AlegsaOnline.com

Sir Thomas Wyatt – englantilainen runoilija ja sonettien tuoja

Sir Thomas Wyatt — englantilainen runoilija ja diplomaatti, joka toi sonetin Englantiin ja uudisti renessanssirunouden rohkeilla ja persoonallisilla teoksilla.

Tekijä: Leandro Alegsa

17-02-2026

Sir Thomas Wyatt (1503–1542) oli englantilainen runoilija ja diplomaatti. Hänen ansiostaan sonetti on tullut englannin kielelle. Sonetti on erityinen runotyyppi, jossa on 14 riviä. Hän oli "renessanssin ihanne - sotilas, valtiomies, hovimies, rakastaja, oppinut ja runoilija".

Elämä ja ura

Wyatt syntyi aatelisperheeseen vuonna 1503 ja palveli koko aikuisikänsä kuningas Henrik VIII:n hovissa. Diplomaatin tehtävät veivät hänet useasti Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan, missä hän tutustui italialaiseen renessanssirunouteen ja erityisesti Francesco Petrarchin sonetteihin. Näiden vierailujen ja käännöstöiden kautta italialainen sonettimuoto levisi Englantiin.

Hovielämä ei ollut Wyattille riskitöntä: hänet vangittiin ajoittain, muun muassa liittyen vuoden 1536 tapahtumiin, jolloin Anne Boleynin ympärillä riehuneisiin juonittelu- ja syytteisiin myös Wyatt joutui epäsuorasti kytkeytyneeksi. Vaikka hän kärsi ajoittaisista epäedullisista asemista, hän säilytti asemansa hovissa ja vaikutti sekä poliittisesti että kulttuurisesti.

Runous ja merkitys

Wyatt'n tärkein vaikutus englannin kirjallisuuteen on sonetin tuominen ja sovittaminen englannin kieleen. Hän käänsi ja muokkasi italiankielisiä runoja ja kokeili eri riimikaavoja ja säemuotoja, jotta ne toimisivat luonnollisemmin englanninkielisessä rytmissä. Wyatt ei ainoastaan suomentanut Petrarchia, vaan myös kirjoitti alkuperäisiä runoja, jotka käsittelevät usein rakkautta, petosta, menetystä ja hovielämän epävarmuutta.

Monet hänen lyhyet runonsa ja balladinsa, kuten "They flee from me", ovat säilyneet osina englantilaista runollista kaanonia. Myös sonettinsa, joissa hän vuorottelee henkilökohtaisen tunteen ja ironian välillä, näyttivät tietä myöhemmille runoilijoille, erityisesti Henry Howard, Surreylle, joka kehitti edelleen englantilaista sonettimuotoa.

Julkaisu ja perintö

Wyatt'n runoja kierrätettiin hänen elinaikanaan käsikirjoituksina hovipiireissä, ja ne julkaistiin laajemmin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Monet hänen teoksistaan sisällytettiin vuonna 1557 ilmestyneeseen kokoelmaan Tottel's Miscellany, mikä teki niistä tunnettuja myös uuden sukupolven lukijoille ja runoilijoille.

Arvostelijat pitävät Wyatt'ta keskeisenä hahmona englantilaisen renessanssirunouden synnyssä: hän toi uusia aiheita ja muotoja, yhdisti italialaista vaikutusta englantilaiseen puhetapaan ja loi henkilökohtaisen, usein melankolisen äänen, joka vaikutti voimakkaasti myöhempiin sonettirunoilijoihin.

Tyylillisiä piirteitä

Muodon sovittaminen: Wyatt mukautti italialaisia riimikaavoja englannin luonnolliseen rytmiin.
Teemat: Rakkaus, uskottomuus, kunnian menetys, hovipolitiikka ja henkilökohtainen epävarmuus ovat toistuvia aiheita.
Kielen käyttö: Selkeä, usein arkisempi ilmaisu kuin myöhemmällä renessanssilla; ironia ja moniäänisyys näkyvät monissa runoissa.

Sir Thomas Wyatt'n merkitystä englanninkieliselle runoudelle ei voi aliarvioida: hän toimi sillanrakentajana renessanssin italialaisen perinteen ja uuden englanninkielisen runouden välillä, ja hänen työnsä loi pohjan sonettiperinteen myöhemmälle kehitykselle.

Varhainen elämä

Wyatt syntyi Allingtonissa lähellä Maidstonea, Kentissä, Englannissa vuonna 1503. Hänen isänsä oli Henry Wyatt ja hänen äitinsä Ann Skinner. Henry Wyatt oli uskollinen Englannin kuningas Henrik VII:lle. Tämä mahdollisti sen, että Henry sai monia korkea-arvoisia asemia kuninkaan hovissa. Thomas Wyatt opiskeli St John's Collegessa Cambridgessa vuosina 1515-1522. Hän oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan ensimmäistä kertaa collegeen. Wyatt avioitui 17-vuotiaana vuonna 1520 Elizabeth Brooken kanssa. Hänen vaimonsa oli lordi Cobhamin tytär. Heillä oli kaksi lasta, Thomas ja Bess. Avioliitto oli kuitenkin onneton. Wyatt kirjoitti kerran pojalleen kirjeen, jossa hän syytti molempia vanhempia huonosta avioliitosta, "mutta pääasiassa [lähinnä] häntä". Sekä Thomas Wyatt että hänen vaimonsa Elizabeth pettivät toisiaan. Kun hänen vaimonsa oli saanut kaksi lasta, pariskunta erosi.

Poliittinen ura

Wyatt sai ensimmäisen asemansa hovissa vuonna 1516. Tänä vuonna hän oli "ompelija extraordinary" eli palvelija tai palvelija prinsessa Marian ristiäisissä. Hän sai tämän aseman luultavasti niin nuorena, koska hänen isällään Henrikillä oli niin hyvä maine kuninkaan keskuudessa. Vuonna 1524 Wyatt nimitettiin kuninkaan jalokivien vartijaksi. Näinä ensimmäisinä hovivuosinaan Wyatt tapasi Anne Boleynin. Monet luulivat, että he olivat tuolloin rakastavaisia, mutta siitä ei ole todisteita. Vuonna 1526 Wyatt aloitti uransa diplomaattina. Wyatt lähetettiin Pariisiin Ranskaan Sir Thomas Cheneyn kanssa. Cheney oli yksi monista ihmisistä, jotka pitivät Wyattista. Eräässä kirjeessään Cheney sanoi, että Wyattilla oli "yhtä paljon nokkeluutta ... kuin kenelläkään nuorella miehellä Englannissa".

Vuotta myöhemmin Wyatt lähetettiin Sir John Russellin kanssa Vatikaaniin Roomaan ja Venetsiaan, Italiaan. Näillä matkoilla Wyatt kiinnostui luultavasti ranskalaisesta ja italialaisesta runoudesta. Kun Wyatt oli Venetsiassa, hän joutui espanjalaisten joukkojen vangiksi. He halusivat Englannin maksavan 3 000 dukaattia hänen vapauttamisestaan. Nykyään se on lähes 300 000 Yhdysvaltain dollaria. Wyatt pakeni ennen kuin rahat maksettiin.

Vuosina 1528-1530 Wyatt oli Calais'n kaupungin ylimarsalkka. Näinä vuosina Wyatt jatkoi kiinnostustaan ranskalaiseen ja italialaiseen runouteen. Kaksi tärkeää runoilijaa, joita hän luki, olivat Petrarca ja Ludovico Ariosto. Vuosina 1530-1536 kuningas Henrik VIII lähetti hänet monille lyhyemmille diplomaattimatkoille. Vuonna 1533 Wyatt edusti isäänsä "päämyyjäksi" kutsutussa tehtävässä Anne Boleynin kruunajaisissa (kun hänestä tehtiin kuningatar).

Toukokuussa 1534 Wyatt vangittiin Fleetin vankilaan, koska hän oli tappanut yhden vartijan Lontoossa käydyssä tappelussa. Kyseessä oli vähäinen rikos, joten hänet vapautettiin nopeasti. Vuonna 1536 Anne Boleyn kuitenkin pidätettiin ja mestattiin. Häntä oli syytetty siitä, että hänellä oli ollut muita rakastajia hänen ollessaan naimisissa kuningas Henrikin kanssa. Samoihin aikoihin myös Wyatt pidätettiin ja suljettiin Lontoon Toweriin. Wyattin pidätykselle ei annettu syytä, mutta huhut kertoivat, että se liittyi jotenkin Anne Boleyniin. Vielä nykyäänkin on epäselvää, oliko Anne Boleynilla ja Thomas Wyattilla koskaan suhdetta. Jotkin Wyattin runoista antavat ymmärtää tämän olevan totta. Nicholas Sanders, katolinen runoilija, arveli, että Wyatt käski kuningas Henrik VIII:n olla menemättä naimisiin Boleen kanssa, koska tämä oli epäpuhdas. Hän arveli, että Wyatt kertoi kuninkaalle heidän suhteestaan saadakseen kuninkaan vakuuttuneeksi siitä, ettei Annen kanssa pitäisi mennä naimisiin. Sandersin mukaan Wyatt vapautettiin, koska hän oli yrittänyt varoittaa kuningasta siitä, että Anne olisi huono vaimo. Wyattin pojanpoika George Wyatt oli eri mieltä. George Wyatt sanoi, että hänen isoisällään ei koskaan ollut suhdetta Boleynin kanssa, koska tämä hylkäsi hänet. Olipa Wyattilla suhde Boleynin kanssa tai ei, hänet vapautettiin vankilasta kuukauden kuluttua. Hän sai pian useita ylennyksiä. Ylennykset osoittavat, että kuningas joko antoi Wyattille anteeksi tai sitten hän ei ollut alun perin kovinkaan vihainen Wyattille. Pian Wyattista tuli Kentin sheriffi.

Vuonna 1537 Wyattista tuli ritari. Hän aloitti myös suhteen Elizabeth Darellin kanssa, joka sai pojan. Sen jälkeen hänet lähetettiin Espanjaan lähetystöön. Hänen tehtävänään Espanjassa oli parantaa Pyhän Rooman keisarin, keisari Kaarle V:n, ja Englannin kuningas Henrik VIII:n välisiä suhteita. Keisari Kaarle V oli tyytymätön Englannin kuninkaaseen, koska tämä oli eronnut keisarin tädistä, Katariina Aragonialaisesta. Tämä oli erityisen paha asia, koska kuningas oli alun perin pyytänyt paavilta erikoislupaa naida Katariina, joka oli kuninkaan vanhemman veljen Arthurin leski. Lähetystö oli katastrofi. Sir Thomas Wyatt ja muut suurlähettiläät, Edmund Bonner ja Simon Heynes, olivat kaikki epäonnistuneita. Bonner ei myöskään pitänyt Wyattista. Bonner syytti Wyattia maanpetoksesta (ja siitä, että hän piti paavisteista eli katolilaisista). Thomas Cromwell vapautti hänet näistä syytöksistä. Cromwell oli Henrik VIII:n pääministeri ja suojeli usein Wyattia.

Toukokuussa 1539 Wyatt palasi Lontooseen. Vuonna 1540 Cromwell pidätettiin ja mestattiin. Ilman Cromwellin suojelua Bonner sai Wyattin pidätetyksi maanpetoksesta. Kuningas Henrik VIII, joka piti Wyattista, vapautti hänet ehdoin tahdoin: Wyattin oli jätettävä Darell ja palattava vaimonsa luo. Vaikka Wyatt joutui eroamaan Darellista vuonna 1541, vaimo ja heidän poikansa olivat edelleen Wyattin testamentissa, kun tämä kuoli.

Kun Wyatt oli jälleen saanut kuninkaan suosion, hänet lähetettiin useampiin tehtäviin Ranskaan ja Flanderiin. Vuonna 1542 hänet valittiin parlamentin jäseneksi Kentistä. Saman vuoden lokakuun 3. päivänä Wyatt lähetettiin viemään Espanjan suurlähettilästä Dorsetista Lontooseen. Hän ratsasti lähettilään kanssa päiviä, mutta sitten Wyatt sairastui matkasta. Hän taisteli kuumeen kanssa kolme päivää ja kuoli sitten Sherbornen kaupungissa Dorsetissa. Lokakuun 11. päivänä 1542 hänet laskettiin lepäämään Sherbornen kirkossa sijaitsevaan Horselyn sukuhautaan. Jotkut runoilijat kirjoittivat Wyattille elegioita (sururunoja). Yksi kuuluisimmista oli Wyattin ystävän Henry Howardin, Surreyn jaarlin, kirjoittama. Hän kirjoitti: "Wyatt lepää täällä, joka ei koskaan voinut levätä." Hän kirjoitti: "Wyatt lepää täällä, joka ei koskaan voinut levätä." Surrey oli myös sitä mieltä, että Wyatt "vei Chaucerilta nokkeluutensa kunnian" (eli hän varasti Chaucerilta tittelin nokkelimpana kirjailijana).

Kirjalliset teokset

Wyatt kirjoitti monessa muodossa. Näitä muotoja ovat muun muassa sonetit, laulut, lyyriset runot ja rondeaux. Rondeau on tiukka runo, jossa on 13 riviä ja kaksi riimiä. Siihen kuuluu myös ensimmäisen rivin alun toistaminen. Toisto tulee yleensä riveillä 8 ja 13. Sonetit ovat runoja, joissa on 14 riviä. Nykyään sonetit jaetaan yleensä englantilaisiin eli Shakespearen sonetteihin ja italialaisiin eli Petrarchanin sonetteihin. Petrarkaaniset sonetit on nimetty italialaisen runoilija Petrarcan mukaan. Petrarkaaniset sonetit ryhmitellään oktaaviin (8 rivin sarja) ja sestetiin (6 rivin sarja). Siinä on riimikuvio abba abba cddece. Wyatt käänsi monia Petrarcan runoja englanniksi. Wyatt oli ensimmäinen, joka käytti muotoa, jota nykyään kutsumme Shakespearen sonetiksi. Se on 14-rivinen runo, joka on ryhmitelty kolmeen neliriviseen (neljän rivin sarja) ja paririviin (kahden rivin sarja). Sen riimikuvio on abab cdcdcd efef gg. William Shakespeare tuli Wyattin jälkeen, mutta hän käytti usein Wyattin keksimää sonettityyppiä. Itse asiassa Shakespeare käytti sitä niin usein, että sonettimuoto nimettiin Wyattin sijasta Shakespearen mukaan.

Wyattin laulut, sonetit, lyyriset runot ja rondeaux't käsittelivät yleensä rakkautta. Vain harvat hänen teoksistaan julkaistiin hänen eläessään. Ne, jotka julkaistiin hänen elinaikanaan, julkaistiin yleensä ilman hänen nimeään. 96 Wyattin laulua julkaistiin Surreyn teosten kanssa teoksessa Songes and Sonettes, Written by the Ryght Honorable Lorde Henry Haward Late Earle of Surrey, and Other. Tämän niteen julkaisi Richard Tottel vuonna 1557. Nykyään sitä kutsutaan yleisemmin nimellä Tottel's Miscellany. Hän kirjoitti muitakin lauluja, jotka löytyivät muista käsikirjoituksista. Hänen 200 laulunsa pääaiheena oli se, miten rakastajattarensa kohteli häntä huonosti. Wyatt kirjoittaa sekä seksuaalisesta että poliittisesta pettämisestä ja joskus sekoittaa nämä kaksi. Wyatt kirjoitti 31 sonettia. Kymmenen hänen soneteistaan oli käännöksiä Petrarcasta.

Wyatt kirjoitti myös kolme satiiria ja seitsemän katumuspsalmin sarjan. Sekä psalmit että satiirit olivat terza rima -muotoisia. Wyatt oli ensimmäinen, joka käytti terza rimaa englanniksi. Tässä muodossa on kolmen rivin sarjoja, jotka rimmaavat seuraavan kaavan mukaan: aba bcb cdc ja niin edelleen. Hän toi myös ottava riman englanniksi. Ottava rima on kahdeksan rivin sarja, jonka riimikuvio on ababababcc. Koska Wyatt toi englantilaiseen runouteen niin monia erilaisia muotoja, George Puttenham kutsui häntä vuonna 1598 "yhdeksi kahdesta tärkeimmästä valonlähteestä" tuleville englantilaisille runoilijoille. Toinen lyhty oli Surreyn jaarli.

Wyattin teoksia luettiin vähemmän 1700-luvulla, mutta niitä alettiin lukea uudelleen 1700- ja 1800-luvuilla. Tänä aikana Tottelin Miscellanya pidettiin merkkinä "italialisoituneen" englantilaisen runouden alkamisesta. Mutta 1700- ja 1800-luvun lukijat eivät pitäneet Wyattin teosta yhtä hyvänä kuin hänen jälkeensä tulleiden Shakespearen tai Sidneyn. Myös 1700- ja 1800-luvun lukijat pitivät Surreyn runoudesta enemmän kuin Wyattin runoudesta. Tämä piti paikkansa myös sen jälkeen, kun he huomasivat, että Wyattin runous oli tullut ensin. Thomas Warton kirjoitti History of English Poetry -teoksessaan (1781), että Wyatt "on tunnustetusti Surreyta huonompi..... Hänellä on liikaa taidetta rakastajana ja liian vähän runoilijana". Tämä näkemys muuttui 1900-luvulla kahden maailmansodan välisenä aikana. Nykyään monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Wyatt oli parempi runoilija.

Lisää lukemista

Gleckman, Jason. "Thomas Wyattin kirjesatiiri: parodia ja retorisen humanismin rajoitukset". Texas Studies in Literature and Language 43.1 (2001): 29+.
"Jälkikirjoitus." Sir Thomas Wyatt. Stephen Merriam Foley. Boston: Twayne Publishers, 1990. 106-112. Twayne's English Authors Series 475.
Powell, Jason. "Court Politics, Culture and Literature in Scotland and England, 1500-1540". Renaissance Quarterly 62.2 (2009): 608+.
"Thomas Wyattin käden lukeminen." Sir Thomas Wyatt. Stephen Merriam Foley. Boston: Twayne Publishers, 1990. 1-33. Twayne's English Authors Series 475.
Warnicke, Retha. Anne Boleynin nousu ja tuho: Perhepolitiikka Henrik VIII:n hovissa. Cambridge: Cambridge University Press, 1989.
Wyatt, Thomas. Kootut runot. Ed. Joost Daalder. Oxford: Oxford University Press, 1975.
"Wyatt, Sir Thomas." Merriam Webster's Encyclopedia of Literature. Springfield, MA: Merriam-Webster, 1995.
Zagorin, Perez. "Sir Thomas Wyatt ja Henrik VIII:n hovi: hovimiehen ambivalenssi". Journal of Medieval and Renaissance Studies 23 (1993): 113-41.