Kolmas sääty: Ranskan kastijärjestelmä ja rooli vallankumouksessa
Kolmas sääty: syvä katsaus Ranskan kastijärjestelmään ja kolmannen säädyn rooliin vallankumouksessa — sorron syyt, tenniskenttävala, Bourbonien kukistus ja kansannousu.
Ranskan vanha säätyjärjestelmä (ancien régime) jakoi yhteiskunnan kolmeen säätyyn: ensimmäinen sääty oli papisto, toinen sääty aatelisto ja kolmas sääty yhteiskunnan muut jäsenet — porvaristo, kaupunkien työläiset ja talonpojat. Järjestelmä oli epätasa-arvoinen: papisto ja aatelisto nauttivat monista verotuksellisista ja oikeudellisista eduista, kun taas kolmas sääty kantoi suurimman osan veroista ja taloudellisista rasituksista.
Kolmannen säädyn asema
Kolmas sääty ei ollut yhtenäinen ryhmä. Siihen kuului mm. kaupunkien porvaristo (kauppiaat, juristit, käsityöläiset), teollisuuden ja kaupan yrittäjiä, teollisuuden työntekijöitä (ns. sans-culottes) sekä suurin osa talonpojista ja maaseudun väestöstä. Monet heistä kärsivät korkeista veroista ja erilaisista feodaalisista maksuista (esim. taille), suolaverosta (gabelle) ja kirkkoveroista (kymmenykset), vaikka eivät saaneet vastaavia etuja kuin yläluokat.
Miksi tilanne johti vallankumoukseen?
- Rahoitus- ja talouskriisi: Ranskan valtionvelka kasvoi pitkien sotien ja erityisesti Amerikan vallankumouksen tukemisen seurauksena. Vuoden 1780-luvun lopun huonot sadot ja elintarvikkeiden hinnannousu pahensivat kansan ahdinkoa.
- Poliittinen epätasa-arvo: Säätyjen edustus valtiopäivillä (Estates-General) oli historiallinen eikä vastannut muuttunutta yhteiskuntaa — jokaisella säädyllä oli käytännössä yksi ääni, mikä antoi papistolle ja aatelistolle enemmistön kolmatta vastaan.
- Valistuksen vaikutus: Ajattelijat kuten Rousseau ja Voltaire levittivät ideoita kansalaisten oikeuksista, edustuksellisesta hallinnosta ja lakien perustumisesta kansan tahtoon.
Estates-Generalistä kansalliskokoukseen ja Tenniskenttälupaus
Kun kuningas Ludvig XVI kutsui koolle valtiopäivät (Estates-General) toukokuussa 1789 ratkaistakseen talouskriisin, kiisteltiin nopeasti äänestämiskäytännöstä — äänestetäänkö säädyittäin vai henkilöittäin. Kolmas sääty vaati äänestystä henkilöittäin saadakseen vaikutusvaltaa. Kun neuvottelut eivät edenneet, kolmannen säädyn edustajat julistautuivat 17. kesäkuuta 1789 Kansalliskokoukseksi (Assemblée nationale) ja lupasivat edustaa kansaa.
20. kesäkuuta 1789, kun edustajia pidettiin poissa kokoushuoneesta (virallinen kieltäytyminen päästä heitä kokoukseen liittyi väliintuloon rakennustilojen ja menettelyjen takia), he kokoontuivat lähellä olevalle tenniskentälle ja antoivat niin kutsutun Tenniskenttälupauksen (Serment du Jeu de Paume): he vannovat, etteivät eroa ennen kuin Ranskalle on annettu perustuslaki. Tätä voidaan pitää yhtenä vallankumouksen käännekohdista. (On virheellistä sanoa, että edustajia olisi vangittu tai että heitä olisi lunastettu vankilasta; näin ei tapahtunut tässä vaiheessa.)
Vallankumouksen eteneminen ja seuraukset
- 14. heinäkuuta 1789 kansa hyökkäsi Bastiljiin — tapahtuma symboloi kansan kapinaa kuninkaallista valtaa vastaan.
- Elokuussa 1789 Kansalliskokous hyväksyi ns. elokuun 4. määräykset, jotka poistivat feodaaliset etuoikeudet, ja 26. elokuuta ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien julistuksen (Déclaration des droits de l'homme et du citoyen), jotka korostivat vapautta, tasa-arvoa ja oikeutta osallistua hallintoon.
- Monarkian asema heikkeni asteittain. Kuningas Ludvig XVI yrittikin paeta maasta kesällä 1791 (Flight to Varennes), mutta epäonnistui. Monarkia lakkautettiin muodollisesti 21. syyskuuta 1792 ja Ranska julistettiin tasavallaksi. Ludvig XVI todettiin syylliseksi korkeaan maanpetokseen ja mestattiin 21. tammikuuta 1793.
Kolmannen säädyn rooli
Kolmas sääty oli sekä vallankumouksen voima että sen monimuotoisuuden lähde. Porvaristo johti poliittista uudistusta ja muodollista vallankumousta (lakien ja hallinnon uudistus), talonpojat vaativat maareformia ja vapautusta feodaalisista rasitteista, ja kaupunkien köyhemmät kerrokset — sans-culottes — painostivat radikaalimpaan politiikkaan, joita seurasi esimerkiksi vuoden 1793 terrorin aika. Yhdessä nämä ryhmät aiheuttivat vanhan ancien régimen kukistumisen ja avasivat tien modernille kansallisvaltiolle ja kansalaisoikeuksille.
Lopputulos oli pitkäaikainen muutos: feodaalisten privilegioiden ja absoluutin monarkian aika päättyi, ja vallankumous levitti uusia poliittisia ideoita ympäri Eurooppaa. Bourbonin dynastia katosi hetkeksi vallankahvasta (vaikka se myöhemmin palautettiin Napoleonin jälkeen), ja Ranska koki vuosikymmeniä kestäviä poliittisia myllerryksiä ennen vakaamman poliittisen järjestyksen muodostumista.
Etsiä