, jota joskus kutsutaan myös Tangku-varaumaksi (kiin: 塘沽协定; 塘沽協定; Tánggū Xiédìng; Tanku kyōtei (塘沽協定)) oli Kiinan ja Japanin keisarikunnan välillä 31. toukokuuta 1933 Tanggun piirikunnassa Tianjinissa allekirjoitettu aselepo, joka päätti virallisesti kaksi vuotta aiemmin alkaneen Japanin hyökkäyksen Mantšuriaan.
Tausta: Japanin hyökkäys Mantšuriaan alkoi syksyllä 1931 niin sanotulla Mukdenin tapauksen (jäljempänä tunnettu myös nimellä 9.9.incident) jälkeen. Japanin armeija valloitti nopeasti Mantšurian ja perusti siellä marionettivaltion Manchukuon. Kansainvälinen yhteisö reagoi, ja Liittokansakuntien Lyttonin komissio tuomitsi hyökkäyksen, mutta käytännön sotilaallista vastarintaa Kiinan tasavalta ei kyennyt järjestämään. Japanin eteneminen jatkui pohjoisessa ja vuodenvaihteessa 1932–1933 joukot valtasivat myös Rehen (Jeholin) alueen, minkä jälkeen osapuolet neuvottelivat aselevosta.
Sopimuksen pääkohdat: Tanggu-aselepo sisälsi väliaikaisen tulitauon ja määräyksiä asevoimien sijoittelusta. Sopimus nähtiin käytännössä Kiinan myöntymisenä siihen, että Japanan joukot olivat vallanneet Mantšurian ja Rehen alueet. Aselevon yhteydessä perustettiin sotilaallinen eristysalue (demilitarisoitu vyöhyke) joillakin alueilla Pohjois-Kiinan ja Mantšurian välillä, ja kiinalaisia joukkoja kiellettiin sijoittamasta merkittäviä sotilasvoimia tälle vyöhykkeelle. Sopimus antoi Japanille laajemman vaikutusvallan alueella ja rajoitti Kiinan hallituksen mahdollisuuksia palauttaa suvereniteettiaan väkivalloin.
Kansainvälinen reaktio ja seuraukset: Tanggu-varauma heikensi huomattavasti Kiinan kansainvälistä asemaa ja sisäistä legitimiteettiä, sillä se osoitti Nanjingin hallituksen kyvyttömyyden pysäyttää Japanin laajentumista. Kansainvälisesti sopimus ja sitä edeltänyt tapahtumaketju korostivat Liittokansakuntien tehottomuutta; Japani oli vetäytynyt järjestöstä maaliskuussa 1933 oltuaan kriittisen Lyttonin raportin kohteena. Yhdysvaltojen ulkopoliittinen kanta, niin sanottu Stimsonin doktriini, kieltäytyi tunnustamasta alueellisia muutoksia, jotka oli saatu aikaan väkivallalla, mutta tämä ei muuttanut käytännön tilannetta Itä-Aasiassa.
Merkitys: Tanggu-varauma ei ratkaissut Kiinan ja Japanin välistä konfliktia, vaan se selkeytti Japanin vaikutuspiiriä pohjoisessa ja loi ennakkotapauksen, joka osaltaan rohkaisi myöhempää sotilaallista laajentumista. Pitkällä aikavälillä aselevon kaltaiset ratkaisut ja kansainvälisen yhteisön passiivisuus vaikuttivat siihen, että konflikti eskaloitui uudelleen ja johti lopulta laajamittaiseen toiseen Kiina–Japanin sotaan (ns. toinen maailmansota Aasiassa) vuonna 1937.
Terminologia: Sopimusta kutsutaan suomeksi usein Tanggu-aselevoksi tai Tanggu-varaumaksi (myös Tangku), ja se on yksi 1930-luvun Itä-Aasian keskeisistä sopimuksista, jotka muokkasivat alueen poliittista karttaa ennen toista maailmansotaa.
