Jurtta (ger): perinteinen mongolialainen siirrettävä teltta ja nomadien asumus

Tutustu jurttaan (ger): mongolialainen perinteinen siirrettävä teltta, kestävä nomadien asumus — kulttuuriperintöä, käytännöllisyyttä ja ainutlaatuista elämäntapaa.

Tekijä: Leandro Alegsa

13-01-2026 14:00

Jurtta, joka tunnetaan myös nimellä ger mongoliksi, on siirrettävä, pyöreä teltta. Se on päällystetty nahoilla tai huovalla. Jurttaa käyttävät yleisesti nomadit Keski-Aasian laidunmailla.

Rakenteen perusosat

Jurtta rakentuu kevyistä, helposti kasattavista osista, jotka kulkevat helposti mukana. Tärkeimmät osat ovat:

Tuubit (seinäristikko, usein kutsutaan kerekeksi) – puinen ristikkoseinä, joka muodostaa pyöreän rungon ja voidaan taittaa kasaan kuljetusta varten.
Kattoparrut (tai puuparrut) – pitkät puupalikat, jotka kannattavat katon ja johtavat savunpoistoaukon luo.
Toono – keskellä katon huippua oleva pyöreä aukko, joka päästää valon ja savun ulos; usein koristeltu ja tärkeä ilmanvaihdon kannalta.
Huopa- tai nahkapeite – eristävä kerros, joka peittää rungon; perinteisesti lampaanvillahuovasta tehty huopa pitää lämmön ja suojaa sateelta.
Lattia ja sisustus – matot, vuodevaatteet ja kauniit tekstiilit luovat lämpimän ja kodikkaan tilan keskelle nomadielämää.

Materiaali ja eristys

Perinteiset jurttien peitteet ovat lampaanvillahuopaa tai nahkaa, jotka eristävät hyvin kylmää vastaan ja tuntuvat miellyttäviltä. Puuosat tehdään yleensä kevyestä puusta kuten saarestä tai kuusesta, jotta ne ovat kestäviä mutta kuljetettavia. Usein huopakerroksia on useampia tuulensuojan ja lämpöeristyksen parantamiseksi.

Käyttö ja elinkaaren ominaisuudet

Jurtta on suunniteltu puoliksi pysyväksi, puoliksi siirrettäväksi asumukseksi: se pystytetään, kun eläimet laiduntavat tietyllä alueella, ja puretaan helposti ennen pitkää muuttoa toiseen paikkaan. Rakentaminen voi onnistua parin tunnin tai muutaman ihmisen voimin, kun aikaisempi rakenneosa on tuttu.

Ilmasto, lämmitys ja ilmanvaihto

Mongolialaisessa jurtassa on usein keskellä puu- tai metallinen liesi, jonka savupiippu johtaa toono-aukkoon. Toono toimii sekä valonlähteenä että savunpoistona, mutta samalla se tarjoaa ilmanvaihdon ja mahdollistaa tulenkäytön myös talvella. Huovakerrokset eristävät tehokkaasti kylmiltä tuulilta ja pakkaselta.

Kulttuurinen merkitys

Jurtta ei ole vain käytännöllinen asumus, vaan myös kulttuurinen symboli nomadien elämäntavasta. Sen sisustus, koristeet ja sijoittelu voivat kertoa perheen asemasta, perinteistä ja kylän tavat. Jurtta on usein keskusta sosiaaliselle elämälle, vastaanotoille ja juhlahetkille.

Alueelliset erot ja nykyaikaiset sovellukset

Keski-Aasiassa jurttaa kutsutaan eri kielissä eri termeillä (esim. yurt englanniksi, mongoliksi ger) ja rakenne vaihtelee alueittain. Kyrgyzstanissa, Kazakstanissa ja Mongoliassa on omia tyylieroja, koristemalleja ja kokoja. Nykyään jurttia käytetään myös matkailussa (yurt-campit), retkeilymajoina ja modernisoituina versioina kaupunkien puutarhoissa tai tapahtumissa.

Yhteenveto

Jurtta on sopeutuva, energiatehokas ja helposti siirrettävä asumus, joka kuvastaa nomadisen elämäntavan vaatimuksia: kestävyys, lämmöneristys ja nopea pystytys. Sen muoto, materiaalit ja käytännöt ovat kehittyneet vuosisatojen aikana mutta säilyttäneet perusidean — kodin, joka seuraa laidunta ja ihmisiä.

Rakentaminen

Perinteiset jurtat koostuvat laajenevasta puisesta pyöreästä kehikosta, jossa on huopakate. Huopa on valmistettu lampaan villasta. Ulkorakenteiden valmistukseen tarvittavaa puuta ei löydy puutonilta aroilta.

Jurtta on suunniteltu purettavaksi ja sen osat kuljetetaan tiiviisti kameleilla tai jakeilla, jotta ne voidaan rakentaa uudelleen toisella paikalla. Täydellinen rakentaminen kestää noin 2 tuntia.