Scale (musiikki) | joukko nuotteja niiden korkeuden mukaisessa järjestyksessä

Musiikissa asteikko on joukko säveliä, jotka on järjestetty sävelkorkeuden (eli taajuuden) mukaan. Jos asteikko alkaa sävelestä, jonka sävelkorkeus on alhaisin, ja etenee korkeimman sävelkorkeuden omaavaan säveleseen, asteikkoa kutsutaan nousevaksi. Jos asteikko alkaa korkeimman sävelen sävelestä ja laskee matalimman sävelen säveleseen, asteikkoa kutsutaan laskevaksi. Asteikot ovat usein samoja sekä nousevassa että laskevassa asteikossa, mutta tämä ei aina pidä paikkaansa. Hyvin usein asteikko on määritelty jonkin aikavälin (esimerkiksi oktaavin) yli. Yleisimmissä asteikoissa käytetään viiden, kuuden tai seitsemän eri sävelen välejä.

C-duuri asteikko. Kahdeksas sävel on oktaavin korkeampi kuin ensimmäinen sävel. Kolmannen ja neljännen nuotin väli (sävelkorkeusero) on pienempi. Samoin seitsemännen ja kahdeksannen nuotin välinen väli on pienempi.

Sama asteikko (C-duuri) pianon näppäimistöllä. Kahden vierekkäisen näppäimen välillä on puoli askelta (eli puoliväriä). Yleisimmissä duuriasteikoissa käytetään puoli askelta kolmannen ja neljännen nuotin sekä seitsemännen ja kahdeksannen nuotin välillä. C-duuriasteikko

Duuri ja molli asteikot

Suuret asteikot

Pianossa on valkoisia ja mustia näppäimiä. Jos aloitamme nuotista C ja soitamme jokaista valkoista näppäintä ylöspäin, kunnes tulemme seuraavaan C:hen, olemme soittaneet C-duuriasteikon. Siinä on kahdeksan säveltä, koska jokaisesta C:stä seuraavaan C:hen on kahdeksan säveltä: C, D, E, F, G, A, B, C.

Kunkin mustan näppäimen soittamalla nuotilla on kaksi nimeä: se voidaan nimetä sen jälkeisen nuotin tai sitä edeltävän nuotin mukaan. Esimerkiksi C:n jälkeistä mustaa näppäintä voidaan kutsua nimellä C♯ (cis). Terävä tarkoittaa korkeampaa sävelkorkeutta. Samaa nuottia voidaan kutsua myös nimellä D♭ (D-molli), koska se on nuotti ennen D:tä. Molli tarkoittaa matalampaa sävelkorkeutta.

Pianossa kahden vierekkäisen näppäimen välissä on puoli askelta (tai puoliastetta). Oikeanpuoleinen näppäin soittaa puolen askeleen korkeamman nuotin (terävä) ja vasemmanpuoleinen näppäin puolen askeleen matalamman nuotin (matala). Kolmannen ja neljännen nuotin sekä seitsemännen ja kahdeksannen nuotin välillä on siis vain puoli askelta. Kun asteikko aloitetaan seuraavasta valkoisesta näppäimestä (D), on koskettava kahta mustaa näppäintä^{[ permanent dead link]} saadaksemme saman asteikon, joista ensimmäinen koskee kolmatta nuottia ja toinen seitsemättä nuottia: D, E, F♯, G, A, B, C♯, D. Nousevan duuriasteikon kuvio on ylöspäin kokonainen porras, ylöspäin toinen kokonainen porras ja sitten puolikas porras, sitten kokonainen porras, kokonainen porras ja toinen kokonainen porras, sitten puolikas porras, jotta oktaavin voi suorittaa loppuun. Tämä esitetään usein seuraavasti: WWHWWWWH tai TTSTTTS (jossa T tarkoittaa säveltä ja S tarkoittaa puolikasta).

Asteikoissa käytetään joko pelkkiä teriä tai pelkkiä desejä, kun valitaan saman nuotin kaksi nimeä, silloin kun se on mahdollista. Seitsemän eri nuotin asteikossa kutakin kirjainta käytetään vain kerran. Tämä tarkoittaa sitä, että joissakin asteikoissa yksi tai kaksi nuottia on nimetty terällä tai lailla, vaikka ne soitetaan valkoisilla näppäimillä. Esimerkiksi C♯-duuriasteikossa kaikilla nuoteilla on nimenä terävä: C♯, D♯, E♯, F♯, G♯, A♯, B♯, C♯. Tässä asteikossa E♯ on F:ää soittavan näppäimen soittaman nuotin nimi ja B♯ on C:tä soittavan näppäimen soittaman nuotin nimi. D♭-duuriasteikossa käytetään samoja nuotteja, mutta niillä kaikilla on eri nimet: D♭, E♭, F, G♭, A♭, B♭, C, D♭.

Joskus duuriasteikko lauletaan sanoihin "do, re, mi, fa, so, la, ti, do" (solfège). Musikaalissa The Sound of Music Maria opettaa lapsia laulamaan opettamalla heille laulun nimeltä "Doe, a deer, a female deer". Jokainen rivi alkaa asteikon seuraavasta nuotista ja käyttää eri englanninkielistä sanaa jokaiselle nuotille ("doe", "ray", "me", "far", "sew", "la" ja "tea").

Molliasteikot

On olemassa myös molliasteikkoja. Ne toimivat samalla tavalla kuin duuriasteikot, mutta niissä käytetään erilaisia intervallikuvioita:

luonnonmollissa käytetään puoli askelta toisen ja kolmannen nuotin sekä viidennen ja kuudennen nuotin välillä. A-molli (luonnollinen molli) saadaan, kun lähdetään liikkeelle A:sta ja käytetään vain valkoisia näppäimiä: A, B, C, D, E, F, G, A.
harmoninen molli on sama kuin luonnollinen molli, paitsi että seitsemännen ja kahdeksannen nuotin välillä on vain puoli askelta. Jos käytetään edellisen esimerkin mukaisesti G:n ja A:n välissä olevaa mustaa näppäintä G:n sijasta (korottamalla sitä puolella askeleella), saadaan A, B, C, D, E, F, G♯, A.
melodinen molli: Askel F:stä G♯:hen on kolme puoli askelta, ja se on vaikea laulaa. Tästä syystä käytetään F♯:n sijasta F♯:ää, mutta vain asteikkoa ylöspäin mentäessä. Joitakin jazzmusiikin muotoja lukuun ottamatta käytetään luonnollista mollia asteikkoa alaspäin mentäessä: A, B, C, D, E, F♯, G♯, A, G, F, E, D, C, B, A.

Eri aikakausina käytetään eri asteikkoja

Perinteisessä länsimaisessa musiikissa käytetään yleensä seitsemää nuottia, ja ensimmäinen nuotti toistetaan (oktaavia korkeammalla tai matalammalla) oktaavin täydentämiseksi. Keskiajalla ja renessanssin aikana käytettiin useimmiten diatonista asteikkoa (pianon valkoiset koskettimet). Mustat koskettimet (joita kutsutaan akkordiksi) olivat harvinaisempia. Klassisella kaudella (1600-1900) käytettiin yleensä duuri- ja molliasteikkoja, kuten edellä on esitetty. Luonnollista mollia käytettiin vähemmän. Noin vuodesta 1900 alkaen on käytössä muitakin asteikkoja, esimerkiksi kromaattinen asteikko (12 puolisävelaskelta).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on asteikko musiikissa?

A: Musiikissa asteikko on joukko säveliä, jotka on järjestetty niiden korkeuden (taajuuden) mukaan.

K: Miten asteikot voidaan luokitella?

V: Asteikot voidaan luokitella joko nouseviksi tai laskeviksi riippuen siitä, aloitetaanko nuotit alimmasta sävelkorkeudesta ja edetään ylöspäin korkeimpaan vai aloitetaanko korkeimmasta sävelkorkeudesta ja edetään alaspäin alimpaan.

K: Ovatko asteikot aina samat, kun ne ovat nousevia ja laskevia?

V: Ei aina - joskus ne ovat erilaisia.

K: Mitä intervallia yleisimmät asteikot käyttävät?

V: Yleisimmissä asteikoissa käytetään viiden, kuuden tai seitsemän eri sävelen intervalleja.

K: Onko oktaavi esimerkki asteikossa käytettävästä intervallista?

V: Kyllä, hyvin usein asteikko määritellään oktaavin välein.

K: Mitä tarkoittaa, kun asteikko alkaa nuotilla, jonka sävelkorkeus on matalin?

V: Se tarkoittaa, että tällä nuotilla on alhaisin taajuus kaikista muista kyseisen asteikon nuotteista.