1582 (MDLXXXII) oli juliaanisen kalenterin maanantaina alkava yhteinen vuosi, 1582. vuosi yhteisessä aikakaudessa (CE) ja Anno Domini (AD) -nimityksissä, 582. vuosi toisella vuosituhannella, 82. vuosi 1500-luvulla ja kolmas vuosi 1580-luvun vuosikymmenellä. Vuoden 1582 alusta alkaen gregoriaaninen kalenteri oli 10 päivää edellä juliaanista kalenteria, joka oli aiemmin ollut yleisesti hyväksytty kalenteri kristillisissä kansoissa. Tänä vuonna alkoi kuitenkin gregoriaanisen kalenterin vaihtuminen, kun Inter gravissimas -nimellä tunnetulla paavin bullalla otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri, jonka Espanja, Portugali, Puolan-Liettuan kansainyhteisö ja suurin osa nykyisestä Italiasta ottivat alusta alkaen käyttöön. Näissä maissa vuosi jatkui normaalisti torstaihin 4. lokakuuta asti. Seuraavasta päivästä tuli kuitenkin perjantai 15. lokakuuta (kuten tavallinen perjantaina alkava vuosi) näissä maissa (Ranska seurasi perässä kaksi kuukautta myöhemmin ja antoi sunnuntain 9. joulukuuta seurata maanantai 20. joulukuuta). Muut maat jatkoivat juliaanisen kalenterin käyttöä vuosikymmeniä tai joissakin tapauksissa vuosisatoja.

Miksi muutos tehtiin?

Muutos tehtiin korjaamaan juliaanisen kalenterin ja astronomisen vuodenaikojen välille kertyvä ero. Juliaaninen kalenteri oletti keskimääräisen vuoden pituudeksi tasan 365,25 päivää, mikä on hieman pidempi kuin todellinen aurinkovuosi (~365,2422 päivää). Tämä yliarvio aiheutti kalenterin hitaasti siirtyvän eteenpäin vuodenaikojen suhteen. Paavi Gregorius XIII määräsi kalenterireformin, jonka tavoitteena oli palauttaa kevätpäiväntasaus siihen paikkaan kalenterissa, jossa se oli konsiilin (Nikaian kirkolliskokouksen) aikaan ja varmistaa pääsiäisen laskentaperusteiden oikeellisuus.

Miten muutos toteutettiin?

Päivät tasattiin poistamalla kymmenen päivää juliaanisen kalenterin ja gregoriaanisen kalenterin välillä. Paavin bula Inter gravissimas (annettu 24. helmikuuta 1582) määräsi, että torstai 4. lokakuuta 1582 seurasi suoraan perjantaita 15. lokakuuta 1582. Lisäksi säädettiin uusi karkausvuosien sääntö: karkausvuosi on joka neljäs vuosi, paitsi vuosisadat (1600, 1700, 1800 …) eivät ole karkausvuosia, elleivät ne ole jaollisia 400:lla (esim. 1600 oli karkausvuosi, 1700 ei). Tämä uusi sääntö vähentää pitkällä aikavälillä kalenterin siirtymää suhteessa aurinkovuoteen.

Kenelle ja milloin muutokset voitiin näkyä?

Muutos otettiin nopeasti käyttöön useimmissa katolisissa maissa: Espanja, Portugali, Italia ja Puolan–Liettuan unioni siirtyivät lokakuussa 1582. Ranska seurasi muutamaa kuukautta myöhemmin joulukuussa 1582. Monet protestanttiset ja ortodoksiset maat suhtautuivat varauksellisemmin ja siirtyivät gregoriaaniseen aikaan myöhemmin — joissain tapauksissa vasta 1700–1800‑luvulla tai jopa 1900‑luvulla. Esimerkkejä:

  • Britannian imperiumi (mukaan lukien siirtokunnat) otti gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1752 (päivien hyppy: keskiviikko 2. syyskuuta 1752 seurasi torstaita 14. syyskuuta 1752).
  • Ruotsi yritti siirtyä asteittain 1700-luvun alussa mutta epäonnistui ja joutui palaamaan; lopullinen siirtymä tapahtui vuonna 1753.
  • Venäjä käytti juliaanista kalenteria vuoteen 1918 asti (neuvostovallankumouksen jälkeen muutettiin; helmikuun 1918 vaihteessa tehtiin 13 päivän korjaus).
  • Kreikka siirtyi vasta vuonna 1923.

Seuraukset ja käytännön vaikutukset

Paikallinen päivämäärien hyppääminen aiheutti välittömiä käytännön vaikutuksia: syntymäpäiviä, lainojen eräpäiviä, hallinnollisia aikatauluja ja kirkollisia juhlapäiviä siirtyi. Siirtymä loi myös eron "vanhan tyylin" (Old Style, OS) ja "uuden tyylin" (New Style, NS) päivämäärien välillä historiallisiin lähteisiin, mikä edellyttää aikamuunnoksia lähdettä selattaessa. Lisäksi ero juliaanisen ja gregoriaanisen kalenterin välillä kasvoi ajan myötä: se oli 10 päivää vuosisatojen 1582–1699 välillä, 11 päivää vuosina 1700–1799, 12 päivää 1800–1899 ja 13 päivää 1900–2099 — koska gregoriaaninen sääntö jättää pois vuosisatatehosteiden lisäkarkauspäivät, joita juliaaninen ei.

Pitkäaikainen merkitys

Gregoriaaninen kalenteri on nykyisin maailman yleisin siviilikalenteri, ja se pitää kalenterivuoden ja aurinkovuoden synkronoituna hyvin pitkällä aikavälillä. Reformi palautti myös pääsiäisen laskennan tarkoituksenmukaisuuden kristillisessä maailmassa ja vähensi asteittaista siirtymää vuodenaikojen suhteen. Vaikka käyttöönotto oli paikallisesti monivaiheinen ja aiheutti sekavuutta, muutos toi vakaan ja pitkäkestoisen ratkaisun ajanlaskun ongelmiin.