Ahmed Hassan al-Bakr: Irakin presidentti (1968–1979) ja Baath-poliitikko
Ahmed Hassan al‑Bakr (presidentti 1968–1979) — Tikritistä kotoisin oleva Baath-poliitikko, Irakin öljykauden uudistaja ja Saddam Husseinin asteittainen valtaannousun edeltäjä.
Ahmed Hassan al-Bakr oli Irakin presidentti 17. heinäkuuta 1968–16. heinäkuuta 1979. Hän syntyi Tikritissä, ottomaanien Irakissa 1. heinäkuuta 1914. Al-Bakr oli urakehitykseltään sotilasupseeri ja yksi arabisosialistisen kansallismielisen liikkeen varhaisista jäsenistä; hän liittyi arabisosialistiseen Baath-puolueeseen ja myöhemmin Bagdadissa toimivaan Baath-puolueeseen. Hänen valtakautensa ajoittui öljyn kansainvälisen hinnan nousuun, mikä mahdollisti nopean talouskasvun ja laajat valtion investoinnit. Al-Bakr menetti vähitellen käytännön vallan serkulleen Saddam Husseinille, joka nousi hallintokoneiston keskeiseksi hahmoksi 1970-luvulla.
Varhainen ura ja nousu valtaan
Al-Bakr oli ammattisotilas, joka osallistui Irakin silloisten poliittisten murrosten aikaan tapahtuneisiin liikkeisiin ja vallankaappauksiin. Baath-puolueen sisällä hän kuului Tikritin-sukulaisten verkostoon, joka myöhemmin muodosti Saddam Husseinin tukiverkoston. Vuoden 1968 vallankaappauksen (17. heinäkuuta 1968) jälkeen al-Bakr nimitettiin presidentiksi ja hän johti maan politiikkaa Baathin autoritaarisen linjan nojalla.
Politiikka ja talous
- Öljyn kansallistaminen: Vuoden 1972 jälkeen Irakin valtio lisäsi otettaan öljyalasta, mikä kasvatti valtion tuloja ja mahdollisti laajat infrastruktuuri- ja teollisuusinvestoinnit.
- Valtiojohtoisen kehityksen malli: Al-Bakrin hallinto panosti teollistamiseen, koulutukseen ja julkiseen terveydenhuoltoon. Julkiset investoinnit kasvoivat ja elintaso monien ryhmien kohdalla parani 1970-luvulla.
- Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: Irakin suhteet Neuvostoliittoon ja itäblokin maihin tiivistyivät; maa sai myös teknistä apua ja aseita. Al-Bakr pyrki vahvistamaan valtion roolia ja puolustamaan alueellisia etuja, mikä näkyi mm. suhteissa naapurimaihin ja sisäisessä turvallisuuspolitiikassa.
Kuriaalit, sisäpoliittinen kontrolli ja kurdikysymys
Al-Bakrin hallinto laajensi turvallisuuspalvelujen ja puolueen valtaa, minkä seurauksena poliittinen sorto ja sensuuri kasvoivat. Hallinnon politiikka kohtasi vahvaa vastarintaa, erityisesti kurdien keskuudessa. Kaksi vuosikymmentä kestäneen kurdikapinan keskeisiä tapahtumia olivat sisällissodat pohjoisessa ja neuvottelut Iranin kanssa. Vuoden 1975 Algersin sopimus Iranin kanssa vaikutti lyhytaikaisesti kurdiasiakkaisiin, koska Iran lopetti tukensa irakilaisille kurdeille, mikä heikensi heidän asemaansa.
Saddam Husseinin nousu ja al-Bakrin eron syyt
Saddam Hussein toimi 1970-luvulla al-Bakrin alaisuudessa esimerkiksi puolueen ja turvallisuusorganisaatioiden johtotehtävissä. Hänellä oli huomattava rooli maallisen hallinnon vahvistamisessa ja vastustajien tukahduttamisessa. Al-Bakrin valta heikkeni asteittain, kun Saddam otti käyttöön entistä voimakkaampia keinoja puolueen ja valtion kontrolloimiseksi. Heinäkuussa 1979 al-Bakr erosi virastaan, ja Saddam Hussein nousi presidentiksi. Eroon liittyi myös laajamittaisia puhdistuksia Baathin sisällä, joiden seurauksena monet vastustajat ja epäillyt teloitettiin tai syrjäytettiin.
Jälkivaikutukset ja perintö
Al-Bakrin valtakaudella Irak koki merkittävää talouskasvua ja modernisaatiota, mutta samanaikaisesti perustettiin järjestelmä, joka mahdollisti myöhemmän, entistä raaemman autoritäärisen valtiohallinnon under Saddam Husseinin. Al-Bakrin aika loi institutionaalisia ja henkilökohtaisia sidoksia, jotka auttoivat Saddamia vakiinnuttamaan valtansa. Al-Bakr eli eronnsa jälkeen pääosin poissa politiikan eturintamasta ja kuoli vuonna 1982.
Yhteenvetona, Ahmed Hassan al-Bakrista muistetaan hänen roolistaan Baath-puolueen järjestäjänä ja Irakin presidenttinä aikana, jolloin öljytulot mahdollistivat nopeasti etenevän kehityksen — mutta myös autoritaarisen hallinnon vakiintumisen, josta seurasi myöhemmin vielä ankarampi diktatuuri.
Etsiä