Objektiivisuus — määritelmä, merkitykset ja esimerkit

Tutustu objektiivisuuden määritelmään, eri merkityksiin ja selkeisiin esimerkkeihin — käytännön opas kriittiseen ajatteluun ja neutraaliin tiedon arviointiin.

Objektiivisuus voi tarkoittaa:

• Puolueettomuutta tai neutraaliutta — esimerkiksi uutisoinnissa ja oikeudellisessa päätöksenteossa tarkoitetaan usein sitä, että arviointi tai toiminta ei perustu arvioijan henkilökohtaisiin mieltymyksiin, etuihin tai ennakkoasenteisiin.
• Riippumattomuutta havainnoista — tieteessä objektiivisuus merkitsee pyrkimystä siihen, että mittaukset, havainnot ja johtopäätökset ovat toistettavissa ja riippumattomia tutkimuksen tekijästä.
• Mittaamiseen perustuvaa tiedonantoa — objektiiviset väitteet nojautuvat havaittaviin todisteisiin, mitattaviin suureisiin ja selkeästi määriteltyihin menetelmiin.
• Ulkoisen todellisuuden kuvaamista — filosofiassa objektiivisuudella voidaan tarkoittaa pyrkimystä kuvata asioita sellaisina kuin ne itsessään ovat, erillään yksilön subjektiivisista kokemuksista.

Selkeä ero syntyy usein objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välillä: subjektiivinen arvio perustuu yksilön tunteisiin, mieltymyksiin tai näkemykseen (esim. "pidän kahvista"), kun taas objektiivinen väite pyrkii perustumaan mitattaviin faktoihin tai yleisesti hyväksyttyihin kriteereihin (esim. "veden kiehumispiste on 100 °C merenpinnan tasolla").

Esimerkkejä eri konteksteista:

• Journalismi: objektiivinen uutisointi erottaa faktat ja kommentit; lähteet mainitaan ja näkökulmat esitetään selkeästi erillään.
• Tiede: kokeellinen asettelu, kaksoissokkoutus, toistettavuus ja vertaisarviointi ovat keinoja vähentää tutkijan subjektiivisuutta.
• Oikeus: tuomarin puolueettomuus ja tasapuolinen käsittely osapuolten välillä edellyttävät objektiivisuuden periaatteita.
• Arviointi ja mittaaminen: esimerkiksi standardoidut testit tai numeeriset mittarit mahdollistavat vertailun ilman vahvaa henkilökohtaista vaikutusta.
• Arkielämä: silloin kun tehdään päätöksiä (esim. hankinta, rekrytointi), objektiivisuus voi tarkoittaa selkeästi määriteltyjä arviointikriteerejä ja niiden noudattamista.

Keinoja lisätä objektiivisuutta käytännössä:

• käytä standardoituja ja läpinäkyviä menetelmiä; dokumentoi vaiheet
• hyödynnä kvantitatiivisia mittareita ja tilastollisia testejä, kun se on mahdollista
• erota faktat mielipiteistä: merkitse arvioinnit ja oletukset näkyvästi
• hanki riippumattomia arvioita tai vertaisarviointia
• käytä sokko- tai kaksoissokkomenetelmiä, jos koeasetelma sen sallii
• paljasta mahdolliset intressiristiriidat ja omat ennakkoasetelmat

Rajoitukset ja kriittiset näkökulmat:

• täydellinen objektiivisuus on usein tavoite, ei aina täysin saavutettavissa oleva tila — tutkimuskysymukset, käsitteiden määrittelyt ja konteksti vaikuttavat aina näkemyksiin
• kielen, kulttuurin ja teoreettisten lähtökohtien valinnat muokkaavat havaintoja ja tulkintoja
• joissain ihmiselämän osa-alueissa (esim. estetiikka, tunnekokemukset) subjektiivisuus on olennainen eikä objektiivisuus aina sovellu mittariksi

Arviointilista — muutama kysymys, jota voi käyttää objektiivisuuden arviointiin:

• Perustuuko väite mitattaviin todisteisiin tai selkeisiin kriteereihin?
• Onko menetelmä kuvattu avoimesti niin, että muut voivat toistaa sen?
• Onko huomioitu ja merkitty mahdolliset ennakkoasenteet tai intressiristiriidat?
• Onko erotettu faktat ja tulkinnat tai mielipiteet?

Yhteenvetona: objektiivisuus tarkoittaa useimmiten pyrkimystä perustella väitteet ja päätökset riippumattomilla, toistettavilla ja läpinäkyvillä perusteilla. Se on sekä työkalu että arvo, jota käytetään eri aloilla vähentämään subjektiivisten tekijöiden vaikutusta. Samalla on tärkeää tunnistaa objektiivisuuden rajat ja se, milloin subjektiivinen näkökulma on tarkoituksenmukainen ja arvokas.

Hae kirjaimella