Määräys (writ) – tuomioistuimen kirjallinen käsky ja All Writs Act

Englannin common law'ssa määräys on muodollinen kirjallinen määräys, jonka on antanut hallinto- tai oikeusviranomainen. Nykykäytössä tämä on yleensä tuomioistuin. Tuomioistuimet antavat määräykset, joissa ne kehottavat henkilöä, jolle ne on osoitettu, tekemään tai olemaan tekemättä jotakin. Määräyksiä voidaan käyttää myös muiden tuomioistuinten tai viranomaisten ohjeistamiseen. Tuomioistuimen valtuudet antaa määräykset annetaan All Writs Act -laissa, joka on Yhdysvaltain liittovaltion laki, joka on alun perin osa vuoden 1789 Judiciary Act -lakia.

Määräyksen luonne ja tarkoitus

Määräys (writ) on historiallisesti virallinen kirjallinen käsky, jolla tuomioistuin tai muu oikeusviranomainen ohjaa osapuolia tai viranomaisia toimimaan tietyllä tavalla. Se voi olla sekä käsky että kielto: esimerkiksi velvollisuus luovuttaa todisteita, estää tietyn toiminnan jatkuminen tai käskeä viranomaista ryhtymään toimenpiteisiin, joilla turvataan lainmukainen menettely. Vaikka muotoilu on perinteisesti formaali, käytännössä termit "writ" ja "court order" voivat nykykäytössä olla limittäin käytettyjä.

Tyypillisiä writ-tyyppejä

• Habeas corpus – vaatii vangitun henkilön tuomista tuomioistuimeen ja tarkastusta vangitsemisen laillisuudesta.
• Mandamus – tuomioistuimen käsky jollekin viranomaiselle tai julkiselle toimielimelle täyttää laillinen velvollisuus.
• Prohibition – estää alemman tuomioistuimen tai viranomaisen toiminnan, joka ylittää toimivallan.
• Certiorari – yläkäsittelypyyntö, jossa ylempi tuomioistuin pyytää alemman tuomioistuimen asiakirjoja ja päätöstä tarkasteltavaksi.
• Injunction – väliaikainen tai pysyvä kieltomääräys, jolla estetään tietyn toiminnan jatkaminen.

All Writs Act (Yhdysvallat)

All Writs Act antaa liittovaltion tuomioistuimille laaja-alaisen perusteen määrätä "kaikki sellaiset määräykset, jotka ovat tarpeellisia tai sopivia" niiden toimivallan tukemiseksi. Nykyisessä lainsäädännössä tätä voimavaraa löytyy esimerkiksi 28 U.S.C. §1651:n kautta. Laki on pitkälti historiallinen perusta, jota käytetään, kun olemassa oleva lainsäädäntö ei tarjoa suoraa keinoa oikeudenlaisen päätöksen täytäntöönpanoon tai kun tuomioistuin tarvitsee käskyä saadakseen toimeenpantuja oikeudellisia ratkaisuja.

Rajoitukset ja oikeuskäytäntö

All Writs Actia eikä muita writ-määräyksiä saa käyttää luomaan tuomioistuimelle uutta toimivaltaa: määräyksen tulee tukea olemassa olevaa toimivaltaa, ei laajentaa sitä. Lisäksi määräyksiä ei voida käyttää loukkaamaan selkeästi säädettyjä lakisääteisiä oikeuksia tai ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa. Oikeuskäytännössä tuomioistuimet soveltavat All Writs Actia harkiten ja usein vain silloin, kun muut oikeudelliset keinot ovat riittämättömiä.

Voima, toimeenpano ja seuraamukset

Tuomioistuimen antamaa määräystä voidaan yleensä panna täytäntöön pakkokeinoin, ja sen laiminlyönnistä voi seurata riitaisuuksia, sakkoja tai pakkotoimia kuten kaksoisseuraamuksia (esim. sakko tai pidätys). Käskyjen ja määräysten noudattamista valvotaan usein erillisillä menettelyillä, ja niiden sisältö voi vaihdella riippuen siitä, osoitetaanko ne yksityishenkilölle, yritykselle vai viranomaiselle.

Käyttö nykyaikana

Nykyaikana writ-määräykset esiintyvät sekä perinteisen common law -kontekstin kautta että modernina osana prosessioikeutta ja hallintomenettelyjä. Esimerkiksi teknologiaan, tietosuojaan ja viranomaisten tiedonsaantioikeuksiin liittyvät tapaukset ovat osoittaneet, miten tuomioistuimet voivat käyttää All Writs Actia käsitelläkseen uusia ilmiöitä, mutta samalla sovittaaankin käyttö kielellisesti ja oikeudellisesti nykyiseen lainsäädäntökehikkoon.

Yhteenvetona voidaan todeta, että määräys (writ) on monipuolinen oikeudellinen instrumentti: se on historiallisesti juurtunut, mutta edelleen käytössä oleva tapa varmistaa tuomioistuimen päätösten ja toimivallan toteutuminen, kuitenkin lainasääntöjen ja periaatteiden rajoissa.

Hae kirjaimella