Niobe | puolilegendaarisen hallitsijan Tantaloksen tytär

Life

Kreikkalaisen myytin mukaan Niobe kerskui paremmuudellaan Letoon nähden, koska jumalattarella oli vain kaksi lasta, kaksoset Apollo ja Artemis, kun taas Niobella oli neljätoista lasta (Niobidat), seitsemän miespuolista ja seitsemän naispuolista. Hänen tunnetusti siteerattu puheensa, joka aiheutti jumalattaren närkästyksen, kuuluu seuraavasti:

Niobe ilmestyi väkijoukkoon Latonan ja hänen jälkeläistensä Apollon ja Dianan kunniaksi järjestettyjen vuotuisten juhlien yhteydessä, kun Theban kansa oli kokoontunut, otsat laakerinlehvillä kruunattuina, kantamassa suitsukkeita alttareille ja maksamassa lupauksiaan. Hänen asunsa oli loistelias kullasta ja jalokivistä, ja hänen kasvonsa olivat niin kauniit kuin vihaisen naisen kasvot vain voivat olla. Hän seisoi ja katseli kansaa ylimielisin ilmein. "Mikä hulluus", hän sanoi, "on tämä! suosia olentoja, joita ette ole koskaan nähneet, niiden sijaan, jotka seisovat silmienne edessä! Miksi Latonaa pitäisi palvoa enemmän kuin minua? Isäni oli Tantalos, joka otettiin vieraaksi jumalten pöytään; äitini oli jumalatar. Mieheni rakensi tämän kaupungin, Theban, ja hallitsee sitä, ja Phrygia on isäni perintö. Minne tahansa käännänkin katseeni, näen voimani elementit; eikä muotoni ja läsnäoloni ole jumalattaren arvoinen. Kaiken tämän lisäksi minulla on seitsemän poikaa ja seitsemän tytärtä, ja minä etsin vävyjä ja miniöitä, jotka ovat liittoni arvoisia. Eikö minulla ole syytä ylpeyteen? Haluatteko mieluummin tämän Latonan, titaanin tyttären, ja hänen kaksi lastaan? Minulla on seitsemän kertaa enemmän. Onnekas minä olen, ja onnekas tulen pysymään! Kiistääkö kukaan tätä?

Artemis tappoi Nioben tyttäret, ja Apollo tappoi Nioben pojat heidän harjoitellessaan yleisurheilua, ja viimeinen heistä rukoili henkensä edestä. Hänen lastensa ruumiit makasivat yhdeksän päivää hautaamatta, sillä Zeus oli muuttanut ihmiset kiveksi; kymmenentenä päivänä jumalat hautasivat heidät. Apollo ja Artemis käyttivät myrkytettyjä nuolia tappaakseen heidät, vaikka joidenkin versioiden mukaan ainakin yksi niobilainen säästyi (yleensä Meliboea). Amphion tappoi kuolleiden poikiensa nähdessään joko itsensä tai Apollo tappoi hänet, koska hän vannoi kostoa. Tuhoutunut Niobi pakeni Anatoliassa sijaitsevalle Lydian Sipylus-vuorelle (Spil-vuori) ja muuttui kiviseksi vesiputoukseksi itkiessään lakkaamatta. Spil-vuorella on luonnollinen kivimuodostelma, joka muistuttaa naisen kasvoja ja jonka väitetään olevan Niobe, mutta jota ei pidä sekoittaa läheisen Coddinus-vuoren pohjoispuolella sijaitsevan Coddinus-kallion kallioon kaiverrettuun veistokseen, joka luultavasti esittää Cybeleä ja jonka paikalliset asukkaat katsovat olevan Broteas, Nioben ruma veli. Kalliomuodostelma tunnetaan myös nimellä "itkevä kivi", sillä kiven sanotaan itkeneen kyyneleitä kesän aikana. Kivi näyttää itkevän, koska se on huokoista kalkkikiveä ja sadevesi tihkuu huokosten läpi.

Siitä, miten ja missä Niobe kuoli, on erilaisia kertomuksia; tarina, jossa Niobe palaa Thebasta Lydiaan, on kirjattu Bibliotheke 3.46:een.

Hänen lastensa nimet ja lukumäärä sekä heidän kuolinajankohtansa ja -paikkansa on ilmoitettu vaihtelevasti. Pausanias (i. 21) ja Quintus Smyrnaeus (i. 293-306), jotka molemmat olivat kotoisin kyseiseltä alueelta, kuvailivat tätä "Niobea", joka oli Sipylusin kallion näköinen, kun sitä katsottiin kaukaa ja oikeasta näkökulmasta (ks. Jebb on Sophocles, Antigone, 831). Se on erotettava arkaaisesta hahmosta, joka on edelleen näkyvissä ja joka on kaiverrettu Magnesian lähellä olevan vuoren pohjoisrinteeseen ja jolle on perinteisesti annettu nimi Niobe, mutta joka on todellisuudessa tarkoitettu Cybeleksi.

Joidenkin mukaan Niobe on lumen ja talven jumalatar, jonka lapset, jotka Apollo ja Artemis surmasivat, symboloivat jäätä ja lunta, jotka aurinko sulattaa keväällä; toisten mukaan Niobe on maan jumalatar, jonka jälkeläiset - kasvillisuus ja maan hedelmät - kuivuvat ja kuolevat joka kesä auringonjumalan säteiden vaikutuksesta. Burmeister pitää legendaa tapahtumana Dionysoksen ja Apollon kannattajien välisessä taistelussa Thebassa, jossa edelliset kukistettiin ja ajettiin takaisin Lydiaan. Heffter rakentaa tarinan Lydiassa sijaitsevan tippuvan kallion ympärille, joka todellisuudessa edustaa aasialaista jumalatarta, mutta jota kreikkalaiset pitivät tavallisena naisena. Enmann, joka tulkitsee nimen tarkoittavan "naista, joka estää lisääntymisen" (vastakohtana Letolle, joka teki naisista hedelmällisiä), pitää myytin pääkohtana sitä, että Niobe menetti lapsensa. Hän vertaa Nioben tarinaa Lamian tarinaan, joka Zeuksen tapettua lapsensa vetäytyi yksinäiseen luolaan ja vei ja tappoi muiden lapset. Kiven ilmestyminen Sipylusiin synnytti tarinan, jonka mukaan Niobe oli muuttunut kiveksi. Tragediankirjoittajat käyttivät hänen tarinaansa osoittaakseen moraalin ihmisen onnellisuuden epävakaudesta; Niobesta tuli ihmisluonnon edustaja, joka on altis ylpeydelle vauraudesta ja unohtaa jumalille kuuluvan kunnioituksen ja alistumisen.

Nioben traaginen tarina oli kirjallisuuden ja taiteen suosikkiaihe. Aiskhylos ja Sofokles kirjoittivat siitä tragedioita, ja Ovidius on kuvannut sitä pitkään Metamorfoosissaan. Taiteessa tunnetuin esitys oli marmoriryhmä Niobesta ja hänen lapsistaan, jonka Sosius vei Roomaan ja pystytti Apollo Sosianuksen temppeliin (Plinius, Nat. Hist. xxxvi. 4). Tämän teoksen todennäköisesti roomalainen jäljitelmä löydettiin vuonna 1583 Lateraanin läheltä, ja se on nyt Firenzen Uffizin galleriassa. Antiikin aikana kiisteltiin siitä, oliko alkuperäinen Praxitelesin vai Skopasin teos, eivätkä nykyajan viranomaiset ole yhtä mieltä siitä, onko se sama kuin Pliniuksen mainitsema ryhmä.

Nioben tarina on kreikkalaisten keskuudessa vanha: Akhilleus mainitsee Nioben Priamokselle Homeroksen Ilias-kirjassa XXIV surutyön kantatyyppinä. Priamos on Nioben kaltainen siinä mielessä, että hän suree poikaansa Hektoria, joka tapettiin eikä häntä haudattu moneen päivään. Niobe mainitaan myös Sofokleen Antigonessa: kun häntä marssitetaan kohti kuolemaa, Antigone vertaa omaa yksinäisyyttään Nioben yksinäisyyteen. Aiskhyloksen Thebaan sijoittuva Niobe on säilynyt fragmentaarisina lainauksina, joita on täydennetty papyrusarkilla, jossa on kaksikymmentäyksi riviä tekstiä. Fragmenteista käy ilmi, että tragedian ensimmäisen osan ajan sureva Niobe istuu verhoutuneena ja vaiti. Myös Sofokleen Niobe on kadonnut. Lisäksi Nioben ja Leton välinen ristiriita mainitaan yhdessä Sapfon runofragmentissa ("Ennen kuin he olivat äitejä, Leto ja Niobe olivat olleet uskollisimmat ystävät"). Aihe Niobesta ja Niobidien tuhosta kuului attikalaisten maljakkomaalareiden repertuaariin, ja se inspiroi veistosryhmiä ja seinäfreskoja sekä reliefikaiverruksia roomalaisiin sarkofageihin.

Nioben ikoniset kyyneleet mainittiin myös Hamletin yksinpuhelussa (1. näytöksen 2. kohtaus), jossa hän asettaa vastakkain äitinsä surun kuolleen kuninkaan, Hamletin isän, johdosta - "kuin Niobe, kaikki kyyneleet" - ja äitinsä sopimattoman hätäisen avioliiton Claudiuksen kanssa.

 
Haavoittunut Niobid , n. 440 eaa., löydetty Sallustin puutarhasta, hellenistinen aika.  


Apollo ja Diana hyökkäävät Nioben ja hänen lastensa kimppuun, kirjoittanut Anicet-Charles-Gabriel Lemonnier  

Kirjat