Tonaalisuus
Musiikki on tonaalista, jos siinä käytetään duuri- tai molliasteikon säveliä. Tällainen musiikki on tonaalista. Se on tietyssä "sävellajissa". Lähes kaikki länsimainen musiikki on tonaalista.
Kaikki tonaalinen musiikki perustuu duuri- tai molliasteikkoon. Jos sävel "Twinkle, twinkle little star" soitetaan alkaen nuotista C, käytetään C-duuriasteikon nuotteja. Sävel C kuulostaa kotisäveleltä ("toonikalta"), ja sävel päättyykin C:hen. Sävel olisi voinut alkaa mistä tahansa muusta sävelestä (Cis, D, E, Ees, E jne.), mutta silloin tarvittaisiin asteikkojen tuntemusta, koska tarvitaan joitakin teriä tai desejä (mustia säveliä). Sävelen laulamisen aikana ei tarvitse miettiä sävelkorkeuksia: laulaja tekee ne aivan luonnollisesti.
Tonaalinen musiikkikappale yleensä moduloituu jonkin ajan kuluttua. Tämä tarkoittaa, että se vaihtaa sävellajin. Musiikki ei kuitenkaan kuulosta valmiilta ennen kuin se palaa alkuperäiseen sävellajiin. Jos lauletaan The Star-Spangled Banner ja pysähdytään sanojen "lippumme oli vielä siellä" jälkeen, laulu kuulostaa siltä kuin se olisi pysähtynyt ilmaan. Se ei kuulosta valmiilta, ennen kuin se palaa kahden viimeisen rivin kohdalla ensimmäiseen sävelkorkeuteen.
Suurin osa länsimaisesta musiikista noin vuodesta 1600 lähtien perustuu duuri- tai molli-sävellajiin. Tätä tonaalisuusjärjestelmää käyttivät kaikki suuret säveltäjät aina 1900-luvulle asti sekä populaarimusiikissa ja useimmissa kansanmusiikkilajeissa. Beethovenin sinfonian kuunteleminen on kuin matka eri sävellajeihin, jonka lopussa palataan aina alkuperäiseen toonikalle. Joissakin tapauksissa, kuten Beethovenin viidennessä sinfoniassa, se voi alkaa mollissa ja päättyä duuriin. Tämä johtuu siitä, että molli voi kuulostaa levottomalta ja jännittyneeltä, mutta duuri kuulostaa iloisemmalta ja rennommalta.
Tonaalisuuden vastakohta on atonaalisuus. Atonaalinen teos on sellainen, jossa ei ole tunnetta kotiavaimesta. Jos soitat paljon satunnaisia nuotteja, kuulostat atonaaliselta. Schönberg oli yksi tunnetuimmista atonaalisen musiikin säveltäjistä. Hänen musiikkinsa ei tietenkään ole pelkkiä satunnaisia nuotteja (vaikka se saattaa kuulijan mielestä aluksi kuulostaa siltä), joten hänen oli löydettävä toinen tapa antaa musiikilleen muoto. Siksi hän keksi kahdentoista sävelen järjestelmän.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on tonaalisuus?
V: Tonaalisuus on musiikin järjestelmä, jossa käytetään duuri- tai molliasteikon nuotteja. Tällainen musiikki on tietyssä sävellajissa, ja lähes kaikki länsimainen musiikki on tonaalista.
Q: Mistä voi päätellä, onko jokin musiikkikappale tonaalinen?
V: Musiikkikappaleen tonaalisuuden voi todeta kuuntelemalla duuri- tai molliasteikon nuotteja. Jos nämä sävelet ovat läsnä, kappale on todennäköisesti tonaalinen.
K: Mitä tarkoittaa, kun kappale moduloi?
V: Modulaatio tapahtuu, kun sävellaji vaihtuu saman musiikkikappaleen sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että sävel siirtyy sävelkulusta toiseen ennen kuin palaa lopussa takaisin alkuperäiseen sävelkulkuunsa.
K: Eroaako atonaalisuus tonaalisuudesta?
V: Kyllä, atonaalisuus eroaa tonaalisuudesta siinä, että atonaalisessa kappaleessa ei ole kotiavaimen tuntua. Atonaalisissa kappaleissa on usein satunnaisia nuotteja ja kromaattisia asteikkoja, jotka eivät luo harmonian tai ratkaisun tunnetta kuten tonaalisissa kappaleissa.
Kysymys: Kuka oli yksi kuuluisa säveltäjä, joka kirjoitti atonaalista musiikkia?
V: Schönberg oli yksi kuuluisa säveltäjä, joka kirjoitti atonaalista musiikkia ja keksi kahdentoista sävelen järjestelmän vaihtoehtoiseksi tavaksi antaa sävellyksilleen muoto ja rakenne turvautumatta perinteisiin avaimiin ja asteikkoihin.
