François-Marie Arouet (tunnetaan myös nimellä Voltaire) oli merkittävä ranskalainen filosofi ja kirjailija, joka vaikutti 1700-luvun valistuksen ajatteluun. Hän syntyi Pariisissa vuonna 1694 ja vietti osan lapsuudestaan Poitoussa. Voltaire kuoli Pariisissa vuonna 1778.
Elämä ja tausta
Voltaire syntyi porvarilliseen perheeseen ja sai hyvän kasvatuksen. Hän opiskeli muun muassa jesuiittojen koulussa ja alkoi varhain kirjoittaa runoja ja satiireja. Nuoruudessaan hän joutui muutaman kerran vankeuteen ja riitoihin vallassa olleiden kanssa, koska hänen kirjoituksensa kritisoivat auktoriteetteja ja tabuja. Hän otti käyttöönsä kirjailijanimen "Voltaire" 1700-luvun alussa.
Vuosina 1726–1729 Voltaire vietti Englannissa maanpaossa. Siellä hän tutustui englantilaiseen yhteiskuntaan, brittiläisiin valistusajatuksiin ja luonnontieteelliseen ajatteluun. Hän arvosti erityisesti John Locken ajatuksia ja oli vaikuttunut myös Isaac Newtonin tieteellisestä perinnöstä.
Ajattelu ja poliittiset näkemykset
Voltaire vastusti monia aikansa käytäntöjä: hän kritisoi muun muassa kirkkoa, sen valtaa ja uskonkappaleisiin perustuvaa suvaitsemattomuutta. Hän korosti järjen, tiedon ja suvaitsevaisuuden merkitystä. Voltaire ei kannattanut suoraa demokratiaa samalla tavalla kuin monet myöhemmät aatteet; hän piti parempana hallintomuotona viisaiden ja valistuneiden johtajien ohjaamaa valtiota ja uskoi, että maata olisi hyvä johtaa järkevästi toimiva, vahva kuningas — tosin tällainen "valaistunut monarkki" tarkoitti hänen käsityksessään hallitsijaa, joka salli sananvapauden ja uudistukset.
Voltaire muistetaan erityisesti sananvapauden, oikeudenmukaisuuden ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolustajana. Hän osallistui näkyvästi oikeustapauksiin ja kampanjoihin, joissa hän puolusti väärin tuomittuja ihmisiä, ja iskulause "Écrasez l'infâme" (tuhotkaa julmuus/tyhmyys) kuvastaa hänen vastustustaan fanatismia ja sortoa kohtaan.
Kirjallinen tuotanto
Voltaire oli tuottelias kirjoittaja: hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä, historiateoksia ja filosofisia kertomuksia. Häneltä tunnetaan erityisesti satiirinen ja opetuksellinen romaani Candide, joka ilmestyi vuonna 1759 ja on yhä laajalti luettu. Hän kirjoitti myös näytelmiä, kuten teokset, joista monet saivat aikanaan suosiota. Monet hänen teoksistaan arvostelivat Ranskan yhteiskuntaa ja kirkon vaikutusta.
Kirjoitustensa ja julkisten lausuntojensa vuoksi Voltaire oli osin epäsuosittu omana aikanaan, mutta hänen ajatuksensa levisivät laajalti ja myöhemmin, erityisesti Ranskan vallankumouksen aikaan, hänestä tuli yksi valistuksen esikuvista. Voltaire kirjoitti myös paljon tiedeaiheista ja harrasti luonnontieteitä; hän seurasi tarkasti aikansa tutkimusta ja keskusteluja.
Uskonto ja deismi
Voltaire uskoi jonkinlaiseen Jumalaan, mutta hän ei omaksunut kristinuskon järjestäytyneen opin mukaista henkilökohtaista ja interventoivaa Jumalakäsitystä. Hänen uskontokäsityksensä luokitellaan usein deismiksi: deistit uskoivat Luojaan mutta vastustivat kirkon dogmeja ja ihmettelivät auktoriteetin kyseenalaistamista. Voltaire vaati uskonnollista suvaitsevaisuutta ja oikeutta yksilöiden omantunnonvapauteen, minkä vuoksi hän arvosteli erityisesti kirkon poliittista valtaa ja superstitiota.
Hänen ristiriitansa kirkon kanssa vaikutti myös siihen, miten häntä kohdelltiin kuoleman jälkeen; perinteisesti on mainittu, että hänelle ei myönnetty kirkollista hautausta konservatiivisten näkemysten vuoksi.
Vaikutus ja perintö
Voltaire on yksi merkittävimmistä valistuksen ajattelijoista. Hänen kriittinen tyylinsä ja selkeät argumenttinsa edistivät järjen, tieteellisen ajattelun ja yksilönvapauksien arvostusta. Hän piti yhteyksiä moniin ajan merkittäviin vaikuttajiin, myös Euroopan hovihenkilöihin, ja käytti asemaansa vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kun hän kuoli 83-vuotiaana, Voltaire oli monien ranskalaisten ja eurooppalaisten silmissä hahmo, joka edusti valistuksen ihanteita ja taisteli suvaitsemattomuutta vastaan.
Voltairen elämä ja teokset ovat yhä keskeinen osa valistuksen historiaa. Hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet ajatuksiin ihmisoikeuksista, uskonnollisesta vapaudesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta, ja ne luetaan edelleen sekä filosofian että kirjallisuuden opiskelussa.
