Tertiäärikausi – vanha geologinen ajanjakso (nykyisin paleogeeni/neogeeni)
Tertiäärikausi selitetty: vanha geologinen ajanjakso, nykyisin jaettu paleogeeniin ja neogeeniin — termihistoriaa ja IUGS:n päätökset.
Tertiääri oli aiemmin käytetty geologinen ajanjakso, joka käsitti suuren osan kainotsooisen ajan alkuosasta. Nykyisessä kansainvälisessä stratigrafiassa tertiääriä ei enää käytetä muodollisena yksikkönä: se on jaettu kahteen erilliseen kauteen, paleogeeniin ja neogeeniin, joiden jälkeen tulee kvartäärikausi.
Määritelmä ja ajallinen sijoittuminen
Historiallisesti tertiääri kattoi ajanjakson Kainotsooisesta aikakaudesta (Cenozoic), joka alkaa noin 66 miljoonaa vuotta sitten (Ma) dinosaurusten sukupuuton jälkeisestä rajasta, ja päättyi noin 2,58 Ma:n kohdalla ennen kvartääriä. Toisin sanoen tertiäärin ajallinen laajuus oli noin 66–2,58 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin nämä noin 63,5 miljoonan vuoden keston jaksot on jaettu:
- Paleogeeni (~66–23 Ma) — sisältää paleoseenin (paleoseeni), eoseenin (eoseeni) ja oligoseenin (oligoceeni).
- Neogeeni (~23–2,58 Ma) — sisältää mioseenin (mioseeni) ja plioseenin (pliotseeni).
Miksi termi poistettiin käytöstä?
Geologinen nomenklatuuri on ollut historiassa osittain epäyhtenäistä. Kansainvälinen geologisten tieteiden liitto (IUGS) ja sen alainen stratigrafiakomissio ovat pyrkineet selkeyttämään ja yhdenmukaistamaan aikaskaalua. Tämän työn seurauksena 2000-luvulla viralliseen stratigrafiaan vakiinnutettiin paleogeeni ja neogeeni sekä määriteltiin niiden rajat tarkemmin stratigrafisten standardien ja rikkipitoisuuspisteiden (GSSP) avulla. Tämän vuoksi tertiääri jätettiin pois muodollisena nimityksenä, vaikka sitä käytetään edelleen epävirallisissa ja historiallisissa yhteyksissä.
Tärkeitä geologisia ja biologisia tapahtumia
Tertiääriksi kutsutulla ajanjaksolla tapahtuivat useita maailmanlaajuisesti merkittäviä muutoksia:
- Eläimistön ja kasviston laaja vapautuminen Mesozooisesta valtakaudesta: nisäkkäät ja linnut monipuolistuivat nopeasti, mikä loi pohjan nykyisten eläinryhmien synnylle.
- Ilmaston muutos: yleinen jäähdytys pitkällä aikavälillä, erityisesti miotseenin ja pliotseenin aikana, joka johti mm. laajojen savanni- ja grassland-alueiden muodostumiseen.
- Mantereiden liikkeet ja vuoristojen synty: esimerkiksi Intian ja Aasian törmäys vaikutti Himalajan muodostumiseen ja ilmastojärjestelmiin.
- Kasvien kehittyminen: nykyisten havupuiden ja kukkakasvien (angiospermien) leviäminen ja ekosysteemien muuttuminen nykyaikaisempaan suuntaan.
Käyttö nykykirjallisuudessa ja historialliset viittaukset
1800- ja 1900-lukujen tieteellisessä kirjallisuudessa ja monissa vanhemmissa kartoissa ja raportissa käytettiin yleisesti termiä tertiääri. Nykyiset geologit käyttävät mieluummin tarkempia ja virallisia kausiluokituksia, eli paleogeeniä ja neogeeniä, mutta tertiääri esiintyy yhä historiankirjoituksessa, populaaritieteessä ja joidenkin alueellisten käytäntöjen yhteydessä. Termien kehitys selittää myös, miksi kainotsooisen kauden viimeisestä osasta käytetään nimeä kvartäärikausi; historiallisen numeroinnin perinne (primaarinen, sekundaarinen, tertiäärinen, kvartäärinen) näkyy vielä terminologiassa.
Lyhyesti: vaikka sana tertiääri on edelleen tuttu ja käyttökelpoinen kuvailevassa mielessä, virallisessa geologisessa ajankohdittamisessa kannattaa käyttää nykyistä ja tarkempaa jakoa: paleogeeni ja neogeeni, joita seuraa kvartäärikausi.
Etsiä