Sinfonia – mitä se on, rakenne ja tunnetut säveltäjät

Sinfonia on orkesterille sävelletty musiikkikappale. Se voi olla melko pitkä teos. Yleensä se on jaettu osiin, yleensä kolmeen tai neljään osaan, joita kutsutaan osiksi.

Sinfonian ensimmäinen osa voi olla nopea, usein sonaattimuotoinen osa. Toinen osa voi olla hidas osa. Kolmas osa voi olla menuetti tai scherzo ja trio. Neljäs osa voi olla nimeltään "finaali"; se voi olla rondo- tai sonaattimuotoinen tai näiden yhdistelmä. Sinfonian kirjoittamiseen on paljon erilaisia tapoja, mutta tätä kaavaa käytti Joseph Haydn, joka tunnetaan "sinfonian isänä", ja monet säveltäjät ovat sittemmin käyttäneet sinfonioissaan hänen kaavaansa.

Rakenne ja tyypilliset osat

Tyypillinen klassinen sinfonia on neliosainen, mutta muunnelmia on paljon (kolmiosainen, viisi- tai kuusiosainen jne.). Yleisimmät osien luonteet:

• Nopea ensimmäinen osa – usein sonaattimuotoinen, jossa esitellään teoksen pääteemat ja kehitetään niitä; merkintöinä esimerkiksi Allegro tai Allegro con brio.
• Hidas toinen osa – adagio, andante tai lento; tarjoaa usein kontrastin ja tunnelmallisen vastapainon.
• Minuetto tai scherzo ja trio – kolmas osa: klassisella kaudella menuetti, myöhemmin etenkin Beethovenin jälkeen scherzo (nopeampi, rytmisempi) yleistyi.
• Finaali – usein rondo, sonaattimuotoinen tai näiden yhdistelmä; tyypillisesti nopea ja päättäväinen osa, joka päättää teoksen.

Lisäksi sinfonioissa käytetään usein eri muotorakenteita, kuten teemasta ja muunnelmista koostuvaa muotoa, fuugaa tai vapaampaa vapaamuotoista kehittelyä. Sävellysteknisesti keskeistä on temaattinen kehittely: teemat eivät vain toistu vaan muuttuvat ja rakentuvat teoksen kuluessa.

Soittokunta, kokoonpano ja johtaja

Sinfoniaesityksissä käytetty orkesteri voi vaihdella, mutta tyypillinen sinfoniaorkesteri sisältää:

• jouset (viuluista kontrabassoon)
• puupuhaltimet (puhaltimia kuten poikkihuilu, oboe, klarinetti, fagotti)
• torvet ja pasuunat sekä joskus käyrätorvet
• perkussiot (rumpu, symbaalit ja muu lyömäsoitinarsenaali)
• joissakin teoksissa myös harppu, piano tai kuoro

Suuremmissa, romantiikan ja 1900-luvun sinfonioissa orkesteri voi olla hyvin laaja. Lisäksi sinfonian esityksessä johtajalla (kapellimestarilla) on olennainen rooli muotoilussa, tempovalinnoissa ja dynamiikassa.

Historia lyhyesti

Sinfoniaperinne kehittyi 1700-luvulla, jolloin Joseph Haydn vakiinnutti neliosaisen muodon ja kehitti teemojen kehittelyä. Mozart jatkoi muodon kehittämistä ja kirjoitti useita mestarillisia sinfonioita. Ludwig van Beethoven teki sinfonialle suuren muutoksen: hänen sinfoniansa laajensivat muotoa, lisäävät ilmaisullista jännitettä ja sisälsivät uudenlaisia musiikillisia tehtäviä (esim. 9. sinfonian kuoro-osuus).

Romantiikan aikana sinfonia muuttui usein henkilökohtaisemmaksi ja ohjelmallisemmaksi (esim. Berlioz, Tšaikovski, Mahler). 1900-luvulla säveltäjät tutkivat uusia sointivärejä, rytmejä ja rakenneratkaisuja (esim. Sibelius, Šostakovitš, Mahlerin laajat orkesterikokoonpanot).

Tunnettuja sinfoniasäveltäjiä ja esimerkkejä

Tunnetuimpia sinfonioiden säveltäjiä ovat Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart, Ludwig van Beethoven, Franz Schubert, Felix Mendelssohn, Robert Schumann, Anton Bruckner, Johannes Brahms, Pjotr Tšaikovski, Gustav Mahler, Jean Sibelius ja Dmitri Šostakovitš.

Monilla näistä säveltäjistä on useita tunnettuja sinfonioita, joista muutamia esimerkkejä:

• Haydn: "Lontoon sinfoniat" ja hänen 104 sinfoniaansa, joissa muodot muotoutuivat klassisiksi.
• Mozart: sinfonia nro 40, nro 41 ("Jupiter") — mestarillinen melodian ja harmonian käyttö.
• Beethoven: sinfonia nro 3 ("Eroica"), nro 5, nro 9 (kuoro-osuus) — uuden aikakauden avaajia.
• Tšaikovski: sinfoniat nro 4, 5 ja 6 ("Patetinen") — voimakkaasti ilmaisullisia ja orkesteriväreiltään rikkaita.
• Mahler: erittäin laajamittaiset sinfoniat (esim. 2., 5., 8.), joissa orkesteri ja usein kuoro saavuttavat valtavia mittasuhteita.
• Sibelius: sinfoniat, erityisesti nro 2 ja nro 5, joissa kansallinen sävy ja skandinaavinen atmosfääri näkyvät.
• Šostakovitš: 20. vuosisadan merkittävä sinfonikko, mm. sinfonia nro 5 ja nro 10 heijastavat historiallista ja henkilökohtaista jännitettä.

Kesto, ilmaisu ja tarkoitus

Sinfoniat voivat kestää muutamasta kymmenestä minuutista yli tunnin riippuen säveltäjästä ja teoksen laajuudesta. Niiden tarkoitus on usein musiikillinen kehittely, tunneilmaisu, idean tai dramaturgian rakentaminen — joskus myös kuvata tarinaa tai ohjelmaa (programmusic).

Merkitykset ja muut käyttötavat

Sana "sinfonia" tulee kreikan sanoista "sym" (yhdessä) ja "phone" (ääni).

"Sinfoninen" tarkoittaa "kuin sinfonia". Sitä käytetään usein kuvaamaan musiikkia, joka on melko pitkää ja jossa sävelet kehittyvät pitkän ajan kuluessa.

Suurta orkesteria kutsutaan usein "sinfoniaorkesteriksi". Tällä erotetaan se pienestä orkesterista, jota kutsutaan "kamariorkesteriksi".

Sinfonian käsite on siis sekä historiallinen että elävä: sen muodot ja koristeet ovat muuttuneet vuosisatojen aikana, mutta perusajatus – moniosainen orkesteriteos, jossa teemat kehittyvät ja muuntuvat – on säilynyt. Sinfonia on edelleen keskeinen laji klassisessa ja nykymusiikissa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sinfonia?

K: Kuinka monta osaa sinfoniassa yleensä on?

K: Minkä tyyppinen osa on usein sinfonian ensimmäinen osa?

K: Minkä tyyppinen osa on sinfonian toinen osa?

K: Minkä tyyppisiä osia voivat olla kolmas ja neljäs osa?

K: Kuka tunnetaan "sinfonian isänä"?

K: Miten monet säveltäjät ovat sittemmin käyttäneet Haydnin kaavaa omissa sävellyksissään?

Hae kirjaimella