Kamelit ovat Camelidae-heimoon kuuluva nisäkäs. Kamelit muodostavat Camelus-suvun. Kameleita on kolme elävää lajia. Tunnetuimpia ovat dromedaari (yksi kyttyrä) ja baktriankameli (kaksi kyttyrä). Näiden lisäksi villi baktriankameli on genomiltaan erilainen ja erotetaan usein omaksi lajikseen (Camelus ferus) kotoperäisten ja kotoistettujen muotojen rinnalla. Kamelit ovat sopeutuneet elämään ankarissa olosuhteissa, erityisesti kuivissa ja karuissa aavikoissa ja aavikoituvissa alueissa.

Ulkonäkö ja sopeutumat

Kameleiden tunnetuin piirre ovat kyttyrät, jotka eivät varastoi vettä vaan rasvaa. Rasvavarastoista eläin voi saada energiaa pitkittyneissä ruokapulaolosuhteissa. Kameleilla on runsaasti fysiologisia ja käyttäytymiseen liittyviä sopeutumia kuivan ja kuuman ympäristön hallintaan: ne pystyvät säätelemään kehon lämpötilaa, niiden virtsa on hyvin tiivistä ja uloste kuiva, nenäkäytävät palauttavat kosteutta sisäilmaan, ja silmissä on pitkät ripset sekä sulkeutuvat sieraimet estämässä hiekanpölyä. Jalkapohjat ovat leveät ja pehmeät, jotta eläin ei uppoa hiekkaan, ja paksu turkki suojaa sekä auringolta että kylmältä.

Lajit ja levinneisyys

Camelius-suvun kolme elävää lajia ovat:

  • dromedaari (Camelus dromedarius) – yksi kyttyrä; yleinen Pohjois-Afrikassa, Arabian niemimaalla, Kaakkois-Aasiassa ja osissa Etelä-Aasiaa. Dromedaarit on myös tuotu muualle, ja Australiassa niistä on muodostunut suuria villiä populaatioita.
  • baktriankameli (Camelus bactrianus) – kaksi kyttyrää; perinteisesti keskeinen selkäranka Keski-Aasian kylmillä aroilla ja vuoristoalueilla. Useimmat baktriaaneläimet ovat kotoistettuja.
  • villi baktriankameli (Camelus ferus) – luonnonvarainen ja uhanalainen laji, joka elää pieninä populaatioina Keski-Aasian erämaissa ja aavikoilla.

Kamelien kanssa samaan heimoon kuuluvat myös "Uuden maailman" kamelieläimet: laama, alpakka, guanako ja vikunja, jotka kehittyivät Etelä-Amerikassa ja eroavat ulkonäöltään sekä elintavoiltaan vanhan maailman kamelista.

Käyttö ja kulttuurinen merkitys

Kamelit ovat ihmisen keskeisiä työ- ja kotieläimiä monilla alueilla. Niitä on käytetty kuljetukseen, vetoon, maidon ja lihan tuotantoon sekä turkiksi ja villoiksi. Kamelinmaito on ravintoarvoltaan rikasta ja sitä käytetään perinteisesti monissa aavikkoalueiden yhteisöissä. Lisäksi kamelilla on vahva kulttuurinen asema mm. arabialaisissa ja keski-aasialaisissa yhteiskunnissa; kameliravit ja näyttelyt ovat yhä suosittuja, ja kamelinkuljetus on ollut historiallisesti elintärkeä karavaaniliikenteelle.

Domestikointi ja jalostus

Kamelit on kesytetty useita tuhansia vuosia sitten; sekä dromedaarit että baktriankamelit tunnetaan pitkään jatkuneesta kumppanuudesta ihmisen kanssa. Kesytettyjen populaatioiden joukossa tapahtuu risteytyksiä dromedaarin ja baktriaankamelin välillä — tällaiset risteytykset ovat usein hyödyllisiä työeläiminä, koska ne yhdistävät kahden lajin ominaisuuksia (esimerkiksi kestävyys ja kantokyky). Jalostus on kehittynyt paikallisten tarpeiden mukaan: jotkin populaatiot painottavat maidontuotantoa, toiset kuormankanto- tai ratsastuskäyttöä.

Evoluutio

Varhaisin tunnettu kameli, Protylopus, eli Pohjois-Amerikassa 40–50 miljoonaa vuotta sitten eoseenikaudella. Se oli suunnilleen jäniksen kokoinen ja asui nykyisen Etelä-Dakotan alueen avoimissa metsissä. Camelidae-heimosta kehittyneet muodot levisivät ajan myötä eri suuntiin: osa siirtyi Aasiaan ja myöhemmin Afrikkaan, osa eteni Etelä-Amerikkaan ja kehittyi siellä nykyisiksi uudentyyppisiksi kamelieläimiksi (laama ja sen sukulaiset). Näin syntyi jako "vanhan maailman" Camelus-lajeihin ja "uuden maailman" lajeihin. Muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja maantieteelliset siirtymät muovasivat kamelien monimuotoisuutta.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

Kamelit elävät usein laumoissa, joita johtaa alfanaaras tai -uros tilanteesta riippuen. Lisääntymiskausi vaihtelee lajin ja ympäristön mukaan; urokset voivat käyttäytyä aggressiivisesti pariutumisaikoina. Kamelin raskausaika on pitkä, noin 13–14 kuukautta, ja vasat ovat suhteellisen kehittyneitä syntyessään.

Suojelu

Luonnossa elävän baktriankamelin (Camelus ferus) tilanne on heikko: laji on uhanalainen ja sen populaatiot ovat pieniä ja hajallaan. Uhiksi mainitaan elinympäristöjen menetys, saalistus ja risteytyminen kesytettyjen baktriaankamelirotujen kanssa, mikä heikentää geeniperimää. Kansainväliset ja kansalliset suojeluohjelmat pyrkivät turvaamaan yksilöiden säilymisen luonnossa, suojelemaan elinalueita ja vähentämään ihmisen aiheuttamaa painetta.

Yhteenveto

Kamelit ovat monipuolisesti sopeutuneita nisäkkäitä, joiden historia ulottuu miljoonien vuosien taakse. Ne ovat sekä taloudellisesti että kulttuurisesti tärkeitä monille ihmisyhteisöille, ja samalla osa lajeista tarvitsee suojelua säilyäkseen luonnonvaraisten populaatioiden muodossa. Samalla Camelidae-heimoon kuuluvat laama, alpakka, guanako ja vikunja muistuttavat heimoon liittyvästä laajasta muuntelusta ja sopeutumisesta eri ympäristöihin.