Le nozze di Figaro - Mozartin ooppera buffa (Figaron avioliitto, 1786)
Le nozze di Figaro (Figaron avioliitto, 1786) — Mozartin ooppera buffa: juoni, historiallinen tausta, Wienin ensi-ilta ja Da Ponten libretto.
Le nozze di Figaro, ossia la folle giornata (Figaron avioliitto tai hullun päivä) on ooppera buffa, jonka musiikki on Wolfgang Amadeus Mozartin ja libretto Lorenzo Da Ponten. Ooppera sai ensi-iltansa Wienin Burgtheaterissa 1. toukokuuta 1786. Se sai hyvän vastaanoton, ja lähes jokainen kohtaus sai encoren, mikä teki esityksestä niin pitkän, että keisari ei pitänyt siitä ja halusi sen loppuvan.
Ooppera perustuu Pierre Beaumarchais'n vuonna 1784 kirjoittamaan ranskalaiseen näytelmään La folle journée, ou le Mariage de Figaro. Näytelmä oli aikanaan hyvin kiistanalainen (ja se jopa kiellettiin hetkeksi Ranskassa), mutta näytelmän kyseenalainen aines poistettiin ja Da Ponten libretto läpäisi Wienin sensuurin.
Juoni lyhyesti
Toiminta sijoittuu yhteen päivään Sevillassa. Keskeisenä on rakkauden, mustasukkaisuuden ja sosiaalisten asemien parodia. Tarina seuraa palvelijapoika Figaron ja hänen kihlattunsa Susannan valmisteluja avioliittoon sekä heidän yrityksiään torjua isäntänsä, kreivi Almavivan, yritykset käyttää vielä keskiaikaista oikeutta jus primae noctis-tyyppisesti (oikeus ensimmäiseen yöön) tai muuten häiritä Susannaa. Sekoitus väärinkäsityksiä, naamioitumisia ja oivaltavia kuorokohtauksia johtaa siihen, että kreivi lopulta tunnustaa tekonsa ja sovinto solmitaan.
Hahmot ja roolit
- Figaro – kreivin palvelija ja keskeinen juonittelija (basso/baritoni).
- Susanna – Figaron kihlattu ja kreivittären kamarineiti (sopraano).
- Kreivi Almaviva – paikallinen aatelismies, Susannan isäntänä (baritoni).
- Kreivitär Rosina – kreivin vaimo, joka kokee petollisuutta ja mustasukkaisuutta (sopraano).
- Cherubino – nuori sivari, joka on rakastunut kreivitärtä kohtaan (mezzosopraano/alto, pants-rooli).
- Marcellina, Dr. Bartolo ja muut sivuhahmot täydentävät komediaa ja juonenkäänteitä.
Musiikki ja tyylilliset piirteet
Le nozze di Figaro on malliesimerkki ooppera buffasta: kepeitä melodioita, nopeaa dialogia ja tarkkaan piirrettyjä hahmoja. Mozartin ansio on siinä, miten hän yhdistää koomisen nopeuden ja tunteellisen syvyyden. Tunnetuimpia kohtia ovat mm. Figaron aria "Non più andrai", Susannan laulut, kreivittären koskettava aarian hetki sekä monimutkaiset aariat ja duot, jotka palvelevat sekä juonen kehitystä että hahmojen psykologista rakentamista. Ooppera sisältää myös näyttäviä kuoro- ja ensemble-kohtauksia, joiden kontrapunktiset ratkaisut ovat osoitus Mozartin mestarillisesta sävellyksestä.
Ensi-ilta ja vastaanotto
Ensiesitys vuonna 1786 oli suuri tapahtuma. Vaikka teos otettiin yleisössä hyvin vastaan, poliittinen ja sosiaalinen sisältö herätti myös kritiikkiä. Tekstin alkuperäinen ranskankielinen näytelmä oli tunteikas yhteiskuntakritiikkinsä vuoksi kiistelty; Da Ponte kuitenkin sovitti aiheen Wienin sensuurin hyväksyttäväksi, säilyttäen samalla terävän dialogin ja juonen moraaliset konfliktit. Mozart ja Da Ponte tekivät yhteistyötä vielä kahdessa muussa oopperassa: Don Giovanni ja Cosi fan tutte.
Merkitys ja vaikutus
Le nozze di Figaro on yksi klassisen oopperaperinteen kulmakivistä. Se laajensi ooppera buffan ilmaisumahdollisuuksia, toi näyttämölle hienovaraista inhimillisyyttä ja osoitti, että koominen aine voi kätkeä syvää psykologista ja yhteiskunnallista sisältöä. Teos on kiistatta vaikuttanut myöhempiin säveltäjiin ja dramaturgeihin sekä vakiinnuttanut Mozartin asemaa länsimaisen taidemusiikin keskeisenä hahmona.
Nykyinen produktio- ja levytyskenttä
Le nozze di Figaro on edelleen usein ohjelmistossa suurissa oopperataloissa. Se on saanut lukuisia levytyksiä, sekä historiallisia että nykyaikaisempia tulkintoja; johtavilla kapellimestareilla ja laulajilla on omat tunnetut versiot, jotka korostavat joko dramaattista syvyyttä tai komediallisuutta. Myös modernit ja uudelleensijoittavat produktiot ovat tuoneet teokseen uusia näkökulmia sosiaalisiin ja sukupuolirooleihin.
Oopperan yhdistelmä älykästä librettoa ja säveltäjän hienovaraista ihmiskuvaa tekee siitä helposti lähestyttävän niin musiikin harrastajille kuin uusille yleisöillekin.
Cast
- Kreivi Almaviva
- Kreivitär Almaviva (sopraano), kreivin vaimo.
- Figaro, kreivi Almavivan palvelija ja Susannan kihlattu.
- Susanna (sopraano), kreivittären piika ja Figaron kihlattu.
- Cherubino, sivupoika
Tarina
Ooppera sijoittuu kreivi Almavivan palatsiin ja puutarhaan Sevillassa, Espanjassa. Figaro, kreivi Almavivan palvelija, on menossa naimisiin kreivittären piian Susannan kanssa.
Almaviva on jo pitkään himoinnut Susannaa. Hän aikoo herättää henkiin vanhan aristokraattisen oikeuden, joka sallii aatelismiehen siepata talonpojan tämän hääyönä. Figaro on raivoissaan.
Susannan ja hänen ystäviensä kanssa hän estää kreivin aikeet. Almaviva joutuu pyytämään vaimoltaan anteeksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Le nozze di Figaro?
A: Le nozze di Figaro on ooppera buffa, jonka musiikki on Wolfgang Amadeus Mozartin ja italialainen libretto Lorenzo Da Ponten.
K: Milloin ooppera Le nozze di Figaro sai ensi-iltansa?
V: Ooppera sai ensi-iltansa Wienin Burgtheaterissa 1. toukokuuta 1786.
K: Miten ooppera otettiin vastaan ensi-illassa?
V: Ooppera sai hyvän vastaanoton, ja lähes jokainen kohtaus sai encoren, mikä teki esityksestä niin pitkän, että keisari ei pitänyt siitä ja halusi sen loppuvan.
K: Mihin ooppera perustuu?
V: Ooppera perustuu Pierre Beaumarchais'n vuonna 1784 kirjoittamaan ranskalaiseen näytelmään La folle journée, ou le Mariage de Figaro.
K: Miksi La folle journée -näytelmä oli aikanaan kiistanalainen?
V: Näytelmä La folle journée oli aikanaan kiistanalainen, ja se jopa kiellettiin hetkeksi Ranskassa sen kyseenalaisen materiaalin vuoksi.
K: Sensuroitiinko Da Ponten libretto Le nozze di Figaroon?
V: Kyllä, Da Ponten libretto läpäisi Wienin sensuurin sen jälkeen, kun kyseenalainen materiaali oli poistettu.
K: Kuka kirjoitti Le nozze di Figaron musiikin?
V: Le nozze di Figaron musiikin kirjoitti Wolfgang Amadeus Mozart.
Etsiä