Zina: islamilainen laki ja seuraamukset avioliiton ulkopuolisesta seksistä

Zināʾ (زِنَاء) tai zina (زِنًى tai زِنًا) on islamilainen laki, joka koskee laittomia sukupuolisuhteita sellaisten miehen ja naisen välillä, jotka eivät ole naimisissa keskenään nikahin kautta. Se sisältää avioliiton ulkopuolisen seksin ja esiaviollisen seksin. Siihen kuuluu myös aviorikos (avioliiton ulkopuolinen, yhteisymmärrykseen perustuva seksuaalisuhde). Zina kattaa haureuden (kahden naimattoman henkilön välinen yhteisymmärrykseen perustuva sukupuoliyhteys) ja homoseksuaalisuuden (samaa sukupuolta olevien kumppanien väliset yhteisymmärrykseen perustuvat seksisuhteet).

Neljässä sunni-fiqhin (islamilainenoikeuskäytäntö) koulukunnassa ja kahdessa shiia-fiqhin koulukunnassa termi zināʾ tarkoittaa seksuaalista kanssakäymistä, joka ei ole sallittua shariassa (islamilainen laki) ja joka luokitellaan hududud-rikokseksi (islamilaisten rangaistusten luokka, joka on määrätty tietyistä rikoksista, joita pidetään "Jumalan vaatimuksina"). Todistaakseen zina-tapauksen qadi (uskonnollinen tuomari) sharia-oikeudessa luottaa naimattoman naisen raskauteen, Allahin nimissä tehtyyn tunnustukseen tai neljään todistajaan, jotka todistavat varsinaisen penetraation. Kaksi viimeksi mainittua syytetyyppiä ovat harvinaisia. Useimmat zina-tapaukset islamin historiassa ovat koskeneet raskaana olevia naimattomia naisia. Joissakin islamilaisen oikeuden koulukunnissa zinasta syytetyn raskaana olevan naisen, joka kiistää seksin olleen yhteisymmärrykseen perustuvaa, on todistettava, että hänet raiskattiin, ja neljä silminnäkijää todistaa sen tuomioistuimessa. Tämä on johtanut moniin tapauksiin, joissa raiskauksen uhreja on rangaistu zinasta. Syytteen nostaminen zina-tapauksesta ilman vaadittuja silminnäkijöitä katsotaan islamissa kunnianloukkaukseksi (Qadhf, القذف), joka on itsessään hududud-rikos.

Edellä mainittua zinan merkitystä ei pidä sekoittaa naisen nimeen Zina tai Zeina (زينة). Nimellä on eri kielellinen juuri (kreikaksi xen-). Sillä on myös eri merkitys ("vieras, muukalainen"), se lausutaan eri tavalla (joko Zīnah tai Zaynah) ja tavataan yleensä eri tavalla.

Historiallinen ja oikeudellinen tausta

Termi ja siihen liittyvät säännöt pohjautuvat osin Koraanin jakeisiin ja paljon hadith‑perinteeseen. Klassinen islamilainen oikeustiede (fiqh) on kehittänyt yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, mitä katsotaan zinaksi, miten todisteet arvioidaan ja millaisia rangaistuksia voidaan määrätä. Erilaiset koulukunnat (Hanafi, Maliki, Shafi'i, Hanbali sunni‑perinteessä sekä eri shiia‑koulukunnat) eroavat toisistaan yksityiskohdissa: esimerkiksi millainen todistevaatimus on, miten avioliiton asema määritellään ja mitä rangaistuksia suositellaan.

Todistusaineisto ja oikeusprosessi

• Neljän todistajan vaatimus: Perinteisesti puolueettomia, hyvän maineen omaavia silminnäkijöitä vaaditaan todistamaan itse penetraatio. Tämä vaatimus tekee hudud‑tason todistamisesta käytännössä vaikeaa.
• Tunnustus: Syytetty voi tunnustaa rikoksensa. Tunnustuksen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoinen, johdonmukainen ja rajattu tavalla, joka täyttää tuomioistuimen vaatimukset.
• Raskaus: Raskaus naimattomalla naisella on perinteisesti tulkittu todisteeksi seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tämä käytäntö on ollut ongelmallinen, koska se voi johtaa raiskausten uhrien rankaisemiseen, jos oikeudenkäyttö vaatii todistusta raiskauksesta esimerkiksi neljällä todistajalla.
• Qadhf (kunnianloukkaus): Väärän syytteen esittäminen ilman riittäviä todisteita katsotaan itsessään rikokseksi ja voi johtaa rangaistukseen.

Rangaistukset ja niiden soveltaminen

Perinteisissä teks­teissä hudud‑rangaistuksia kuvataan ankarina ja Jumalalta määrättyinä. Joissain klassisissa tulkinnoissa naimisissa olevien aviorikoksesta tuomitaan rajm (kivittäminen), kun taas naimattomille voidaan määrätä piiskaus (esimerkiksi 100 ruoskaa). On tärkeää korostaa, että näiden rangaistusten soveltaminen on historiallisesti edellyttänyt erittäin tiukkoja todisteita ja että monet oikeusopettajat ovat suosineet ta'zir‑(tuomarin harkintaan perustuvia) rangaistuksia silloin kun varmuutta ei ole.

Nykyvaltioissa rangaistuskäytännöt vaihtelevat laajasti: joissain muslimimaissa zina on rikos ja siihen liittyvät rangaistukset voivat olla ankaria, kun taas monissa maissa aihetta käsitellään lähinnä perhe‑ ja siviilioikeuden puitteissa tai ei lainkaan. Kansainvälinen kritiikki ja ihmisoikeusnormit ovat vaikuttaneet siihen, että julkinen ja lainkäytöllinen suhtautuminen on muuttunut monissa maissa.

Nykytilanne, ongelmat ja kritiikki

Zina‑sääntöjen soveltamiseen liittyy monia käytännön ja eettisiä ongelmia. Keskeisiä huolenaiheita ovat muun muassa:

• Raiskausuhreihin kohdistuva riski joutua itse syytetyksi, jos oikeusjärjestelmä edellyttää neljän todistajan tasoista näyttöä.
• Syrjintä ja epätasa‑arvoinen kohtelu sukupuolen mukaan — historiallisesti ja joskus nykypäivänäkin naiset ovat olleet suuremmassa riskissä tulla syytetyiksi tai rangaistuiksi.
• Ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n kritiikki tavanomaisia inhimillisiä rangaistuksia vastaan, erityisesti ruoskiminen ja kivittäminen.
• Todistevaatimusten ja menettelytapojen tulkinnat, jotka voivat johtaa mielivaltaisiin tai epäoikeudenmukaisiin päätöksiin.

Käytännön huomioita ja nyansseja

On tärkeää erottaa eri tasot ja käsitteet: zina voidaan ymmärtää laajasti (kaikki sharian vastaiset seksuaalisuhteet) tai kapeammin (tietyt rikosnimikkeet). Myös ta'zir (tuomarin harkintaan perustuvat rangaistukset) ja hudud (kiinteät, jumalalta määrätyt rangaistukset) eroavat toisistaan käytännössä.

Lisäksi monissa yhteisöissä naiset ja miehet pyrkivät moderneihin tulkintoihin, joissa korostetaan oikeudellista varovaisuutta, suoraa näyttöä ja uhrien suojaa. Islamilaisen lain tutkijat ja aktivistit käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, miten perinteisiä sääntöjä voidaan tulkita nykyaikaisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien vaatimusten mukaisesti.

Yhteenveto

Zina on monisyinen ja monitasoinen käsite islamilaisessa oikeudessa, joka kattaa eri muotoisia avioliiton ulkopuolisia seksuaalisuhteita. Sen määrittely, todistaminen ja rangaistukset vaihtelevat historiallisesti ja maittain. Kova todistevaatimus on perinteisesti estänyt hudud‑rangaistusten laajan soveltamisen, mutta käytännön ongelmat — erityisesti raiskausten ja väärien syytösten käsittely — ovat herättäneet laajaa huolta ja johtaneet sekä oikeudellisiin että yhteiskunnallisiin keskusteluihin reformin tarpeesta ja ihmisoikeuksien suojelusta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on zināʾ?

K: Miten zināʾista rangaistaan sharia-laissa?

Kysymys: Minkälaisia todisteita voidaan käyttää zinan teon todistamiseen?

K: Mitä tapahtuu, jos silminnäkijöitä ei ole tarpeeksi todistamaan oikeudessa?

Kysymys: Liittyykö Zina johonkin muuhun sanaan, jolla on samanlainen kirjoitusasu?

Kysymys: Syytetäänkö miehiä useammin kuin naisia, kun on kyse syytöksistä, joihin liittyy zina?

Hae kirjaimella