Sensuuri
Sensuuri on sitä, kun viranomainen (kuten hallitus tai uskonto) estää tai tukahduttaa viestintää.
Näin on tehty laajalti. Kaikilla mailla, uskonnoilla ja yhteiskunnilla on omat rajansa sille, mitä voidaan sanoa, kirjoittaa tai viestiä taiteen tai nykyään tietokoneen avulla.
Tiettyjä tosiasioita muutetaan tai poistetaan tarkoituksella. Näin voidaan tehdä, koska se katsotaan vääräksi, haitalliseksi, arkaluonteiseksi tai hallituksen tai muun viranomaisen kannalta epämiellyttäväksi. Tämä voidaan tehdä eri syistä.
Sensori on henkilö, jonka tehtävänä on tarkastella kaikenlaista mediaa ja poistaa materiaalia. Sensuuriin on monia syitä, kuten sotilaallisten salaisuuksien suojelu, moraalittomien tai uskonnonvastaisten teosten estäminen tai poliittisen vallan säilyttäminen. Sensuuria käytetään lähes aina loukkauksena, ja siitä, mitä sensuuri on ja milloin se on sallittua, käydään paljon keskustelua.
Kun vallitsee sananvapaus ja lehdistönvapaus, suurin osa tiedosta voidaan julkaista. Jopa kehittyneissä maissa, joissa on paljon lehdistönvapautta, on kuitenkin asioita, joita ei saa julkaista. Toimittajat eivät esimerkiksi yleensä saa julkaista monia armeijaa koskevia salaisuuksia, kuten sitä, minne joukkoja lähetetään tehtäviin. Pornografiaa sensuroidaan joissakin maissa, koska sitä pidetään moraalittomana. Näistä syistä hallitus saattaa pidättää kaikki, jotka julkaisevat sitä.
Sensuroituja lehtiartikkeleita portugalilaisesta sanomalehdestä "Noticias da Amadora", 1970.
1700-luvulla julkaistun Index Librorum prohibitorum -luettelon, joka sisältää luettelon katolisen kirkon kieltämistä kirjoista, nimiölehti.
Perustelut
Useimmiten asioita sensuroidaan yhdestä tai useammasta seuraavista syistä:
- Moraalinen sensuuri: Tietyt tosiasiat saattavat olla sopimattomia yleisölle. Monissa maissa rajoitetaan sitä, kuka saa nähdä pornografiaa. Lisäksi tiettyjen pornografian muotojen, kuten lapsipornografian, näyttäminen tai niistä kirjoittaminen voi olla kiellettyä. Myös säädyttömät sanat voidaan kieltää. Noin vuodesta 1960 lähtien painostusryhmät ovat yrittäneet kieltää joidenkin sanojen käytön toisten hyväksi. Näin on tapahtunut erityisesti rotua ja sukupuolta kuvaavien sanojen kohdalla.
- Sotilassensuuri: Sota-aikana kaikki uutisraportit saatetaan sensuroida. Näin pyritään varmistamaan, ettei vihollinen saa tietoja, joita voitaisiin käyttää hyökkäyksen suunnitteluun. Hyvin usein tämä koskee sotilasjoukkojen kokoa, mutta myös käytettyjä strategioita ja taktiikoita.
- Poliittinen sensuuri: Hallitus (tai poliittinen puolue) voi pidättää tietynlaista tietoa. Näin pyritään välttämään kapinoita tai häpeää.
- Uskonnollinen sensuuri: Usein vallitseva uskonto poistaa tai muuttaa tietynlaista tietoa. Esimerkkejä tästä ovat Vatikaani, joka sensuroi Galileo Galilein, tai Iranin ajatollah Khomeini, joka kielsi Salman Rushdien romaanin Saatanalliset säkeet. Romaniassa monet koulut eivät enää opeta evoluutiota, ja monet koulut Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kieltäytyvät keskustelemasta kreationismista.
- Yritysten sensuuri: (Usein suuret) yritykset estävät materiaalin julkaisemisen, koska se näyttää jonkin niiden liikeidean tai niiden työntekijät huonossa valossa, ja huono valo ei ole hyvä.
Keskustelu
Keskustelua käydään paljon siitä, milloin sensuuri pitäisi sallia. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon sensuroi New York Times -lehteä, kun se yritti julkaista artikkeleita Pentagon Papers -julkaisusta, joka oli joukko salaisia sotilasasiakirjoja, jotka osoittivat, että Nixon ja armeija valehtelivat Vietnamin sodasta. Korkein oikeus kumosi sensuurin asiassa New York Times Co vastaan Yhdysvallat ja totesi, että Nixon ei ollut osoittanut, että artikkeli olisi ollut vaarallinen armeijalle, vaan ainoastaan kiusallinen. Muissa maissa toimittajia ja bloggaajia (joita ei yleensä pidetä toimittajina) pidätetään toisinaan siitä, että he sanovat pahaa hallituksesta. Egyptissä Kareem Amer pidätettiin tunnetusti islamin loukkaamisesta ja Egyptin presidentin Hosni Mubarakin kutsumisesta diktaattoriksi.
Valtiosta riippumaton sensuuri
Hallitukset eivät ole ainoita, jotka sensuroivat tietoa. Kun esimerkiksi Middlebury Collegen historian laitos ei sallinut professoreiden hyväksyä Wikipediaa lähteenä kirjoituksissaan, jotkut sanoivat, että kyseessä oli sensuuri. Tämä johtui siitä, että laitos kertoi professoreille (joilla yleensä on akateeminen vapaus), mitä teoksia heidän pitäisi tai ei pitäisi hyväksyä. Joskus jokin ryhmä tai verkkosivusto ei salli joitain faktoja, artikkeleita ja kuvia, joita heidän mielestään ei pitäisi nähdä. Keskustelua käydään paljon siitä, mikä ero on sensuurilla ja muokkaamisella eli sen päättämisellä, mitä pitäisi tai ei pitäisi julkaista.
Tiedon sensuuri
Joskus tietoa sensuroidaan, koska uskotaan, että tiedon saanti voi vahingoittaa tavallista ihmistä.
Slate Magazine kirjoitti, että 1700-luvulla Ranskan kuninkaan neuvosto lopetti Encyclopédien jakelun, koska se "tuhosi kuninkaallista auktoriteettia ja rohkaisi itsenäisyyden ja kapinan henkeä".
Kiinan hallitus on estänyt kiinankielisen Wikipedian käytön kesäkuusta 2015 lähtien.
16. heinäkuuta 2019 National Post julkaisi artikkelin naisesta, joka sai porttikiellon Twitteriin. Lindsay Shepherd, jota kuvaillaan sananvapauden puolestapuhujaksi, väitti, että Twitter on ollut liian innokas sensuroimaan oikeistolaisia julkisuuden henkilöitä. Shepherd oli Wilfrid Laurierin yliopiston assistentti.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Elokuvan sensuuri
- Googlen sensuuri
- Toimittajat ilman rajoja
- Wikileaks
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on sensuuri?
V: Sensuuri on sitä, kun viranomainen (kuten hallitus tai uskonto) tai muu ryhmä katkaisee tai tukahduttaa viestintää. Tämä voidaan tehdä eri syistä, kuten sotilaallisten salaisuuksien suojelemiseksi, moraalittomien tai uskonnonvastaisten teosten lopettamiseksi tai poliittisen vallan säilyttämiseksi.
K: Keitä sensorit ovat?
V: Sensorit ovat ihmisiä, joiden tehtävänä on tarkastella kaikenlaista mediaa ja poistaa aineistoa, jonka hallitus tai muu viranomainen on katsonut vääräksi, haitalliseksi, arkaluontoiseksi tai epämiellyttäväksi.
K: Pidetäänkö sensuuria aina loukkauksena?
V: Kyllä, sensuuria käytetään lähes aina loukkauksena, ja siitä, mitä sensuuri on ja milloin se on hyväksyttävää, käydään paljon keskustelua.
K: Onko maissa, joissa on sanan- ja lehdistönvapaus, rajoituksia sille, mitä voidaan julkaista?
V: Jopa kehittyneissä maissa, joissa on paljon lehdistönvapautta, on joitakin asioita, joita ei saa julkaista. Toimittajat eivät esimerkiksi yleensä saa julkaista monia armeijaa koskevia salaisuuksia, ja pornografiaa saatetaan joissakin maissa sensuroida, koska sitä pidetään moraalittomana.
K: Mitä tapahtuu, jos joku julkaisee jotain sensuroitua?
V: Jos joku julkaisee jotain sensuroitua, hallitus voi pidättää hänet.
K: Miksi hallitukset sensuroivat tiettyjä materiaaleja?
V: Hallitukset sensuroivat tiettyjä aineistoja suojellakseen sotilaallisia salaisuuksia, estääkseen moraalittomat tai uskonnonvastaiset teokset ja säilyttääkseen poliittisen vallan.
K: Miten sensuuri vaikuttaa yhteiskuntaan nykyään? V: Sensuuri vaikuttaa nyky-yhteiskuntaan rajoittamalla tiedonsaantia, mikä voi johtaa siihen, että yhteiskunnan tärkeistä aiheista ja kysymyksistä ei tiedetä riittävästi. Se rajoittaa myös luovuutta estämällä tiettyjen ilmaisumuotojen jakamisen julkisesti, mikä voi rajoittaa taiteellista kasvua yhteisössä.
