Gregoriaaninen kalenteri on kalenteri, jota käytetään suurimmassa osassa maailmaa. Se otettiin käyttöön vuonna 1582 ja korvasi aiemman juliaanisen kalenterin, koska siinä oli systemaattinen virhe: juliaanisessa kalenterissa lisättiin karkausvuoden ylimääräinen päivä aina joka neljäs vuosi ilman poikkeuksia. Juliaanisen vuoden pituus oli tasan 365,25 päivää (365 päivää ja 6 tuntia), kun taas todellinen aika, jonka Maa kiertää kerran auringon ympäri, on noin 365,2422 päivää (noin 365 päivää, 5 tuntia ja 49 minuuttia). Ero on noin 11 minuuttia vuodessa, mikä kumuloitui vuosisatojen aikana ja siirsi vuodenaikojen ajoitusta kalenteriin nähden.
Miksi muutos oli tarpeen
Koska juliaanisessa kalenterissa vuodet olivat keskimäärin hiukan liian pitkiä, kevään ensimmäinen päivä Länsi-Euroopassa (päiväntasauksen aika — päivä ja yö yhtä pitkiä) alkoi siirtyä aikaisemmaksi suhteessa kalenteriin. Vuosisatojen kuluessa maaliskuun 21. päivän perinteinen ajankohta jäi jälkeen; vuoteen 1500 mennessä se oli siirtynyt noin maaliskuun 11. päivälle, eli kalenterin mukaan kymmenen päivää "liian aikaisin". Tämän korjaamiseksi tehtiin siirto vuonna 1582, jolloin kalenteripäivistä poistettiin kymmenen päivää: torstain 4. lokakuuta jälkeen seurasi perjantai 15. lokakuuta.
Uuden säännöt — miten karkausvuodet määritellään
Gregoriaanisessa kalenterissa säilytettiin periaate, että normaalisti joka neljäs vuosi on karkausvuosi, mutta lisättiin tarkempi poikkeussääntö vuosisatoja varten. Säännöt voi tiivistää näin:
- Vuosi on karkausvuosi, jos se on jaollinen 4:llä.
- Jos vuosi on jaollinen 100:lla, se ei ole karkausvuosi.
- Poikkeuksena: jos vuosi on jaollinen 400:lla, se on kuitenkin karkausvuosi.
Tämän takia esimerkiksi vuosi 2000 oli karkausvuosi (jaollinen 400:lla), mutta vuodet 1700, 1800 ja 1900 olivat tavallisia vuosia, eli niissä ei ollut 29. helmikuuta. Näin gregoriaaninen kalenteri saa keskimääräiseksi vuoden pituudeksi 365,2425 päivää, mikä on paljon lähempänä tropista vuotta kuin juliaanisen kalenterin 365,25 päivää. Jäljelle jäävä virhe on hyvin pieni (noin 26–27 sekuntia vuodessa), eli kalenteri siirtyy yhden päivän noin 3 300 vuodessa.
Keitä oli mukana uudistamassa
Reformin taustalla oli italialainen lääkäri ja tähtitieteilijä Aloysius Lilius (Luigi Lilio), jonka ehdotuksia kehitti ja käytännössä muotoili myös katolisten piireissä vaikuttanut tähtitieteilijä Christopher Clavius. Paavi Gregorius XIII, jonka mukaan uusi kalenteri nimettiin, vahvisti uudistuksen paavin toimituksella 24. helmikuuta 1582 (paavin bula "Inter gravissimas").
Käyttöönotto ja leviäminen
Gregoriaaninen kalenteri hyväksyttiin aluksi katolisissa maissa, kuten Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa, joina vuonna 1582 tehtiin mainittu kymmenen päivän siirto. Monet protestantiset ja ortodoksiset maat suhtautuivat uudistukseen epäluuloisesti ja siirtyivät vasta myöhemmin — esimerkiksi Britannia ja sen siirtomaat ottivat gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1752 (tuolloin korjattiin 11 päivää), Venäjä vasta vuonna 1918 ja Kreikka vuonna 1923. Näin eri maissa siirtymä tapahtui eri aikoina, mikä aiheutti tilapäistä ajanlaskun ja päivämäärien rinnakkaisuutta.
Merkitys nykypäivänä
Nykyään gregoriaaninen kalenteri toimii maailmanlaajuisena siviilikalenterina useimmissa maissa, ja sitä käytetään kansainvälisessä kaupankäynnissä, hallinnossa ja tietojärjestelmissä. Sitä käytetään usein yhdessä eri uskontojen omien liturgisten kalentereiden kanssa: esimerkiksi katolinen ja ortodoksinen kirkko käyttävät omia liturgisia laskentojaan, jotka eivät aina ole täysin yhdenmukaisia gregoriaanisen kanssa.
Yhteenvetona: gregoriaaninen kalenteri paransi aikaisempaa juliaanista kalenteria vähentämällä vuodenaikojen ja kalenterin välisen siirtymän lähes olemattomaksi käytännön aikaa ajatellen, ja sen yksinkertaiset sääntöinä perustuvat karkausvuositapaukset pitävät kalenterin pitkällä aikavälillä hyvin synkronissa Maan kierron kanssa.
