Upton Beall Sinclair (20. syyskuuta 1878 - 25. marraskuuta 1968) oli yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän syntyi Baltimoreissa ja nousi tunnetuksi etenkin reformistista ja tutkivasta kirjallisuudesta. Hänen tunnetuin kirjansa on Viidakko (The Jungle) (1906), joka paljasti amerikkalaisen lihapakkausteollisuuden epäkohtia ja herätti laajaa julkista paheksuntaa. Viidakko vaikutti suoraan elintarvike- ja teurastusalan sääntelyuudistuksiin, kuten Pure Food and Drug Actin ja Meat Inspection Actin hyväksymiseen samana vuonna.
Sinclairilla oli vahvat sosialistiset näkemykset, ja monet hänen teoksistaan käsittelivät poliittista ja taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Hän kirjoitti yli 90 teosta eri lajeissa — romaaneja, esseitä, näytelmiä ja poliittisia pamfletteja — joilla hän pyrki vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tunnettuja teoksia Viidakon ohella ovat muun muassa romaani Oil!, joka kuvasi öljyteollisuuden vaikutusta yhteiskuntaan ja josta elokuvana vapaasti sovitettu versio on nimeltään There Will Be Blood.
Sinclair kartoitti myös ihmismielen ja henkisten kokemusten rajoja: hän julkaisi kirjan Mental Radio, jossa kertoi tehneensä telepaattisia kokeita vaimonsa kanssa. Teos oli kiistanalainen ja poikkesi monista hänen yhteiskunnallisista kirjoituksistaan, mutta kertoi hänen laajasta kiinnostuksestaan ihmismielen ilmiöihin.
Hän kirjoitti monia muita merkittäviä romaaneja ja yhteiskunnallisia tutkielmia. Hänen teoksensa The Flivver King käsitteli Ford Motor Companya ja sen vaikutuksia työntekijöihin ja yhteiskuntaan. Flivver King syntyi aikana, jolloin Fordin tehtaiden työntekijät yrittivät perustaa ammattiliittoja vastustaakseen työolojen ja palkan epäoikeudenmukaisuutta. Sinclairin laaja tuotanto sisälsi myös pitkäaikaisen sarjan, jonka päähenkilö oli Lanny Budd. Lanny Budd -kirjoja oli yksitoista (11), ja ne seurasivat päähenkilön elämää sekä tarkastelivat 1900-luvun ajan ajankohtaisia tapahtumia. Sarjan teos Dragon's Teeth (1942) toi Sinclairille Pulitzer-palkinnon vuonna 1943.
Politiikassa Sinclair oli alun perin vahvasti sosialistinen, mutta myöhemmin hän liittyi demokraattiseen puolueeseen. Hänet muistetaan erityisesti vuoden 1934 Kalifornian kuvernööriehdokkuudesta, jolloin hän kampanjoi Kalifornian kuvernööriksi EPIC-ohjelmalla (End Poverty in California). Hän ehdotti, että osavaltio perustaisi ja pyörittäisi uusia yrityksiä, joita osavaltio johtaisi auttaakseen työttömiä suuren laman vuoksi menettäneitä ihmisiä. Vaikka hänen ehdotuksensa herättivät laajaa mielenkiintoa ja kannatusta monien köyhempien luokkien keskuudessa, hän hävisi vaalit ja EPIC-ohjelma ei toteutunut laajassa mittakaavassa.
Sinclair oli myös aktiivinen kirjallisena ja poliittisena kommentaattorina koko elämänsä ajan, ja hänen teoksensa vaikuttivat sekä lainsäädäntöön että laajempaan julkiseen keskusteluun työoloista, elintarviketurvallisuudesta ja taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Hän kirjoitti myös runsaasti artikkeleita, esitelmiä ja kirjeitä, joissa käsitteli mm. työläisten oikeuksia, monopolien valtaa ja demokratian puolustamista.
Hän jäi eläkkeelle Buckeyen kaupungissa Arizonassa. Sinclairin perintö näkyy edelleen kirjallisuudessa, journalismissa ja yhteiskunnallisessa liikehdinnässä — hänestä tuli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista radikaaleista kirjailijoista, jonka teokset yhä tunnetaan ja luetaan ympäri maailmaa.