Pallohuoneen vala vannottiin 20. kesäkuuta 1789 lähellä Versaillesin palatsin tenniskentällä (jeu de paume) tilanteessa, joka tiivisti edeltäneen ajan poliittisen jännitteen. Tuolloin paikalla oli 576 allekirjoittajaa 577:stä Ranskan kolmannesta ja pääosin keskiluokan edustajista; myös muutama ensimmäisen säädyn jäsen liittyi valaan allekirjoittajien joukkoon. Tämä ele merkitsi siirtymää kohti edustuksellista valtaa ja perustuslaillista järjestystä Ranskassa.

Tausta

Keväällä 1789 kuningas kutsui koolle kenraalikokouksen, jossa kolme säätyä — papisto, aatelisto ja kolmas sääty — kokoontuivat käsittelemään Ranskan vaikeaa taloustilannetta. Perinteisesti äänestys päätettiin luokittain: papisto ja aatelisto muodostivat kaksi etulyöntiasemassa olevaa blokkiä, joiden äänet usein tukivat kuninkaan tahtoa. Tästä syystä keskiluokka vaati, että äänestys tapahtuisi henkilökohtaisesti ("äänestys per pää") eikä luokkien perusteella, koska heillä oli enemmän edustajia kuin kahdella ensimmäisellä kartanolla yhteensä. Kolmannen säädyn esitys lisäsi painetta järjestelmän muuttamiseksi ja yleishallitusmuodon, jossa kaikki edustajat kokoontuisivat yhtenä elimenä, nähtiin oikeudenmukaisempana.

Tapahtumat pallohuoneessa

Kesäkuun 20. päivänä yleisneuvoston kokoushuone todellakin oli jostain syystä lukittu. Kolmas sääty koki tämän loukkauksena omiin oikeuksiinsa ja päätti kokoontua läheiselle tenniskentälle. Paikalla olleet edustajat vannoivat valan (jeu de paume -valan), jossa sitoutuivat olemaan eroamatta tai hajautumatta ennen kuin Ranskalle olisi laadittu perustuslaki, joka turvaisi kansan tahdon kuulemisen. Heidän ilmaisemansa perusajatus oli, että he eivät liiku ennen kuin "kansan ääni on kuultu" ja heidän vaatimuksensa on täytetty. Hetken kuluttua myös aateliston ja papiston jäseniä liittyi tukemaan tätä linjaa.

Miksi vala oli merkittävä

  • Se oli julkinen ja symbolinen kapinahenki kuninkaan yksinvaltaa vastaan: edustajat asettuivat yhteisen periaatteen taakse ja kielsivät itsensä lähtemästä, ennen kuin perustuslaillinen muutos olisi saavutettu.
  • Se muutti käytännön valtarakenteita: kolmas sääty ei enää hyväksynyt perinteistä luokka-äänestystä vaan vaati äänestystä henkilöittäin, koska heillä oli enemmistö edustajamäärässä.
  • Heti seuraavien viikkojen aikana paine johti muutoksiin: äänestyskäytännöissä ja kokousmuodoissa — viikkoa myöhemmin kuningas lopulta suostui, ja kenraalikokous alkoi kokoontua nimellä "kansalliskokousena".

Seuraukset ja historiallinen merkitys

Pallohuoneen vala ei ollut yksinään vallankumouksen loppu, mutta se oli tärkeä käännekohta: se loi yhä selvemmän poliittisen eron kuninkaan vallan ja kansan edustajien välille ja antoi kolmannelle säädylle organisoituneen roolin vallan vaatimuksessa. Vala vahvisti käsitystä, että perustuslaattinen järjestelmä ja kansan tahdon kuuleminen olivat mahdollisia tavoitteita. Se oli yksi keskeisistä esiaskeleista, jotka johtivat varsinaiseen Ranskan vallankumoukseen ja myöhempiin tapahtumiin, kuten Bastiljin valloitukseen 14. heinäkuuta 1789.

Pallohuoneen vala jäänyt historiaan esimerkkinä siitä, miten järjestäytynyt poliittinen toiminta ja yhteinen julkilausuttu sitoumus voivat muuttaa valtakunnan suuntaa.