Vuosi 400: tapahtumat, Stilicho ja Aurelianuksen konsulivuosi

Vuosi 400: Stilichon ja Aurelianuksen konsulivuosi — kattava katsaus vuoden tapahtumiin, poliittisiin muutoksiin ja sen merkitykseen varhaiskeskiajalla.

Vuosi 400 (CD) oli Juliaanisen kalenterin karkausvuosi, joka alkoi sunnuntaina (linkki näyttää koko kalenterin). Tuolloin se tunnettiin nimellä Stilichon ja Aurelianuksen konsulivuosi (tai harvemmin vuosi 1153 Ab urbe condita). Tästä vuodesta on käytetty nimitystä 400 varhaiskeskiajalta lähtien, jolloin Anno Domini -kalenterikaudesta tuli Euroopassa yleinen tapa nimetä vuosia.

Yleinen poliittinen tausta

Vuosi 400 sijoittuu ajan kohtaan, jolloin Rooman valtakunta oli jaettu itäiseen ja läntiseen osaan Theodosius Suuren kuoleman (395) jälkeen. Jakautuminen oli jo vakiintunut: länttä hallitsi keisari Honorius (tosiasiassa monien vaikutuspiirien alla), ja idässä keisari oli Arcadius. Vallan käytännöllinen hoito kuului usein sotilaallisille johtajille ja korkeille virkamiehille, ja monilla konsuleilla oli enemmän kunnia- kuin tosiasiallista valtaa.

Stilicho — lännen voimahahmo

Flavius Stilicho oli läntisen valtakunnan vaikutusvaltaisin sotilasjohtaja (magister militum) ja käytännössä keisari Honoriuksen valtakautta ohjaava regentti. Stilicho oli roomalaisgoottilaisen syntyperän omaava kärkimies, jonka uran tunnusmerkkejä olivat armeijan järjestäminen, diplomaattiset sopimukset germaaniheimojen kanssa ja yritykset turvata valtakunnan rajat suhteessa itäisiin ja pohjoisiin uhkiin.

Vuonna 400 Stilicho oli konsulina yhdessä Aurelianuksen kanssa. Hänen politiikkansa painotti usein foederati-sopimuksia (liittolaisuuksia) germaaniheimojen kanssa sekä nopeita interventioita, joilla pyrittiin estämään vastaavien ryhmien ryöpsähdys Italiaan tai Galliaan. Tänä ajanjaksona Stilichon toimet – niin sotilaalliset kuin diplomaattiset – loivat pohjan myöhemmille kampanjoille, joiden kuuluisin kohde oli visigottilainen johtaja Alaric. Monet lähteet korostavat, että Stilichon taito yhdistää roomalainen sotilasmahti ja barbaariliittolaiset oli avainasemassa läntisen valtakunnan selviämisessä lyhyellä tähtäimellä.

Aurelianus ja konsulivuoden merkitys

Toisena konsulina mainitaan yksinkertaisesti nimellä Aurelianus. 400-luvun konsulivalinnat olivat usein palkintoja tai tunnustuksia poliittisesta asemasta; konsulin virka oli enää pitkälti seremoniallinen mutta silti arvostettu tunnustus. Aurelianuksesta itsestään säilyy kirjallisissa lähteissä vähemmän yksityiskohtaista tietoa kuin Stilichosta, mikä on tyypillistä monille ei-militaarisille tai vähemmän näkyville korkeille virkamiehille tuona aikana.

Keskeiset tapahtumat ja kehityssuunnat

• Pohjoisten ja itäisten heimojen liikkeet: germaaniheimojen paineet ja liittolaisuudet (foederati) vaikuttivat rajaturvallisuuteen ja pakottivat keisarikunnan johtoa neuvottelemaan ja siirtämään joukkoja.
• Idän ja lännen suhde: poliittinen vastakkainasettelu idän hovin ja lännen sotilasjohtajien välillä jatkui, ja diplomaattiset toimet ajoivat ajoittain vastakkainasettelua mutta myös yhteistyötä.
• Sisäinen kehitys: talous- ja verojärjestelmien paineet, maatalouden haasteet ja hallinnolliset uudistukset muovasivat valtakunnan kykyä ylläpitää pysyvää puolustusvoimaa.
• Uskonto ja yhteiskunta: kristinusko oli vakiinnuttanut asemansa valtakunnan virallisena uskonnollisena suuntana, mikä näkyi kirkon kasvavassa vaikutusvallassa sekä uskonnollisissa ja poliittisissa kiistoissa.

Lähteet ja historiankirjoitus

Lähteet vuodelta 400 ovat hajanaisia ja usein peräisin myöhäisantiikin historioitsijoilta, kronikoilta ja myöhemmiltä keskiaikaisilta kopioilta. Monet yksityiskohdat ovat tutkijoiden tulkinnanvaraisia, ja paikalliset tapahtumat voivat näkyä eri lähteissä eri tavoin. Historiallinen kuva muodostuu yhdistämällä arkeologia, numismaattiset havainnot (kolikoiden ajoitus) ja kirjalliset kertomukset.

Kalentereista ja nimenannosta

Vuosi 400 oli Juliaanisen kalenterin karkausvuosi, ja sen alkamispäivä oli sunnuntai. Roomalaiset käyttivät yhä perinteisiä ajanlaskutapoja, kuten Ab urbe condita (perustettiin Rooma -laskenta), jolloin vuosi vastasi 1153 AUC. Anno Domini -järjestelmä yleistyi Euroopassa vasta varhaiskeskiajalla, minkä vuoksi nykyinen nimeämiskäytäntö (vuosi 400) on peräisin myöhemmästä aikakaudesta.

Vuosi 400 ei ollut yksi valtakunnan dramaattisimmista käännekohdista, mutta se oli osa laajempaa murrosvaihetta, jossa sotilaallinen ja poliittinen valta, kansainväliset suhteet ja sisäinen vakaus muovasivat Rooman valtakunnan tulevaa kehitystä. Stilichon rooli ja konsulikausi yhdessä Aurelianuksen kanssa kuvaavat ajan poliittista logiikkaa: sotilaalliset johtajat olivat avainasemassa, ja konsulaarinen kunnia heijasti poliittista valtaa ja statusta.

Hae kirjaimella