William James

Epistemologia

James oli pragmatisti. Hän määritteli todelliset uskomukset sellaisiksi, jotka osoittautuvat hyödyllisiksi uskovalle. Totuus on todennettavissa (testattavissa), kun ajatukset ja väitteet vastaavat todellisia asioita ja myös "sopivat yhteen" tai ovat yhtenäisiä, kuten palapelin palat sopivat yhteen. Nämä "totuudet" vahvistetaan havaituilla tuloksilla, kun niitä sovelletaan käytäntöön. . ^p427

"Totuuden muinaisimmat osat... olivat kerran muovia. Niitä kutsuttiin totuudeksi inhimillisistä syistä... Puhtaasti objektiivista totuutta..., ei löydy mistään... Syyt, joiden vuoksi kutsumme asioita todeksi, ovat syy siihen, miksi ne ovat totta, sillä 'olla totta' tarkoittaa vain tämän avioliittofunktion suorittamista." hän kirjoitti. "Avioliittofunktio" on "aikaisempien kokemuksen osien naittamista uudempiin osiin".^p83

Jaakobin maailmankatsomus oli pragmatismin mukainen, ja hän totesi, että minkä tahansa totuuden arvo riippui siitä, miten hyödyllinen se oli sen haltijalle. Maailma on erilaisten kokemusten mosaiikki, jota voidaan ymmärtää vain "radikaalin empirismin" avulla. Radikaali empirismi, joka ei liity jokapäiväiseen tieteelliseen empirismiin, väittää, että maailmaa ja kokemusta ei voida koskaan pysäyttää täysin objektiiviseen analyysiin. Tarkkailijan mieli ja pelkkä havainnon teko vaikuttavat minkä tahansa totuutta koskevan empiirisen lähestymistavan lopputulokseen. Mieli, sen kokemukset ja luonto eivät ole erotettavissa toisistaan. Jamesin painotus moninaisuudesta ihmisen oletusarvoisena olotilana on säilyttänyt vahvan vaikutuksensa amerikkalaisessa kulttuurissa, erityisesti liberaalien keskuudessa. Jamesin kuvaus mielen ja maailman yhteydestä, jota hän kuvasi "tajunnanvirraksi", vaikutti suoraan ja merkittävästi avantgardistiseen ja modernistiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen.

Kirjassaan What pragmatism means James kirjoittaa, että hänen oman totuusoppinsa keskeinen kohta on lyhyesti sanottuna se, että "totuudet syntyvät tosiasioista, mutta ne sukeltavat jälleen eteenpäin tosiasioihin ja lisäävät niitä; ja nämä tosiasiat taas luovat tai paljastavat uuden totuuden (sana on välinpitämätön), ja niin edelleen loputtomiin". 'Faktat' itsessään eivät sillä välin ole totta. Ne yksinkertaisesti ovat. Totuus on niiden uskomusten funktio, jotka alkavat ja päättyvät niiden joukossa".