Tantalos – kreikkalaisen mytologian kuningas ja ikuisen rangaistuksen tarina
Tantalos: kreikkalaisen mytologian tarina kuninkaasta, petoksesta ja ikuisesta rangaistuksesta — lue Tantaloksen kohtalo, Pelops ja Nioben traaginen perintö.
Tantalus oli kuolevainen kuningas kreikkalaisessa mytologiassa. Hän teki monia pahoja asioita jumalia ja jumalattaria vastaan. Eräällä juhlaillallisella hän yritti syöttää ihmisille poikansa Pelopsin lihaa. Hän oli pyytänyt jumalia ja jumalattaria tulemaan juhliin. Kun he saivat tietää, mitä hän oli suunnitellut, he rankaisivat Tantalosta paitsi tässä maailmassa (elävien maailmassa) myös seuraavassa maailmassa (kuolleiden maailmassa). Tantaloksen rangaistus hänen eläessään oli hänen valtakuntansa tuhoutuminen. Hänen rangaistuksensa kuolleena Tuonelan Tartaroksessa oli paljon pahempi.
Hänet pakotettiin seisomaan leukaansa myöten vesilammikossa ikuisesti. Sen aikana hänellä oli aina nälkä ja jano. Aina kun Tantalus laski päänsä juodakseen vettä, jossa hän seisoi, vesi laski. Hänen päänsä yläpuolella roikkui hedelmiä täynnä olevia puiden oksia. Kun hän yritti saada niitä, tuuli puhalsi ne hänen ulottumattomiinsa. Häntä "tantalisoitiin" ruoalla ja juomalla. Tästä tulee sana tantalisoida.
Hänen tyttärensä on Niobe. Ja hänen poikansa Pelops, jonka jumalat tekivät jälleen eläväksi. Hän lähti Kreikkaan ja tuli sen niemimaan hallitsijaksi, joka vieläkin kantaa hänen nimeään, Peloponesos.
Myytti Tantaloksesta esiintyy useissa antiikin lähteissä, muun muassa Homeron ja Ovidiuksen kertomuksissa. Perimätiedon mukaan Tantalus oli usein kuvattu Zeus-jumalan pojaksi tai suvultaan jumalallista syntyperää omaavaksi. Joissain versioissa hän oli Lidian tai Frygian kuninkaan alueella hallinnut henkilö (esimerkiksi Sipylos-vuoren seutu), mikä liittää tarinan Vähään-Aasiaan.
Klassisessa versiosta tunnetuin osa on se, että Tantalus surmasi poikansa Pelopsin, paloiteli tämän ja tarjosi osia ateriana jumalille testatakseen heidän kaikkivoipaisuuttaan tai pilkkaaen heitä. Jumalista Demeter, järkyttyneenä tyttärensä Persefonen katoamisesta, ehti vahingossa syödä Pelopsin olkaluuhun jääneen olkapään. Muut jumalat tajusivat teon ja elvyttivät Pelopsin; hänen puuttuva olkapää korvattiin joskus norsunluulla. Pelopsin paluu maailmaan ja hänen myöhemmät seikkailunsa — muun muassa taistelu hevossillasta ja kilpailu kuninkaan Oenomaoksen kanssa — johtivat siihen, että hänen nimensä jäi elämään alueen nimenä, Peloponnesos.
Tantaloksen tekojen seuraukset ulottuvat laajasti: hänen suvustaan kehittyi kirous, joka vaikuttaa myöhempiin sukupolviin, kuten Atreuksen sukuun ja sieltä edelleen Agamemnonin ja Menelaoksen taruihin. Erityisesti tarinat murhista, petoksista ja kiroista suvun sisällä nivoutuvat osaksi laajempaa mytologiaa.
Rangaistuksen kuvauksessa korostuu ikuisen halun ja turhautumisen teema: vesi pakenee hänen käsistään ja hedelmät ovat aina ulottumattomissa. Joissain versioissa taipumuksesta nauttia jumalallisista lahjoista tai murhata oma lapsi tulee myös eettinen ja kosminen vastine – jumalten oikeudenmukaisuus ja ihmisen yli-itsevarmuuden rankaisu. Myös kostonhaluiset Erinyt (kostonjumalattaret) voidaan mainita osallisiksi hänen rangaistuksensa toimeenpanossa.
Tantaloksen tytär Niobe on oma traaginen kertomuksensa: hän ylpeili lapsistaan ja vertasi itseään jumalattarien, Letoa, paremmaksi. Tästä syntyi jumalten viha, ja Apollo ja Artemis surmasivat Nioben lapsia rankaisuksi. Surun murtama Niobe muutettiin kivipatsaaksi, ja tämän kiviin on joissain paikallisissa perimätiedoissa liitetty Kyynelkuvia Sipylos-vuorella.
Myytin perintö elää paitsi antiikin kertomuksissa myös kielessä ja kulttuurissa: englannin sana "tantalize" (suomeksi usein "tantalisoida") juontuu Tantaloksen nimestä ja hänen kokemastaan jatkuvasta houkutuksesta ja turhautumisesta. Tantaloksen tarinaa käytetään yhä esimerkkinä ihmisen ahneudesta, jumalten pelosta ja ikuisista seurauksista, jotka syntyvät moraalisista rikkomuksista.
Lisälähteitä ja muunnelmia löytyy paljon — eri runoilijat ja historialliset tekstit tarjoavat omia tulkintojaan Tantaloksen motiiveista ja rangaistuksesta. Tarinan monisyisyys tekee siitä pysyvän aiheen antiikin mytologian tutkimuksessa ja taiteellisessa uusintakäsittelyssä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka on Tantalus?
V: Tantalus oli kuolevainen kuningas kreikkalaisessa mytologiassa.
K: Mitä Tantalos teki suututtaakseen jumalat ja jumalattaret?
A: Eräällä juhlaillallisella hän yritti syöttää ihmisille poikansa Pelopsin lihaa.
Kysymys: Mikä oli Tantaloksen rangaistus hänen eläessään?
V: Hänen rangaistuksensa elossa ollessaan oli hänen valtakuntansa tuhoutuminen.
K: Mitä Tantalokselle tapahtui, kun hän kuoli?
V: Kun hän kuoli, hänen rangaistuksensa Tuonelan Tartaroksessa oli paljon pahempi. Hänet pakotettiin seisomaan leukaansa myöten vesilammikossa ikuisesti. Sen aikana hänellä oli aina nälkä ja jano. Aina kun Tantalus laski päänsä juodakseen vettä, jossa hän seisoi, vesi laski. Hänen päänsä yläpuolella roikkui hedelmiä täynnä olevia puiden oksia, mutta tuuli puhalsi ne hänen ulottumattomiinsa, joten hän ei koskaan saanut niitä.
Kysymys: Mistä sana "tantalisoida" tulee?
V: Sana "tantalisoida" on peräisin tästä tarinasta, sillä se viittaa kiusaamiseen tai turhautumiseen jostakin, joka on juuri ja juuri ulottumattomissa - kuten ruoka ja juoma olivat Tantalokselle tässä tarinassa.
K: Kuka on Niobe?
V: Niobe on Tantuluksen tytär.
Kysymys: Kuka on Pelops ja mitä hänelle tapahtui?
V: Pelops on Tantuloksen poika, jonka jumalat herättivät henkiin kuolemasta ja josta tuli sen jälkeen sen Kreikan niemimaan hallitsija, joka yhä kantaa hänen nimeään - Peloponesos.
Etsiä