Alaric I, myös Alaricus, (hallitsi 394–410 jKr.) oli visigoottien johtaja. Hän on kuuluisa goottien johtajana, joka ryösti Rooman kaupungin vuonna 410 jKr. Hänen perheestään tiedetään hyvin vähän. Nuorena miehenä hän sai suuren osan sotilaskoulutuksestaan Rooman armeijassa. Seuraavan kerran hän esiintyy goottilaisten joukkojen sotapäällikkönä, joka taisteli roomalaisten joukkojen rinnalla Frigiduksen taistelussa vuonna 394. Tammikuussa 395 keisari Theodosius I kuoli ja jakoi valtakuntansa kahden poikansa kesken. Alarik kapinoi ja hyökkäsi visigoottien johtajana osaan Itä-Rooman valtakuntaa. Myöhemmin hän hyökkäsi Länsi-Rooman valtakuntaan. Vuonna 408 hän yritti hyökätä Roomaan, mutta hänet lahjottiin lähtemään. Hän palasi kaksi vuotta myöhemmin, kukisti ja valtasi kaupungin. Hän kuoli vuonna 410.
Varhainen ura ja suhde Roomaan
Alarik nousi johtajaksi goottien keskuudessa 390-luvun lopulla. Monien goottien kaltainen hän oli alun perin tiiviissä kosketuksessa Roomaan: osa hänen sotilaallisesta koulutuksestaan tapahtui Rooman armeijassa, ja gootit toimivat usein roomalaisten liittolaisina (foederati). Frigiduksen taistelun jälkeen Alaric vakiinnutti asemansa johtajana ja ryhtyi esiintymään itsenäisenä voimana, joka pyrki turvaamaan kansalleen maan ja elannon samalla kun hän käytti hyväkseen Rooman sisäisiä riitoja ja heikkouksia.
Poliittiset tavoitteet ja sotatoimet
Alarik ei ollut pelkkä ryöstäjä, vaan pyrki neuvottelemaan turvaa ja asemaa gooteille. Hän vaati maata, palkkaa ja arvonimiä, joita roomalaisilta haluttiin myöntää osaksi sopimusta. Keisarikunnan sisäiset kiistat ja johtajuuden vaihdokset, erityisesti Länsi-Rooman hovin epävarmuus ja kenraali Stilichon kaatuminen vuonna 408, antoivat Alarikille tilaisuuden vaatia enemmän. Kun neuvottelut epäonnistuivat, hän marssi Italiaan useaan otteeseen ja piiritti Roomaa.
Rooman ryöstö vuonna 410
Keskeinen tapahtuma Alaricin uralla oli Rooman ryöstö elokuussa 410 (perinteisesti päivämääräksi mainitaan 24.8.410). Kyseessä oli merkittävä symbolinen isku: se oli ensimmäinen kerta yli 800 vuoteen, kun Rooman kaupunkia oli ryöstetty muukalaisten toimesta niin kuin nykymuotoisissa kuvauksissa muistellaan. Ryöstö kesti lyhyen ajan, ja lähteet kertovat, että Alarik ja hänen miehensä kohdelivat kaupunkia osin hillitysti verrattuna aikaisempiin kaupunkien valtauksiin — esimerkiksi useita kirkollisia kohteita ja pyhiä paikkoja pyrittiin säästämään, ja suurta verenvuodatusta pyrittiin välttämään. Alarik pyrki myös edelleen poliittiseen päämääräänsä: hän toivoi saada itselleen tai kansalleen pysyvän alueen, esimerkiksi Sisiliasta tai Pohja-Afrikasta.
Kuolema, hauta ja perintö
Alarik kuoli pian Rooman ryöstön jälkeen vuonna 410. Lähteiden mukaan kuolinsyynä oli todennäköisesti sairaus tai kuume. Keskiaikaiset ja antiikin lähteet kertovat legendan, jonka mukaan Alaricin ruumis haudattiin salaa Busento-joen uomaan lähellä nykyistä Cosenzaa Italiassa ja kaivon täytön jälkeen haudan kaivajiksi pakotetut työmiehet tapettiin, jotta hauta pysyisi salassa. Tämänkertaiset kertomukset ovat osittain myyttisiä, mutta kuvaavat halua pitää toimitus salaisena.
Alaricin kuoleman jälkeen goottien johtoon nousivat hänen seuraajansa, muun muassa Ataulf (Athaulf) ja myöhemmin Wallia, jotka johdattivat visigootteja Siirtymäkaudella eteläiseen Galliaan ja lopulta Hispaniaan. Siellä visigooteista kehittyi myöhemmin merkittävä kuningaskunta, joka vaikutti Länsi-Rooman perintöön ja Euroopan poliittiseen maisemaan.
Merkitys
Alaricin ryöstö ei merkinnyt Länsi-Rooman välitöntä loppua, mutta se oli käännekohta mielikuvassa Rooman ylivallan horjumisesta ja osoitus keisarikunnan poliittisesta heikkoudesta. Tapahtuma järkytti aikalaisten ja myöhempien sukupolvien käsityksiä Rooman turvaamattomuudesta. Alarik muistetaan strategisena johtajana, joka käytti sotilaallista voimaa ja poliittista painostusta nostaakseen goottien asemaa Rooman valtapiirissä.
