Opera buffa
Opera buffa on italialainen termi, joka tarkoittaa "koomista oopperaa". Sitä käytetään pääasiassa 1700-luvun italialaisista koomisista oopperoista. Opera buffa on vastakohta opera serialle ("vakavalle oopperalle"), jossa tarina on tragedia. Opera serian piti olla "vakava", kun taas opera buffa oli viihdyttävä musiikkikomedia. Opera serian tavoin kaikki laulettiin, eikä puhuttua dialogia ollut. Tämä poikkesi muiden maiden koomisesta oopperasta. Opera buffa -oopperassa tarina kerrottiin resitatiivisesti, ja sitten oli aarioita, joissa hahmot saivat näyttää tunteensa ja esitellä äänensä.
Vaikka käytämme nykyään termiä "opera buffa", 1700-luvulla tällaisia oopperoita kutsuttiin muilla nimillä, esimerkiksi "commedia in musica", "dramma giocosa", "operetti", "burlesca" jne. Opera buffa oli yleensä täyspitkä teos, joka täytti koko illan viihdettä. Se erosi "intermezzosta" tai "farssasta", joka oli lyhyt musiikkikomedia, joka esitettiin musiikkitragedian väliajoilla, vaikka näiden kahden välinen ero ei aina olekaan ilmeinen. Intermezzo pidentyi 1700-luvun aikana ja kehittyi vähitellen ooppera buffaksi. Pergolesi La Serva Padrone oli intermezzo, josta tuli hyvin kuuluisa Pergolesi kuolemansa jälkeen. Se vaikutti ooppera buffa -teokseen.
Opera buffa sisälsi aina paljon karikatyyrejä. Hahmoissa näkyi inhimillisiä heikkouksia, kuten tyhmyyttä, turhamaisuutta, ahneutta ja teeskentelyä (ihmiset, jotka teeskentelivät olevansa viisaita ja tärkeitä). Ne pilkkasivat usein hallitsevia luokkia.
Ooppera buffassa näytteleminen oli aina hyvin tärkeää. Esitys oli hyvin vilkas, ja paljon tapahtui hyvin nopeasti. Kunkin näytöksen lopussa kaikki päähenkilöt lauloivat yhdessä: tätä kutsutaan "ensembleksi" (ranskankielinen sana "yhdessä").
Opera buffa alkoi Napolista ja levisi vähitellen muualle Italiaan. Se oli erityisen suosittua karnevaalien aikaan. Tärkeitä ooppera buffa -säveltäjiä ovat muun muassa Carlo Goldoni ja Baldassare Galuppi.
1700-luvun lopulla ooppera buffa ja ooppera seria eivät aina olleet enää erotettavissa toisistaan. Esimerkiksi Mozartin oopperassa Don Giovanni on paljon komediaa, mutta siinä on myös vakava puoli.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä termi "opera buffa" tarkoittaa?
V: Opera buffa on italialainen termi, joka tarkoittaa "koomista oopperaa". Sitä käytetään pääasiassa 1700-luvun italialaisista koomisista oopperoista.
K: Miten opera buffa eroaa opera seria -oopperasta?
V: Opera serian piti olla "vakava", kun taas opera buffa oli viihdyttävä musiikkikomedia. Opera serian tarina oli tyypillisesti tragedia, kun taas opera buffan tarina kerrottiin resitatiivisesti ja siinä kuultiin aarioita, jotka toivat esiin hahmojen tunteita ja ääniä.
Kysymys: Mitä muita nimiä näille oopperatyypeille annettiin 1700-luvulla?
V: 1700-luvulla tällaisia oopperoita kutsuttiin muilla nimillä, esimerkiksi "commedia in musica", "dramma giocosa", "operetti" tai "burlesca".
K: Oliko näissä oopperoissa puhuttua dialogia?
V: Ei, kuten ooppera seria -oopperassa kaikki laulettiin - puhuttua dialogia ei ollut. Tämä oli erilaista kuin muissa maissa kyseisenä aikana harjoitettu koominen ooppera.
K: Mitä intermezzo ja farsa tarkoittavat?
V: Intermezzo tai farsa tarkoitti lyhyttä musiikkikomediaa, joka esitettiin musiikkitragedian välissä; niitä oli kuitenkin ajan myötä yhä vaikeampi erottaa täyspitkistä teoksista, koska niiden pituus ja monimutkaisuus kasvoivat ajan myötä. Pergolesi La Serva Padrone on esimerkki intermezzosta, josta tuli hyvin kuuluisa Pergolesi kuolemansa jälkeen ja joka vaikutti myöhempiin ooppera buffa -teoksiin.
Kysymys: Millaisia luonteenpiirteitä näihin teoksiin usein sisältyi?
V: Opera buffa sisälsi aina paljon karikatyyrejä; hahmot osoittivat inhimillisiä heikkouksia, kuten tyhmyyttä, turhamaisuutta, ahneutta ja teeskentelyä (ihmiset, jotka tekeytyivät viisaiksi ja tärkeiksi). Usein ne myös pilkkasivat hallitsevia luokkia tai yhteiskunnan auktoriteetteja.
K: Mistä tämäntyyppinen musiikki on peräisin?
V: Operabuff sai alkunsa Napolista ja levisi vähitellen muualle Italiaan; se oli erityisen suosittua karnevaalien aikaan, ja sen tärkeitä säveltäjiä olivat muun muassa Carlo Goldoni ja Baldassare Galuppi.
