Sir Thomas Bloodworth – Lontoon pormestari, syytetty suuresta tulipalosta
Tutustu Sir Thomas Bloodworthin tarinaan: Lontoon pormestarin päätökset, parlamenttiura ja syytökset suuren palon leviämisestä — historiallinen selvitys ja analyysi.
Sir Thomas Bloodworth (joskus myös Bludworth) oli englantilainen kauppias ja poliitikko. Hän oli Lontoon pormestari lokakuusta 1665 lokakuuhun 1666. Hän oli parlamentin alahuoneen jäsen vuosina 1660-1679.
Tausta ja ura
Bloodworth oli varakas kauppias ja vaikutusvaltainen yhdyskunnan jäsen. Ennen pormestaruuttansa hän toimi useissa kauppiaiden ja ammattikuntien tehtävissä, ja hänet tunnettiin konservatiivisena, kuninkaallisia kallellaan olevana poliitikkona. Pormestarin tehtävässä hän edusti kaupungin kauppiaskuntaa ja oli muodollisesti vastuussa järjestyksestä ja julkisista toimenpiteistä kaupungin alueella.
Rooli suuren tulipalon aikana
Syyskuussa 1666 alkoi Lontoon suuri tulipalo, joka levisi nopeasti tiheään rakennettuun ja pitkälti puusta rakennettuun vanhaankaupunkiosaan. Tulipalon leviämisen estämiseksi oli käytössä keinoja kuten rakennusten purkaminen palon edestä muodostettavien rikkomisaukojen eli tukkeumien luomiseksi. Pormestari Bloodworthia on pitkään syytetty siitä, ettei hän antanut nopeasti lupaa laajamittaiseen talojen purkamiseen ja näin hidastanut palon pysäyttämistä. Useat aikalaistilit kertovat, että hän epäröi ja katsoi toimenpiteitä tehottomiksi silloisissa olosuhteissa.
Tunnetuimpia contemporaneja kritiikin lähteitä on Samuel Pepysin päiväkirja, jossa Pepys kuvaa Bloodworthia pääosin epäpätevänä ja hitaana toimissaan. Historiallisessa tutkimuksessa on kuitenkin keskusteltu siitä, oliko pormestarilla oikeudelliset ja käytännölliset valtuudet määrätä laajoja purkutöitä ilman valtion tai armeijan apua. Lisäksi voimakkaat tuulet, tiheä rakennuskanta ja palon alkuhetkien tekniset vaikeudet vaikeuttivat tehokasta vastausta.
Seuraamukset ja perintö
Suuri tulipalo tuhosi suuren osan keskiaikaista Lontoota ja herätti kovaa julkista kritiikkiä kaupungin johtoa kohtaan. Bloodworthin maine kärsi dramaattisesti; hänestä tehtiin monien mielessä eräänlainen syntipukki palon leviämisestä. Toisaalta myöhemmät tutkijat ovat huomauttaneet, että monilla tekijöillä — kuten rakennustavalla, sääoloilla ja armeijan hitaalla mobilisaatiolla — oli ratkaiseva merkitys, eikä vastuuta voi yksinomaan sijoittaa pormestarin niskoille.
Bloodworth jatkoi parlamentissa vielä useita vuosia ja palasi yksityiselämään pormestaruuden jälkeen. Hänen häpeänsä ja maineensa lasku kuvastavat myös sitä, miten julkinen mielipide ja poliittinen vastuu voivat muovata yksittäisen johtajan muistikuvaa historiassa.
Historiallinen arviointi
Nykyajan historioitsijat pyrkivät sijoittamaan Bloodworthin toimet laajempaan kontekstiin: pormestarin muodolliset valtuudet, kaupungin hallinnon rakenne, sota-aikojen rajoitukset (Anglian politiikka 1600-luvun puolivälissä) sekä käytännön vaikeudet palon alkuvaiheessa. Usein arvioissa korostetaan, että vaikka Bloodworth oli epäonnistunut johtaja kriisissä, todellinen syy palon laajuuteen oli järjestelmällinen rakennemuutos ja sattuma yhdistettynä luonnollisiin tekijöihin.
Etsiä