Vuosi 43 eKr. oli joko tavallinen vuosi, joka alkoi sunnuntaina, maanantaina tai tiistaina, tai karkausvuosi, joka alkoi sunnuntaina tai maanantaina juliaanisen kalenterin mukaan. Tuolloin se tunnettiin nimellä Pansan ja Hirtiuksen konsulivuosi.

 

Vuosi 43 eKr. oli poliittisesti ja sotilaallisesti ratkaiseva vaihe myöhäisessä Rooman tasavallassa. Konsuleina toimivat Gaius Vibius Pansa Caetronianus ja Aulus Hirtius, jotka molemmat osallistuivat voimakkaasti siitä seuranneisiin tapahtumiin: sodankäyntiin Marcus Antoniusta vastaan ja vallan uudelleenjärjestelyihin, jotka johtivat lopulta tasavallan murenemiseen.

Tausta

Julius Caesarin murhan (44 eKr.) jälkeen Roomassa syntyi vakava vallan tyhjiö ja kilpajuoksu Caesarin seuraajien, senaatin kannattajien ja muiden vaikutusvaltaisten kenraalien välillä. Marcus Antonius pyrki vakiinnuttamaan asemansa Caesarin kannattajana, kun taas senaatti (tietyin painostuksin) tuki konsuleita ja Decimus Junius Brutus Albinusta, joka oli yksi murhaajista ja joutui Antonia vastaanotetuksi piirityksen kohteeksi Mutinassa (nykyinen Modena).

Keskeiset tapahtumat vuonna 43 eKr.

  • Forum Gallorum (14. huhtikuuta 43 eKr.) – Antoniuksen joukot kävivät yllätyshyökkäyksen konsuli Pansan johtamia vahvistuksia vastaan Forum Gallorumin tienoilla. Pansa haavoittui vakavasti tässä taistelussa ja kuoli myöhemmin haavoihinsa.
  • Taistelu Mutinassa (21. huhtikuuta 43 eKr.) – konsuli Aulus Hirtius, yhdessä Octavianuksen (tulevan Augustuksen) ja senaattien joukkojen kanssa, hyökkäsi ja pakotti Antoniuksen perääntymään piirityksestä. Hirtius kuitenkin kaatui taistelussa.
  • Näiden taistelujen seurauksena Decimus Brutus vapautettiin piirityksestä, mutta konsulien menetykset heikensivät senaatin asemaa ja loivat poliittisen tyhjiön.

Välittömät seuraukset

Vaikka Antoniusta oli sotilaallisesti kuristettu takaisin, konsulien kuolemat ja senaatin kyvyttömyys palkita tai sitouttaa Octavianusta riittävän tehokkaasti johtivat epävakauteen. Octavianus ei saanut toivomiaan etuoikeuksia ja palkkioita senaatilta, mikä käänsi hänen käytöksensä. Pian vuoden loppupuolella Octavianus teki liiton Antoniuksen ja Lepiduksen kanssa: niin syntyi toinen triumviraatti, joka laillistettiin myöhemmin vuoden 43 aikana (Lex Titia). Triumviraatin muodostuminen avasi tien laajamittaisille proskriboinneille, poliittisille vainoille ja lopulta Rooman tasavallan instituutioiden murentumiselle. Yksi tunnetuimmista uhreista oli Cicero, joka tapettiin proskriptioiden aikana joulukuussa 43 eKr.

Merkitys

  • Vuosi 43 eKr. merkitsi siirtymää aseellisesta valtataistelusta kohti uudenlaista poliittista järjestelyä, jossa yksittäiset voimakeskittymät (triumviraatit) voittivat perinteisen senaatin vallan.
  • Konsulit Pansa ja Hirtius edustivat senaatin yritystä hillitä Antoniusta, mutta heidän kuolemansa osoittivat, että sotilaallinen menestys ei yksin takaa poliittista vakautta.
  • Tapahtumat vuonna 43 eKr. vauhdittivat Octavianuksen ja Antoniuksen välistä liittoutumista sekä myöhempää valtataistelua, joka huipentui Augustus-kauteen ja Rooman hänen aikanaan tapahtuvaan muodonmuutokseen tasavallasta keisarikunnaksi.

Muistiinpanot ja lähteet

Tämän vuoden tapahtumat tunnetaan pääasiassa antiikin lähteistä (mm. Cicero, Appianus, Dio) sekä myöhemmistä historioitsijoiden tulkinnoista. Aulus Hirtius tunnetaan myös kirjallisesti: hänelle on perinteisesti osoitettu Caesarin sotien jatkoksi lukeutuva lisäys, jonka on katsottu täydentäneen Caesarin omaa kertomusta.

Vuosi 43 eKr. jää historiaan nimellä Pansan ja Hirtiuksen konsulivuosi — se oli käännekohta, jossa lyhytaikaiset sotilaalliset voitot eivät enää riittäneet estämään vallan keskittymistä muutamien vahvojen henkilöiden käsiin.