Wrangell-vuoristo (Alaska): tulivuoret, huiput ja kansallispuisto

Wrangell-vuoristo on korkea vuoristoalue Alaskan itäosassa Yhdysvalloissa. Suuri osa vuoristosta sijaitsee Wrangell-Saint Eliasin kansallispuistossa ja luonnonsuojelualueella. Wrangell-vuoristo on syntynyt tulivuorista. Siellä sijaitsevat korkeat tulivuorihuiput, kuten Mount Blackburn ja Mount Sanford, jotka kohoavat yli 4 900 metrin korkeuteen. Vuoristo on saanut nimensä Mount Wrangellin mukaan, joka on yksi maailman suurimmista kilvitulivuorista. Se on myös alueen ainoa vuori, joka on aktiivinen tulivuori, ja sen huipulta nousee ajoittain kaasupilviä ja kuumien lähteiden höyryä.

Sijainti ja maantiede

Wrangell-vuoristo sijaitsee Saint Elias -vuoriston luoteispuolella ja Chugach-vuoriston koillispuolella. Alueella on laajoja, jyrkkiä huippuja, syviä laaksoja ja suuria jäätikkökenttiä. Monet vuoret nousevat suoraan jäätiköiden reunamilta, mikä luo näyttäviä kontrasteja ja vaikeuttaa maaston läpikulkua.

Geologia ja tulivuoritoiminta

Wrangellien maaperä ja huiput ovat peräisin vulkaanisesta toiminnasta ja voimakkaasta tektonisesta kuormituksesta, joka liittyy Tyynenmeren ja Pohjois-Amerikan laattojen törmäykseen. Alueella on sekä laakeita kilpitulivuoria että jyrkempiä kerrostulivuoria. Mount Wrangell on laaja kilvitulivuori, jonka kraatterissa ja huipun ympäristössä esiintyy edelleen heikkoa vulkaanista aktiivisuutta, kuten fumaroleja. Vaikka suurin osa tulivuorista on nykyisin passiivisia, geologinen historia näkyy selvästi koko maisemassa.

Huiput, jäätiköt ja vesistöt

Wrangell-vuoristossa on useita yli 4 000 metrin huippuja ja laajoja jäätiköitä, jotka muovasivat alueen laaksoja ja jokien uomia. Tunnettuja jäätikköalueita ovat muun muassa Nabesna- ja Root-/Kennecott-jäätiköt sekä monet pienemmät laaksojäätiköt. Jäätiköt ruokkivat lukuisia jokia ja laguuneja, ja useat laajat jäätikkökentät jatkuvat yli vuoriston ja alas rannikon tasangoille asti.

Ilmasto ja vaikutus alueeseen

Wrangell-vuoristolla ilmasto vaihtelee paljon riippuen korkeudesta ja sijainnista. Vuorot estävät lämpimän, kostean ilman pääsyn Tyynen valtameren yli, joten alueen pohjoispuoliset alueet ovat talvisin erittäin kylmiä ja kuivia. Samalla rannikolla ja eteläisemmillä rinteillä voi esiintyä runsaita sadekausia ja tiheämpää vuoristofrohavaa, mikä suosii jäätiköiden muodostumista näillä vuorilla.

Luonto ja eläimistö

Alueen kasvillisuus vaihtelee alankoalueiden boreaalisesta metsästä ylöspäin levenevään tundraan ja kivikoihin yläosissa. Eläimistöön kuuluvat mm. Dallinpeurat (Dall sheep), karibut, hirvet, ruskeakarhut (grizzly), sudet ja ketut sekä lintuina mm. kotkat ja monet vesilinnut. Jäätiköiden ja korkeiden huippujen välisissä laaksoissa elää myös pienempiä nisäkkäitä, kuten naaleja ja myyriä.

Ihmistoiminta, historia ja suojelu

Alueella on pitkät inhimillisen läsnäolon perinteet: alkuperäiskansat (erityisesti paikalliset Athabaskan-heimon ryhmät) ovat käyttäneet vuoristoalueen resursseja vuosisatojen ajan. 1900-luvulla alueella oli kaivostoimintaa, ja esimerkiksi Kennecottin kuparikaivokset tunnetaan alueen teollisesta historiasta. Nykyisin suurin osa Wrangell-vuoristosta kuuluu Wrangell–St. Eliasin kansallispuistoon ja luonnonsuojelualueeseen, joka on yksi Yhdysvaltojen suurimmista suojelualueista (noin 53 000 km²) ja osa laajempaa UNESCO-maailmanperintökohdetta Kluane/Wrangell–St. Elias/Glacier Bay/Tatshenshini-Alsek.

Käynti ja turvallisuus

Wrangell-vuoristo on syrjäinen ja vaikeakulkuinen alue, jossa liikkuminen vaatii huolellista suunnittelua. Useimpiin osiin pääsee vain pienkoneilla, veneellä tai pitkien maayhteyksien kautta (esim. McCarthy–Chitina–reitit ja paikalliset metsätiet). Vierailijoiden tulee huomioida arktinen sää, nopeasti muuttuvat olosuhteet, petoeläinten mahdollisuus ja jäätikköjen aiheuttamat vaarat (kuten railot). Kansallispuiston viranomaiset tarjoavat tietoa retkeily- ja varotoimista; backcountry-retkille kannattaa ilmoittautua ja varautua itsenäiseen liikkumiseen pitkän välimatkan vuoksi.

Yhteenveto: Wrangell-vuoristo on geologisesti monimuotoinen ja maisemallisesti vaikuttava vuoristoalue, jossa yhdistyvät korkeat tulivuorihuiput, laajat jäätikköalueet ja rikas luonto. Alueen suojelu kansallispuistona turvaa sen erikoisen ympäristön ja kulttuuriperinnön, mutta sen ääriarot ja ilmastonmuutoksen vaikutukset asettavat haasteita tulevaisuudelle.

Suurimmat piikit

Wrangell-vuoristoon kuuluu 12 Alaskan yli 40:stä yli 4 000 metrin huipusta.

• Mount Blackburn, 4 996 m, ja East Summit, 4 964 m, 16 286 ft.
• Mount Sanford], 16 237 jalkaa (4 949 m), ja South Peak, 13 654 jalkaa (4 162 m).
• Mount Wrangell, 4 317 m (14 163 jalkaa) ja West Summit, 4 271 m (14 013 jalkaa).
• Atna Peaks, 4 225 m (13 860 ft)
• Regal Mountain, 4 220 m (13 845 ft)
• Mount Jarvis, 4 091 m (13 421 jalkaa) ja North Peak, 3 970 m (13 025 jalkaa).
• Parka Peak, 4 048 m (13 280 ft)
• Zanetti-vuori, 3 965 m (13 009 ft)

Toinen merkittävä vuori on Mount Drum, joka on 3 661 metriä korkea ja joka näkyy jo kaukaa.

Mount Sanford


Retkeilijät Sanford-vuoren ja Drum-vuoren välisellä solalla.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Missä Wrangell-vuoristo sijaitsee?

K: Mikä on sen kansallispuiston nimi, joka kattaa suuren osan Wrangell-vuorista?

K: Miten Wrangell-vuoristo muodostui?

Kysymys: Mitkä ovat Yhdysvaltojen toiseksi ja kolmanneksi korkeimpien, Wrangell-vuoristossa sijaitsevien tulivuorten nimet?

Kysymys: Mikä on maailman suurimman Wrangell-vuoristossa sijaitsevan kilvetulivuoren nimi?

K: Mikä vuoristo on ainoa aktiivinen tulivuori?

Kysymys: Miksi Wrangell-vuoriston pohjoispuoliset alueet ovat talvella Pohjois-Amerikan kylmimpiä alueita?

Hae kirjaimella