John Locke (lausutaan /ˈlɒk/; 29. elokuuta 1632 - 28. lokakuuta 1704), joka tunnetaan nimellä liberalismin isä, oli englantilainen filosofi ja lääkäri. Hänen yhteiskuntasopimusteoriaa koskevat kirjoituksensa vaikuttivat Voltaireen ja Rousseauhun, moniin skotlantilaisiin valistusajattelijoihin ja amerikkalaisiin vallankumouksellisiin. Hänen ajatuksensa mainitaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa.

Elämä ja ura

Locke syntyi 29. elokuuta 1632 Wringtonissa, Somersetissä, puritaaniperheeseen. Hän opiskeli ensin Westminster Schoolissa ja sitten Christ Church -korkeakoulussa Oxfordin yliopistossa, missä hän sai lääketieteen ja filosofian opinnot. Opintojensa jälkeen Locke työskenteli sekä yliopistossa että lääkärinä. Hän tuli lähelle politiikan piirissä vaikuttanutta Anthony Ashley Cooperia (herttua Shaftesbury), jolle hän toimi lääkärinä ja sihteerinä. Tämä suhde vaikutti merkittävästi hänen poliittiseen ajatteluunsa ja uransa kulkuun.

Vuonna 1683 poliittisen epäluottamuksen ja vainon vuoksi Locke pakeni hetkeksi Alankomaihin, missä hän jatkoi kirjoitustyötään. Hän palasi Englantiin 1689 Glorious Revolutionin jälkeen ja vietti loppuelämänsä lähinnä kirjoittamalla filosofisia ja poliittisia teoksia sekä neuvoen nuoria aristokraatteja. Locke kuoli 28. lokakuuta 1704 Oatesin kartanossa Essexissä.

Keskeiset teokset

Locken tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa:

  • An Essay Concerning Human Understanding (yleensä julkaistu 1690): teos, jossa Locke kehittää empirististä epistemologiaansa ja esittelee ajatuksen, että mieli on syntyessään tyhjä taulu (tabula rasa).
  • Two Treatises of Government (ilm. 1689): poliittinen työ, jossa hän puolustaa luonnonoikeuksia, valtion legitimiteetin perustuvan yksilöiden suostumukseen ja oikeutta kapinaan tyranniaa vastaan.
  • Letters Concerning Toleration (1690): kirjoituksia uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, joissa Locke esittää monia, mutta ei täysin rajattomia, argumentteja uskonnollisen vapauden puolesta.
  • Some Thoughts Concerning Education (1693): neuvokirja kasvatuksesta ja koulutuksesta, jossa Locke korostaa järjen harjoittamisen ja hyvien tapojen merkitystä.

Filosofia ja keskeiset käsitteet

Locke on keskeinen hahmo empirismin historiassa. Hän katsoi, että kaikki tieto juontuu kokemuksesta: joko aistihavainnoista (sensation) tai mielen reflektiosta (reflection). Tästä seuraa hänen kuuluisa ajatus tabula rasasta — että ihminen syntyy ilman synnynnäisiä ideoita ja että käsityksemme maailmasta muodostuvat kokemuksen kautta.

Locke myös eritteli ominaisuuksia primaarisiin ja sekundaarisiin: primaariset ominaisuudet (kuten muoto, liiketila, laajuus) ovat itsessään esineissä, kun taas sekundaariset ominaisuudet (esim. väri, maku, ääni) syntyvät esineen ja havaitsijan välisestä suhteesta.

Hänen henkilöllisyyteen liittyvä teoriansa korostaa tietoisuuden ja muistojen jatkuvuutta: henkilö säilyy samana, kun tietoisuus jatkuu ja muisti yhdistää mennyt toiminta nykyiseen minäkokemukseen. Tämä eroittaa henkilöä biologisesta ihmisestä tai sielusta peräisin olevasta käsitteestä.

Politiikka ja vaikutus

Locken poliittinen ajattelu painottaa yksilön luonnollisia oikeuksia — elämään, vapauteen ja omaisuuteen — sekä poliittisen vallan legitimiteetin perustuvan kansan suostumukseen. Hän puolustaa hallinnon rajoittamista, vallan erottelua (lainsäädäntö vs. toimeenpaneva valta) ja kansalaisten oikeutta kumouttaa hallinto, joka rikkoo luonnollisia oikeuksia.

Nämä ajatukset muovasivat merkittävästi valistuksen poliittista keskustelua Euroopassa ja Atlantin toisella puolella. Locke on yksi tärkeimmistä ajattelijoista, joihin Yhdysvaltain perustajat ja muut liberaalit teoriat viittaavat.

Uskonto, suvaitsevaisuus ja kasvatus

Locke kannatti laajaa uskonnollista suvaitsevaisuutta ja uskoi, ettei valtio saa pakottaa uskontoa sydämen vakaumukseen. Hänen suvaitsevaisuuden periaatteensa kuitenkin sisälsivät poikkeuksia: hän ei halunnut laajaa poliittista oikeuksien takaamaa lojaaliutta katolisille tai ateisteille tietyissä historiallisissa ja poliittisissa oloissa, mikä heijastaa oman aikansa pelkoja ja rajoituksia.

Kasvatuksen alalla Locke korosti järjen harjoittamista, hyviä tapoja ja käytännön kasvatusta enemmän kuin pelkkää klassista kirjallisuutta. Hänen neuvonsa vaikuttivat myöhempiin käsityksiin koulutuksesta ja lasten kasvatuksesta.

Perintö

Locken teokset vaikuttivat laajasti niin filosofiaan, poliittiseen teoriaan kuin käytännön politiikkaankin. Häntä pidetään modernin liberalismin perustajana ja yhtenä merkittävimmistä empirismin edustajista. Hänen ajatuksensa ihmisoikeuksista, valtion rajallisesta vallasta ja oppimisen kokemuksellisuudesta ovat yhä osa nykyisiä keskusteluja etiikasta, politiikasta ja kasvatuksesta.

Locken tuotannon ja vaikutuksen laajuus näkyy hänen vaikutuksessaan valistusajattelijoihin, oikeusfilosofiaan ja modernien demokratioiden periaatteisiin.