The Supremes oli yhdysvaltalainen naislauluryhmä, joka syntyi Detroitin musiikkiskenestä ja nousi 1960-luvulla globaaliksi ilmiöksi. Ryhmä perustettiin alun perin nimellä The Primettes Detroitissa, Michiganissa, vuonna 1959. Alkuperäisessä kokoonpanossa lauloivat Diana Ross, Mary Wilson, Florence Ballard ja Betty McGlown. Sittemmin Barbara Martin korvasi McGlownin ja ryhmä teki sopimuksen Motown Recordsille vuoden 1961 tienoilla, jolloin nimi lyheni muotoon Supremes. Martin jätti yhtyeen vuonna 1962, ja Ross, Ballard ja Wilson jatkoivat klassisena kolmikkona.
Menestys ja musiikki
The Supremes oli Motownin kaupallisesti menestynein yhtye ja yksi 1960-luvun vaikutusvaltaisimmista pop-/soul-ryhmistä. Heidän äänensä ja tuotantonsa yhdistivät elementtejä doo-wopista, popista, soulista ja diskosta, minkä ansiosta heidän kappaleensa tavoittivat laajat yleisöt sekä Yhdysvalloissa että maailmalla. Suurimman osan Supremesin menestyneistä hiteistä kirjoitti ja tuotti Motownin keskeinen tiimi Holland-Dozier-Holland, jonka tarttuvat melodiat ja huoliteltu studiotuotanto määrittivät paljon yhtyeen soundista.
Supremes on tähän päivään mennessä Amerikan menestynein lauluryhmä Billboardin Hot 100 -listalla mitattuna: heillä on yhteensä 12 listaykköstä. Huippuvuosinaan 1960-luvun puolivälissä ryhmä kilpaili maailmanlaajuisesta suosiosta jopa Beatlesin kanssa. Heidän läpimurtonsa helpotti myös muiden afroamerikkalaisten R&B- ja soul-artistiensa pääsyä valtavirran listoille ja radioihin.
Suurimmat singlet
- "Where Did Our Love Go" (1964)
- "Baby Love" (1964)
- "Come See About Me" (1964)
- "Stop! In the Name of Love" (1965)
- "Back in My Arms Again" (1965)
- "I Hear a Symphony" (1965)
- "You Can't Hurry Love" (1966)
- "You Keep Me Hangin' On" (1966)
- "Love Is Here and Now You're Gone" (1967)
- "The Happening" (1967)
- "Love Child" (1968)
- "Someday We'll Be Together" (1969)
Jäsenmuutokset ja 1960–1970-lukujen vaiheet
1960-luvun puolivälissä ryhmän johtavaksi solistiksi nousi usein Diana Ross, mikä paransi Supremesin valtavirran vetovoimaa. Vuonna 1967 Berry Gordy, Motownin johtaja, päätti brändätä ryhmää uudelleen ja nimesi sen Diana Ross & the Supremesiksi. Samassa vaiheessa Florence Ballard korvattiin Cindy Birdsongilla sisäisten ristiriitojen ja hallinnon päätösten seurauksena.
Kun Ross lähti soolouralle vuonna 1970, hänen paikkansa yhtyeen eturintamassa otti Jean Terrell ja ryhmän nimeksi palasi jälleen yksinkertaisesti Supremes. 1970-luvulla kokoonpano vaihtui useammin: Lynda Laurence, Scherrie Payne ja Susaye Greene olivat kaikki osa ryhmää eri aikoina. Muutokset, Holland-Dozier-Hollandin lähtö Motownista vuoden 1968 tienoilla ja yleinen musiikkitrendien muuttuminen vaikuttivat Supremesin kaupalliseen otteeseen. Lopulta Supremes hajosi vuonna 1977, noin 18 vuoden jälkeen toiminnan alkamisesta.
Vaikutus ja perintö
The Supremesilla oli merkittävä kulttuurinen vaikutus: he muuttivat käsityksiä siitä, miten afroamerikkalaiset artistit voivat näkyä populaarimusiikin eturivissä, ja he näyttivät tien useille myöhemmille mustille artisteille kansainväliseen menestykseen. Ryhmän huoliteltu ulkonäkö, koreografia ja televisioesiintymiset (mukaan lukien useat esiintymiset isoilla viihdealustoilla) olivat osa heidän brändiään ja auttoivat tekemään heistä tyylin ikonit.
Yksittäisten jäsenten uraa jatkui ryhmän hajoamisen jälkeen: Diana Ross nousi maailmanluokan soolotähdeksi ja näyttelijäksi, Mary Wilson julkaisi muistelmia ja piti yllä Supremesin perintöä, ja muidenkin entisten jäsenten elämät ja urat saivat huomiota. Florence Ballard kuoli vuonna 1976, mikä oli traaginen päätös alkuperäisen jäsenen tarinalle.
Perintö tänään
Supremesin vaikutus kuuluu edelleen populaarimusiikissa: heidän hittinsä soivat radiossa, cover-versiot ja filmatisoinnit pitävät kappaleet elossa, ja tutkimukset 1960-luvun populaarikulttuurista nostavat ryhmän esiin yhtenä tärkeimmistä naisryhmistä musiikin historiassa. Supremes on edelleen esimerkki siitä, miten tuotanto, markkinointi ja esiintymiskulttuuri voivat nostaa artistiryhmän maailmanmaineeseen ja samalla avata ovia uusille tekijöille.
Huomioita: Ryhmän tarinaan kuuluu sekä suurta gladia että vaikeita henkilökohtaisia ja ammatillisia konflikteja — menestyksen varjopuolet näkyivät jäsenmuutoksissa ja myöhemmissä oikeudellisissa ja taloudellisissa kiistoissa. Kiistat ja henkilöhistoriat ovat osa sitä monisyistä perintöä, jota Supremes nykyään edustaa.

